Ladataan...
Pumpui

Mitä minä halusinkaan vuonna 2012?

Mieleeni muistui aivan sattumalta, että kirjoitin ammoin blogissa fitness bucket listista, eli asioista joita haluan joskus tehdä. Kävin kaivelemassa arkistoja ja kappas, neljä vuotta sitten olin kynäillyt omaa ämpärilistaani. Oli hauskaa ja osin hämmentävääkin tarkastella treenitavoitteitaan muutaman vuoden takaa. Osan olen toteuttanut, osa on autuaasti painunut unholaan. Tässä katsaus vuoden 2012 tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen.

Vuonna 2012 aioin:

- osallistua eksoottiseen seikkailujuoksuun

No jaa. Eksoottisesta seikkailujuoksusta en tiedä, mutta olen juossut monenlaisissa paikoissa: metsissä, teillä, ylös tulivuoren rinnettä. Tavallaan suoritettu! 

- vetää 20 leukaa putkeen

Tämä on vielä työn alla, ja crossfit-apukoulussa onkin viime aikoina keskitytty yläkropan tiukan voiman saamiseen. Ihan näissä lukemissa ei vielä olla, mutta hyvää vauhtia menossa tuohon suuntaan, niin myötä- kuin vastaoteleuoissa. Puoliksi suoritettu! 

- opetella seisomaan oikeasti käsillä

En ole tehnyt kässäritreenejä pitkään aikaan. Ehkä olisi syytä jatkaa harjoituksia, niin pysyisi asennossa viittä sekuntia pidempään.

- nostaa penkistä oman painoni

Penaykköstä voisikin joskus kokeilla. Keväällä tein paljon close grip bech pressiä temmolla, normaalia penkkiä en olekaan tehnyt miesmuistiin. Ei liene mahdoton lähiaikojen tavoite!

- otella jossakin harrastamassani kamppailulajissa

Onkohan tämä juna mennyt jo? Kamppailulajeja en ole treenannut moneen vuoteen satunnaisia höntsäpaineja lukuun ottamatta. Brassijujutsun pariin palaaminen on kieltämättä kangastellut taajaan mielessä, mutta tällä hetkellä aikataulu ei anna myöden.

- mennä aikuisten yleisurheilukouluun

Haa! Yksi täysin suoritettu tavoite! Olin muutama kesä sitten Helsingin Kisa-veikkojen yleisurheilukoulussa, ja oli mahtavan hauskaa. Outoa kyllä itselleni vahvin laji oli silloin kiekonheitto...

- kouluttautua personal traineriksi

Tätä olen välillä miettinyt, mutta sitten todennut, että vaikka tiedän treenaamisesta melkoisesti ja ala kiinnostaa, ei minulla ole natsoja ruveta kertomaan muille, miten sitä pitäisi tehdä vaikka jonkun kurssin kävisinkin. Crossfitin L1-koulutusta olen joskus miettinyt omaksi ilokseni, mutta itse vaadin ainakin valmennuksessa sellaista ammattitaitoa, jota itseni kaltaisella, aivan toisenlaisia asioita opiskelleella treenaajalla ei ole antaa. Tuntuu että joka toinen yhtään enemmän liikkuva on ruvennut pt:ksi tai valmentajaksi, ja minua sapettaa ajatella, kuinka epäpätevää ohjausta ihmisille on tarjolla. Tehdessähän sitä oppii, mutta on vissi ero siinä, osaako ohjaaja/valmentaja/pt sanoa miksi jotakin asiaa tehdään vaiko vain miten sitä tehdään. (Ei mennä tähän nyt, lupaan avautua tästä asiasta paremmalla ajalla täällä blogissa.)

- urheilla ihmisten ilmoilla pelkässä treenitopissa

Tulee välillä tehtyä, vaikka suosinkin paitoja.

- osallistua triathlonille

En ole vain osallistunut triathlonille, vaan päässyt triathlonkisan hall of fameen. Terässika muuten on taas aivan kohta!

- juosta maratonin

Maraton on vielä ruksimatta seinältä. Toisaalta kiinnostaisi siirtyä suoraan ultramatkoille, mutta ainakin katumarat aion skipata kokonaan.

- pyöräillä teltta tarakalla hienoissa maisemissa

Tehty, tehty, tehty!

- osallistua Tough Mudderiin

Tämä vuoden 2012 tavoite minua hämmentää. En koe kovinkaan suurta mielenkiintoa mutaisia massatapahtumia kohtaan. Esteradoissa ja mudassa puljaamisessa ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta konseptina en enää useamman Extreme runin jälkeen jaksanut tällaisista innostua.

- pullistella hauistani lehdessä

En päässyt pullistelemaan, mutta lehdessä olen ollut muutamaankin otteeseen, joskin ei-ulkonäöllisistä syistä. Ehkä joskus! 

- pelata oikean ottelun joukkuelajissa

Tämäkin tavoite hämmentää. Enhän minä edes pidä joukkelajeista! Pesistä haluaisin kyllä mennä pelaamaan pitkästä aikaa.

- saada kylmiltään venytettyä kämmenet lattiaan

Tämä taitaa olla yksi niitä selkävammaisen life goalseja. Sormet jo menevät, kämmenetkin olen muutaman kerran saanut lattiaan erityishyvinä päivinä.

- onnistua tekemään triangelilopetus painitreeneissä

Tässäkin olen muistaakseni onnistunut!

Pitänee tehdä ämpärilistasta vuoden 2016 versio myöhemmin!

Share

Ladataan...
Pumpui

Sananen poikkeustilanteissa elämisestä.

Terveisiä tien päältä! Treeni- ja blogirintamalla on taas ollut vähän hiljaisempaa kun olen suhaillut duunin takia pitkin ja poikin Suomea. Tänään sentään sain revittyä itseni aamulenkille ennen töitä, ja vietin erinomaiset kolme varttia hölköttelemällä pitkin Vaasan rantoja. Lenkki oli tärkeä jos ei fyysisesti (kroppa on melkoisen jumissa ja univelat alkavat painaa) niin henkisesti kaiken häsellyksen keskellä. Olemme ajelleet pitkin Suomea kuvaamassa eräälle asiakkaalle filkkoja. Päivät ovat venyneet pitkiksi, kun pitkien kuvauspäivien päätteeksi olemme joutuneet ajamaan satoja kilometrejä seuraavaan paikkaan. Tätä kirjoittaessani olemme juuri lähteneet Vaasasta kohti kotia.

Tien päällä oleminen ja poikkeustilanteissa eläminen on hauskaa, mutta samalla sitä alkaa kaivata rutiineja ja järjestystä. Ensi viikolla tilanne muuttuu suht normaaliksi, kun työmatkoja ei ole enää yhtä tiuhaan ja crossfit-apukoulu käynnistyy taas pienen tauon jälkeen. Mahtava tunne päästä takaisin voimatreeneihin muutaman viikon kestävyyspainotteisen jakson jälkeen!

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Lukijoiden pyynnöstä: parhaat vinkit Alppimatkan suunnitteluun + muutama taatusti hyödyllinen rahansäästökikka!

Minne mennä?

Valinnan varaa on liiankin kanssa. Pramea Zermatt ja Toblerone-kääreestä tuttu Matterhorn? Ikoninen Mont Blanc ja tutustuminen Ranskaan? Pikku Heidi -larppaus Itävallassa? Venetsian tai Milanon kautta Dolomiiteille? Juliaaniset Alpit ja samalla rantaloma Triestessä? Itävalta, Slovenia, Italia, Ranska, Sveitsi, Saksa, Monaco ja Liechtenstein kuuluvat kaikki alppimaihin. Hienoja vuoria löytää toki myös muualta, esimerkiksi Espanjasta, Balkanilta ja itä-Euroopasta - usein Alppeja huokeampaan hintaan.

Suunnitteluun kannattaa varustautua avoimella mielellä ja internetiä kaivelemalla. Kannattaa miettiä, jaksaako joka päivä tehdä jotakin raskasta fyysistä, vai haluaako lepuuttaa tai käydä vaikka kylpylässä välipäivinä, tai haluaako käydä samalla kaupungeissa. Tai sitten voi lähteä reissuun kuten me pari viikkoa sitten: todella lyhyellä varoitusajalla, sattumanvaraisesti kohteen valiten ja ilman suurempia ennakkosuunnitelmia. Reissaaminen näillä alueilla on helppoa ja huoletonta, joskin saksan, ranskan tai italian kielen taidosta on monissa paikoissa hyötyä, sillä mitä pienempiin paikkoihin mennään, sitä huonommin väki osaa englantia. (Tosin vuorilla murteet ovat sen verran konstikkaita, että aina ei saa eteväkään kansakoulussa kieliä opiskellut selvää.)

Rahansäästövinkki: Aina ei ole halvinta tai edes nopeinta lentää suoraan kohdemaahan. Esimerkiksi Müncheniin lentää Suomesta muutamassa tunnissa ja usein reilulla satasella, ja juna- ja bussireittejä etelämmäs Itävaltaan, Sveitsiin ja Italiaan on runsaasti kohtuulliseen hintaan. Myös auton vuokraaminen voi olla järkevä vaihtoehto. Lisätietoja junailusta esim. DB:n ja ÖBB:n sivuilta. 

Jalkapatikassa pääsee mahtaviin paikkoihin. Kuvassa lepuutustauolla Alexander Enziner Wegillä Kitzsteinhornilta laskeuduttua, jalassa oivalliset päiväretkikengät, Merrellin All Out Crush Litet (saatu).

Mitä tehdä?

  • Vaeltaa: Reittejä on aina lastenvaunuystävällisistä mustiin, kiipeilykokemusta vaativiin useamman päivän reitteihin. Kannattaa miettiä, haluaako tehdä päiväretkiä ja palata aina samaan paikkaan vai kulkea alppimajasta toiseen. Harkitse myös juoksemista.
  • Pyöräillä: Alamäkipyöräilyä, maastopyöräilyä, maantiepyöräilyä, fillariretkiä laaksoissa... Fillarivuokraamoita on runsaasti, ja monin paikoin hiihtohisseissä saa myös kuljettaa pyöriä. Oma mankeli kulkee mukana kätevästi junalla.
  • Uida: Alpeilta löytyy mahtavia järviä, joista osa on hämmästyttävän kirkkaita eikä edes jäätävän kylmiä. Jos tekee vuorilla seikkailun lisäksi mieli puljata tai uida pidempää matkaa tyynessä avovedessä, suosittelen esimerkiksi Slovenian Blediä tai Itävallan Zell am Seetä.
  • Kiipeillä: Ympäri Alppeja on mahtavia via ferratoja, eli kiinteitä vaijerein varmistettuja kiipeilyreittejä niin vasta-alkajille kuin ammattilaisille.
  • Seikkailla: Koskenlasku, liitovarjoilu, laskuvarjohyppy, canyoning, laskettelu myös kesäaikaan, you name it!
  • Lööbata: Ennesvanhaan lähdettiin vuoristoon hermoparantolaan. Jylhät maisemat hellivät myös nykyihmisen mieltä.
  • Nautiskella: Harvoin mikään maistuu yhtä makoisalta kuin alppimajassa nautittu olut hikisen vaelluksen päätteeksi. 

Rahansäästövinkki: Hiihtohisseillä kulkeminen on paikoin melko kallista (esimerkiksi Itävallassa Kitzsteinhornin huipulle menopaluu maksoi 40 euroa, monissa mestoissa hissimatka maksaa esimerkiksi kympin suuntaansa). Jalkapatikalla kulkeminen on tietenkin äärimmäisen palkitsevaa, mutta jos hiihtohissit houkuttavat, kannattaa selvittää, tarjoaako majapaikka mahdollisesti seudun kesäkorttia. Esimerkiksi Zell am Seen joistakin majapaikoista saa yöpyessään kesäkortin, jolla pääsee suhaamaan hiihtohisseillä (osalla sydämensä kyllyydestä, osalla hisseistä kerran viikkoon), uimaan lidoissa, vierailemaan ilmaiseksi rotkoissa ja niin edelleen. Jos kesäkortillinen majoitus on järkevän hintainen ja kortille runsaasti käyttöä, kannattaa ehdottomasti valita tämä vaihtoehto.

Cinque Torrilla Italiassa muutama vuosi sitten. Niin kutsuttu muovipussitakki (kuvassa Helly Hansenin, saatu) on melkoisen käyttökelpoinen.

Mitä ottaa mukaan?

Tarpeelliset matkatavarat riippuvat pitkälti siitä, mitä aikoo tehdä. Päivätrekkejä tekevän ei välttämättä tarvitse roudata vaellussauvoja ja -kenkiä, ilmankin pärjää etenkin jos askel on vakaa. Säät Alpeilla vaihtelevat nopeasti, joten kaikenlaisiin keleihin kannattaa varustautua. Korkeilla huipuilla on kesälläkin lunta, mutta laaksoissa voi olla tuskastuttavan kuuma. Alppikylissä tunnelma ja pukeutuminen on pääosin rentoa, mutta fiinimmissä paikoissa saattaa saada outoja katseita osakseen, jos pukuväen keskellä illallistaa lenkkareissa ja hikisessä urheilupaidassa (been there, done that).

Oma varustautumiseni trekkauksiin on ollut osapuilleen tällainen: päälle shortsit ja toppi, päähän huivi tai lippis, jalkaan maastojuoksulenkkarit. Reppuun aurinkolasit, kartta, kännykkä, vettä, aurinkorasvaa, retkipyyhe, pitkähihainen paita, sadetta ja tuulta pitävä takki, pitkät housut ja evästä (pähkinöitä, kestomakkaraa, hedelmiä) sekä rahaa.

Rahansäästövinkki: Usein lennot ovat huokeammat, jos ei ota muuta kuin käsimatkatavarat - ja harvoin sitä ihminen oikeasti tarvitsee enempää kuin repullisen tavaraa alle kahden viikon reissulle ylipäänsä. Super pro tip: Jos matkustaa Saksassa, Itävallassa tai Sloveniassa, kannattaa menomatkalla piipahtaa maailman parhaassa kosmetiikkaketjussa DM:ssä, josta saa pilkkahintaan matkakokoisena about kaikkea aurinkorasvoista sheivausaineisiin - myös paljon ekokosmetiikkaa. 

Fillariretkellä Sloveniassa muutama vuosi takaperin. Tsygäiltiin 25 kilometriä lähes tauotta ylämäkeen Bledistä, alas lasettelu oli silkkaa juhlaa!

Reissujuttuja ympäri maailmaa löytyy Pumpui matkustaa -tunnisteen alta sekä sivupalkin Reissujuttuja-kuvaa klikkaamalla
Aiempia juttuja Alpeista löytyy täältä: Zell am See -matkakertomus, Alppireissun top 3 ja Vuorten kutsu

Seuraa blogia myös Instagramissa! @lottapumpui

 

Share

Pages