Dumarihommissa (taas)

Ladataan...
Pumpui

Eli kuinka vietin viikonloppuni urheilijoita paimentaen.

Viime lauantaina järjestettiin ensimmäistä kertaa kansainvälinen Helsinki Showdown -crossfit-kisa. Olin mukana mittelöissä, jälleen kerran tuomarinhommissa. Ilmeisesti olen kerännyt vuosien varrella mainetta tiukasti sääntöjä ja liikestandardeja noudattavana dumarina: eräs kilpailijoista iloitsi vihdoin saavansa minut tuomariksi (vai lieneekö kyseessä tunnustus että oli vältellyt minua kisasta toiseen), ja eräs ulkomaalaiskilpailijoista kertoi kuulleensa toiselta ulkkarilta vinkin että sitä rillipäistä mimmiä kannattaa välttää jos ei ole varma että osaa noudattaa standardeja jetsulleen!

Sinänsä tuomarin homma on melkoisen helppo: kun tietää mitkä ovat liikestandardit ja muut säännöt, sen kun valvoo että niitä noudatetaan. Toisaalta taas tahti on niin kova ja kilpailijat usein häpsingillään kisamoodissaan, että sääntöjen ja tuomioiden ymmärtämisen kanssa voi olla tekemistä. Tämän sain tuta erään ulkomaalaisen kilpailijan kanssa, joka aluksi kieltäytyi allekirjoittamasta tuloskorttiaan, koska olin hänen mielestään hylännyt häneltä kaksi toistoa liikaa. Ymmärrän toki kisaajan vitutuksen, mutta jos ei kykene noudattamaan lajibriiffissä, ennen lavalle menoa sekä ensimmäisen hylätyn toiston jälkeen hänelle painotettua ohjetta, ei silkasta säälistäkään ruveta pisteitä jakamaan, vaikka suoritus oli viimeistä vaihetta vaille hyväksytysti suoritettu. Onneksi tällaiset tilanteet ovat harvinaisia, ja 99 prosenttia kilpailijoista on paitsi tarkkoja ohjeiden noudattamisessa myös hirmuisen kivoja tyyppejä. Eräskin kisaaja erän jälkeen nauraen halaten pyysi anteeksi että oli korottanut minulle ääntään kun ei ollut varma, oliko hän oikealla kaistalla.

No rep! Kokonaiskisan voittaja Thuridur Erla Helgadottir taitaa kyllä kirota itselleen tuplissa kompastelemisesta, ei niinkään asiasta ilmoittaneelle tuomarille. Helgadottir oli yksi kisan mukavimpia kilpailijoita. (Kuva Lasse Arkela/Helsinki Showdown)

Kokonaisuudessaan kisat sujuivat tuomarin näkökulmasta pieniä järjestelykangerteluja lukuun ottamatta erinomaisesti. Kun lajit ja liikestandardit ovat selkeitä, on kaikilla mukavampaa. Kun urheilijat tietävät mitä ovat tekemässä, on tuomarinkin helppo seurata vieressä. Välillä sitä miettii, että voisi sitä vapaapäivänään muutakin tehdä kuin hytistä kahvi- ja ruokapalkalla jäähallissa kolmentoista tunnin ajan, mutta toisaalta tuomarointi on myös hirveän hauskaa puuhaa, jos ei aina lavalla niin ainakin lavan takana. Ja ainakin pääsee osallistumaan jollakin tuottavalla tavalla, kun kilpailijaksi rahkeet eivät riitä. Ja sainhan minä halauksenkin kilpailijalta! Eli kaipa tässä plussan puolelle jäätiin.

(ensimmäinen kuva: Sami Kontto)

Share

Kommentit

Rich Froning (Ei varmistettu)

En ymmärrä miten jotkut viitti mennä kauppalliseen toimintaan talkoilla "töihin". Salikisat, joissa myös järkevän hintaiset liput, ovat asia erikseen.

Lotta Katariina
Pumpui

Totta tuokin, Rich, kun mukana on kaupallinen taho järjestämässä kaupallisine intresseineen, on aina mielenkiintoista miten saadaan sovitettua samaan pakettiin rahan tekeminen ja talkooduuni (esim. ketkä areenalla tapahtuman aikaan työskentelevistä järjestäjistä, stevareista ja henkilökunnasta ovat siellä palkkatöissä vs. talkooduunissa).

Lippujen hinnoittelusta kuulin harmittelua monelta taholta, ilmeisesti numeroidut paikat ja jopa 60 euron hintaiset liput olivat monelle liikaa, enkä sinänsä kyllä ihmettele.

Sanph
Sanph

Meidän porukkaa ihmetytti, kuinka eri tavalla tuomarit hyväksyivät/hylkäsivät toistoja. Kuinka tarkat standardit teille kerrottiin ennen tuomarointia? Esimerkiksi sinä et hyväksynyt käsilläkävelyn aloitusta suoraan korokkeelle (tai ainakin näin tulkitsimme tapahtuneista), kun (omien havaintojen mukaan) muut tuomarit tämän hyväksyivät. Tai kuinka köyden mustaa osaa piti koskettaa, tässäkin osa tuomareista hyväksyivät hipaisun, osa vaati mustasta osasta kiinni puristamista.

Lippujen hinnat kyllä kismitti. Etenkin, kun vertaa Winter Wariin. Siellä hommat sujuivat ainakin yleisön näkökulmasta paremmin edullisempaan hintaan, narikka oli ilmainen jne. Eniten se otti päähän, että itse oli ostanut parhaiden paikkojen toivossa kalliimmat liput ja sinne pystyi lappamaan porukkaa halvimmilta paikoilta ihan muitta mutkitta... Näistä kyllä ajattelin laittaa palautetta ihan järjestäjälle, enkä sysätä sun harteille ;)

Lotta Katariina
Pumpui

Standardit on briiffattu tarkkaan tuomareille ja urheilijoille, ja palautetta tuli niin päätuomarilta kuin muualtakin, että linja oli pääpiirteittäin tosi tasainen. Virheitä voi toki pitkän ja hektisen päivän aikana sattua, ihmisiä kun ollaan me dumaritkin :)

Käsilläkävelystä: olisikohan ollut syy epätasaiselta tuomaroinnilta näyttämiseen se, että vierekkäiset radat eivät olleet samanlaiset lavojen järjestyksen suhteen? Jokaisella radalla oli nostolava joka alkoi heti viivalta ja toinen joka alkoi noin 20 cm viivan jälkeen jne. Lavat olivat radalla eri järjestyksessä, koska lavat olivat areenalla ns. salmiakkikuviossa. Jokaisella radalla oli siis samanlaiset lava- ja viivayhdistelmät ylitettävänä, mutta eri järjestyksessä. (Osasinkohan mä yhtään selittää tätä selkeästi... Eli siis mun urheilijalla oli vaikka ennen rigiä lavat tavalla 1 ja 2, viereisen radan urheilijalla tavalla ennen rigiä tavalla 3 ja 4, ja sitten rigin toisella puolella mun urheilijalla taas tavoilla 4 ja 3 ja viereisellä taas 2 ja 1.) 

Köysikiipeilystä: briiffissä täsmennettiin urheilijoille, että käden täytyy selvästi osua mustaan metalliosaan. Se, miten sen haluaa tehdä, on urheilijasta kiinni, tuntuu oudolta että tuomari vaatisi jotakin tiettyä otetta, kun tätä ei ollut vaadittu. Ainakin mun tuomaroimista urheilijoista osa halusi selvästi varmistaa, että kosketus oli selkeä ja jäi metalliosaan roikkumaan, kun taas osa halusi olla nopea ja kävi vain läimäyttämässä metalliosaa. Kumpikin tapa on toki hyväksytty, kunhan vain käsi käy selvästi metalliosalla. En myöskään tiedä miten se näkyi katsomoon asti, että köyden yläpäässä metalliosan alla musta kuminen osa, jonka koskettaminen ei vielä ollut liikestandardin täyttämistä. 

Ja yleisesti pitää vielä sanoa se, että liikkeet ja tapahtumat saattavat näyttää katsomoon erilaisilta kuin ne näyttävät ihan vierestä. Esim. kyykkysyvyys ja lantion ojennus eivät välttämättä näy aina samalla tavalla kuin siihen viereen. Ja mitä itse huomasin, kilpailijan fysiikka vaikuttaa myös paljon siihen, miltä hyväksytty suoritus näyttää. Joillakin kilpailijoilla esim. käden lihakset saavat rengasdipit näyttämään erilaisilta kuin jollain toisella (syvyydestä jne. toki pidettiin koko ajan huolta, toim. huom.), sama juttu esim. todella isojen pakaroiden ja lantion ojennuksen kohdalla (eli jalka-polvi-lantio-hartia-käsi-linja, jota me tarkkaillaan esim. ylöstyönnöissä, voi olla jostain kulmasta erikoisen näköinen, jos urheilijalla on todella voimakkaasti taakse tulevat pakaralihakset). Ja siihen kun lisätään päälle, että urheilija tekee liikkeitä hirveää höökiä ja pinkoo pisteeltä toiselle minkä kintuista pystyy, on tuomarilla tosiaan tarkkuudessa kiinni pitämistä :)

Lipuista: Tuo on kyllä todella typerää, reklamaatiota kehiin vain! Musta cf-kisojen henkeen ei oikein kuulu paikkalipulliset liput, vaan paikkaa pitäisi saada vaihtaa lajien ja salikamujen mukaan. Esim. regionaaleissa tämä on toiminut tosi hyvin. Ja lisäksi siellä saa juoda kaljaa katsomossa, mikä on tietty suuri suuri plussa :)

Lotta Katariina
Pumpui

Niin siis tuohon käsilläkävelyyn sellainen täsmennys, että standardeissa vahdittiin viivojen ylittämistä ja niiden takaa lähtemistä, huolimatta siitä, mihin kohtaan lava kutakin 4 metrin pätkää asettuu. Ja monille kilpailijoille tuli no-repiä siitä, että ponnistaessa viivan takaa toinen jalka osui viivalle tai sen yli, missä tapauksessa urheilijalle tietenkin tuomitaan no-rep ja tämä käskytetään takaisin, eli aina välttämättä ei ollut kyse siitä että kädet olisivat olleet väärin. 

Sanph
Sanph

Jes, kiitos paljon perusteellisesta vastauksesta! Suurinpiirtein näin ajateltiinkin asioiden olevan, mutta oli mukava saada vielä selvennystä ja varmistusta. 

Joo, toivotaan, että reklaa tulee tarpeeksi ja lippujuttuun saatais muutos. Ärrrrrsy. Huh.

Lotta Katariina
Pumpui

Toivotaan että lippuasia selviää!

aivo (Ei varmistettu)

Itse ihmettelin kun tapahtumaa oli kovasti markkinoitu expona. Ja siellä oli pari hassua kojua, eikä edes Rogueta myyty! Mikä se sellanen crossfit-tapahtuma on? :D Winterwarissa ainakin oli paljon enemmän kaikkea mielenkiintoista oheistarjontaa.

Lotta Katariina
Pumpui

Rogue ei varmaan ollut mukana kun lavan kaikki kamat olivat kilpailevalta firmalta, Xeniokselta...

Paras oheistarjonta on kyllä musta ollut Karjalan kovimmissa, siellä oli vaik mitä safkakojuja ja muuta puuhaa. Siis sen verran mitä tuomarikarsinasta ehdin karata pois :D

Samuli Kallio (Ei varmistettu) https://kevyttarautaa.blogspot.fi

Kiitoksia vaan tuomaroinnista! Helpottaa kummasti urheilemistakin, kun tuomari osaa hommansa.

Sofiiia (Ei varmistettu)

Onpa huippu tilannekuva sinusta ja Helgadottirista, vaikkei hän ilmeisesti sinulle huudakaan :D Mäkin murisen Helsinki Showdownin lippujen todella kalliista hinnoista. Suomessa tunnutaan monien lajien tapahtumissa ajattelevan, että pieni määrä kallin lipun ostaneita katsojia on parempi kuin edulliset liput ja täydet katsomot. Sitten ihmetellellään, että missä jengi oikein on?! Kyllähän sen Helsinki Showdownin Facebook-sivuilla olleista valokuvista näki, ettei jäähalli ollut erityisen täynnä...Itse olisin myynyt pienen määrän hyvien paikkojen lippuja vähän kalliimmalla, ja loput edullisesti. Tällöin CrossFit-kansaa olisi saattanut kilvoitella hyvistä paikoista, ja todettuaan, ettei niitä kaikille riitä ostaa liput muille paikoille. Hatunnosto sulle ja muille (kesto)talkoolaisille :)

Kommentoi

Ladataan...