Ladataan...
Pumpui

Mitä tein juhannuksena? No en yhtään mitään. 

Tai no teinhän minä jotain, söin ja kävin päiväretkillä ja urheilin, mutta siinä perinteisessä "mitä teit juhannuksena" -mielessä en tehnyt mitään, ja oikeastaan hyvä niin. 

Vaikka alkuun tuntuikin, että on suorastaan rikollista viettää pitkä viikonloppu tekemättä mitään erityistä, muutaman päivän iisisti ottaminen muistutti taas siitä, kuinka tärkeää lepo on etenkin pääkopalle. Osaan melko hyvin huolehtia siitä, että kroppa saa tarpeeksi palautumista treenistä ja muusta rasituksesta, mutta fyysisiin lepopäiviin on turhankin helppo sitten ahtaa muuta toimintaa.

Väsymys on siitä haastava kukistettava, että väsymystilaansa luulee helposti tavalliseksi olotilaksi, ja vasta levon jälkeen huomaa, ettei se hetkittäin puheessa takelteleva, kultakalan muistilla operoiva kärttyinen sekasotku olekaan normaalitilan minä. Itsessäni tunnistan väsymyksen helpoiten luovuusvajeena: ajatus ei kulje, ideoita ei synny millään, tylsämielisyys vaivaa niin duunissa kuin siviilielämässä. 

Luovuuden puutteen ja väsymyksen huomaan myös unissa. Normaalisti näen hyvin mielikuvituksellisia ja kummallisia unia, mutta väsyneenä pää tuntuu unissakin pyörivän duunien ja arkisten asioiden kehää. Näin koko viime viikon erilaisia "näin epäonnistut töissä ja hukkaat tietokoneesi" -unia ja heräilin monta kertaa yössä. Pyhinä sitten heräsin vedettyäni syvää zetaa yhdeksän tuntia ja muistelin edellisyön seikkailuja: olin dinosaurussaarella tutustumassa veronkiertäjien haistamiseen erikoistuneisiin velociraptoreihin, mutta tutustumismatka keskeytyi, kun aitauksestaan karannut Indominus Rex alkoi pistää porukkaa poskeensa jäähallissa. On ehkä hieman outoa ilahtua pohjattomasti näin typerästä unesta, mutta se oli selvä merkki siitä, että lepo oli tehnyt tehtävänsä ja pää palautunut normaaliraiteilleen.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pumpui

Hyvää meduusajuhannusta, ystävät! Keskikesän juhlan kunniaksi teimme pienen testin, jonka avulla voit selvittää, kuka Teriksistä on juuri sinun heilasi! 

Lilyn koodi estää jälleen testikoodin upottamisen postaukseen, joten joudun vaivaamaan teitä menemään tämän linkin taakse ja tekemään spektaakkelimaisen juhannusheilatestimme! Muista myös jakaa tuloksesi ja levittää Teräsmeduusojen ilosanomaa!

ps. Testin lopputulos antaa pientä osviittaa myös tämän kesän Terässika-kisan meiningeistä...

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Kun collegehousut eivät ole vain collegehousut.

Lähdimme eilen Akin kanssa illalla lyhyellä varoitusajalla sukuloimaan. Valitsin asukseni collegehousut ja uimasandaalit. "Olenpas minä tyylikäs", sanoin peilistä itseäni vilkaistessani - ja tarkoitin sitä todella. (Tämä kertonee jotain tyylitajustani ja vaatepreferensseistäni.)

Collegehousut ovat housujen kuninkaat, ja jos voisin valita, en koskaan pitäisi mitään muuta. Toisin kuin moni kuvittelee, collegehousut sopivat kaikenlaisiin tilanteisiin, ja olen määritellyt niille kolme kategoriaa:

3. Rönttöhousut: nämä jalassa voi tehdä muuttoa, remonttia tai vaikka painia karhun kanssa.

2. Paremmat kollarit: nämä jalassa liikutaan kodin, salin ja kaupan väliä ja tarpeen vaatiessa vaatimattomammassa ravintolassa.

1. Juhlacolleget: Erityisen hyvät housut erityisen juhlaviin tilanteisiin, ns. ykköset.

Ajan myötä housut siirtyvät arvoasteikolla alemmas, kunnes niistä (liian pitkän käytön jälkeen) luovutaan haikeissa tunnelmissa.

ps. Pahoittelut muuten kuvasta! Oli melkoisen haastavaa ottaa kuvaa kun läheisriippuvainen karvakorva tunki väen vängällä jokaiseen otokseen. Hämmentyi raukka siitä, että vaihdoin paremmat kollarit jalkaan, luuli varmaan että nyt ollaan menossa hienosti ulos. (Ja hienolta näyttävät vähän osumaa ottaneet varpaankynnetkin...)

 

Share

Pages