Arvostelussa uudet treenilehdet

Ladataan...
Pumpui

Vaikka media rummuttaakin omaa alamäkeään varsin äänekkäästi, uskaltavat jotkut vielä lanseerata uusia printtilehtiä näinä synkkinä aikoina. Kävin tänään poimimassa kaupasta uudet FitBODY- ja Cross Training Magazine -aviisit.

Koska nikkaroin työkseni lehtiä ja sisältöjä, en osannut arvioida uutuustuoteita pelkästään treenaajan näkökulmasta. Seuraa hampurilaismallin arvostelu kahdesta tervetulleesta ja ihan kehityskelpoisesta kotimaisesta lehdestä:

Ensin kehua: molemmille lehdille on varmasti tilausta. Tavoitteellisesti treenaavia tiedonhaluisia löytyy tästä maasta varmasti paljon. Molempien lehtien tekoon on paneuduttu eikä kuvituksessa ole luotettu pelkkään kuvapankkiin, siitä plussaa.

Sitten se mutta: Aikakauslehtinä uutuudet onnahtelevat. Lehtien tekijät ovat päivänselvästi ammattilaisia - liikunnan ja ravitsemuksen saralla. Aikkarimainen selkeys, rytmitys ja kurinalaisuus puuttuvat: lehdet eivät elä, vaan ovat "juttujunia" ilman selkeitä tahdinvaihdoksia. Visuaalisesta ulkoasusta voi olla montaa mieltä, mutta typografinen ratkaisu sekä boldata että kursivoida haastateltujen sitaatit on pidemmän päälle sietämätön. Lainausmerkit, sisennykset ja perinteiset visuaaliset elementit ovat suosittuja syystä. Teksteistä paistaa läpi ikuinen ongelma: asiantuntijat ovat harvoin ammattitoimittajia ja ammattitoimittajat asiantuntijoita. Kun avustajakuntaan kuuluu runsain mitoin ensin mainittuja, unohtuu teksteistä usein lukija ja fokus kokonaan. Lisäksi markkinointiviestin ja journalistisen tekstin raja on äärimmäisen häilyvä kummassakin lehdessä. Useampaankin juttuun olisi voinut lätkäistä advertoriaali- tai yhteistyössä-lätkän lukijan palvelemiseksi ja Julkisen sanan neuvoston älähdyksen välttämiseksi. Sisältö voi olla relevanttia, vaikka sillä olisikin markkinointi-intressi taustallaan, mutta siitä vain on syytä kertoa myös lukijalle.

Siinä missä lehdentekijän näkökulmasta lehdessä on paljon parannettavaa, löytää treenaaja siitä taas roppakaupalla hyvää. On virkistävää lukea lehteä, jossa ei turhaan pelätä lihaksia tai rasitusta. Naisille suunnatun FitBODYn treeniohjeet tuntuivat perustelluilta ja eritoten käyttökelpoisilta. Kahvakuula- ja crossfit-treenin voisi omaksua hyvinkin omaan treeniregiimiinsä. Cross Training Magazine, joka nimensä mukaisesti keskittyy crossfit-henkiseen harjoitteluun ja rankkaan treeniin, taas toimii varmasti pätevänä innoittajana niin miehille kuin naisille.

Aikakauslehtimäisyyttä molemmat aviisit saavat henkilöhaastatteluista. Elina Tervosta ja Mikko Salosta vain olisi mieluusti kuullut jotain syvempää ja enemmän, mielenkiintoisia tyyppejä kun ovat molemmat. Kuinka moneen vuosikertaan Suomesta vain löytyy relevantteja tyyppejä, jotka kiinnostavat paitsi treenikansaa myös houkuttelevat irtonumero-ostajia? Haastavan joskin parhaassa tapauksessa palkitsevan homman edessä ovat lehtien tekijät. Tervetuloa kentälle ja onnea matkaan!

Monta aukeamaa kuvia ihanasta Mikko Salosta? No mikäjottei! Moitimme fanijulisteen puutetta.

FitBODY ja Cross Training Magazine löytyvät sekä kaupasta että AppStoresta.

Share
Ladataan...

Kommentit

tiiti
ite puin

Mä ostin ton FitBodyn junalukemiseksi, ja pitää kyllä sanoa, että aika helläkätisesti olet tässä  arvostellut. Mä en todellakaan ole mikään media-alan asiantuntija, mutta tuntui, että ihan jokainen juttu mainosti joko tyypin omaa PT-toiminimeä tai lisäravinneuutuutta. Lehdestä jäi käytännössä se vaikutelma, että siihen oli nidottu ilmoittautumisjärjestyksessä pt-firmoja, lisäravinnefirmoja ja salimainoksia ja pistetty kivat tehostevärit otsikoiden taustalle.

Ammattikuvaajien salikuvat oli kivoja, samoin kuin se, ettei lehdessä tainnut olla mitään käännösjuttuja, vaan kaikki olivat itsekirjoitettuja.

Ja noh, sama ongelma on tainnut olla muissakin kehoilulehdissä, niissä vaan ei oltu panostettu tuonkaan vertaa kuviin ja taittoon. Asiantuntemusta on varmasti toimituskunnalla todella paljon, mutta sen saaminen järkevästi organisoituun sekä luettavaan muotoon, onkin sitten kokonaan eri juttu. Tuntuu, että tyypeille on vaan lähetetty sähköpostia, että "moro, mulla ois tämmönen uus lehti, kirjoittaisitko tähän jonkun kivan palstan" ilman sen kummempaa mietintää, että mistä kukakin voisi juuri tähän numeroon kirjoittaa.

Lotta Katariina
Pumpui

Nojoo, ehkä mä yritin sanoa turhan kauniisti mikä kaikki lehdessä oli pielessä :D Suurin yksittäinen ongelma noissa tosiaan on se, että lehteä ei tee lehdenteon ammattilaiset. Jos siellä olisi yksikin tyyppi, joka vähän kattoisi että noudatetaan paitsi hyvää journalistista tapaa ja että jutuilla olisi koherentti rakenne, niin päästäisiin jo pitkälle. Mua riepoi etenkin se, että kukaan ei ilmeisesti ole puuttunut siihen, mitä tyypit saa kirjoittaa. Esimerkiksi se Jutta Gustafsbergin "kolumni" oli ihan ok siihen saakka, kunnes se rupesi kehumaan omaa yritystään. Totta helvetissä pt:t ja muut yrittää ottaa kaiken hyödyn irti hommasta, mutta tarvitaan joku (jolla ei ole omaa alan yritystä) sanomaan että se ei vaan nyt käy. :D

Media-alan hommissa on se erikoinen erityispiirre, että moni kuvittelee, että kenestä tahansa voi tulla toimittaja, kuvaaja tms - kerta osaa kirjoittaa jotakuinkin ymmärrettävää tekstiä ja käyttää kameraa. Ja serkkupoika osaa käyttää taitto-ohjelmaa, niin ongelma on ratkaistu :D

 

Kommentoi

Ladataan...