En treenannut, mutta ei se mitään

Pumpui

OMG! Kokonainen viikko ilman hikijumppaa! Kuolinko? Katosivatko gainsit? Muuttuiko kaikki fitness fatnessiksi?

En ole treenannut laisinkaan tällä viikolla. Syy lepoon on sinänsä ollut ihan validi, sillä maanantaina vielä annoin kropalle lepoa viikonlopun juoksutouhuista ja tiistaina kävin pienessä operaatiossa, jonka jälkeen suositeltiin välttämään urheilua viikon verran (toim. huom. en käynyt asentamassa tissejä tai muuta yhtä sensaatiomaista).

Treenaamattomuus on toisaalta ihanaa, mutta toisaalta se kalvaa sielua sisältäpäin. Kevyet kävelylenkit ja pieni hölkkälenkki loppuviikosta eivät riittäneet ruokkimaan alati vahvistuvaa levottomuutta. Muiden urheilullisuus alkaa ärsyttää sietämättömästi, ja jossain välissä lepointo muuttuu tunteeksi siitä, että ehkä ei enää koskaan ikinä milloinkaan pääse liikkumaan, eikä oikeastaan haluaisikaan enää koska kaikki on mennyttä.

Ajatuskulkuni tältä viikolta kulki jotakuinkin näin:

Tämä on siistiä! Mulla on paljon vapaata aikaa!

Onpa vähän tylsää...

Miksi tuonkin pitää kehuskella treenaamisellaan Instagramissa?

Ehtiipähän siivota kaappeja kun ei ole jumpalla koko ajan.

Jumalauta lopetan kaikkien treeni-ihmisten seuraamisen Instagramissa jos ette kohta lopeta tuota treenaamisella kehuskelua.

Välillä on hyvä antaa kropan levätä kunnolla. Nyt jos höntyilee niin paranemisessa kestää pidempään.

Miksi KAIKKI MAAILMAN MUUT IHMISET kehuskelevat satojen kilojen kyykyillään ja ultramaratoneillaan Instagramissa? Eikö niillä ole muuta tekemistä?

Kerrankin ehtii katsoa useamman jakson The Wireä illan aikana.

LOPETAN KOKO INSTAGRAMIN JA MUUN SOMEN SEURAAMISEN! LINNOITTAUDUN KOTIIN JA SYÖN JÄÄTELÖÄ LOPPUELÄMÄNI! EN PÄÄSE TREENAAMAAN IKINÄ EIKÄ MINUSTA TULE ENÄÄ IKINÄ MITÄÄN! ÄLÄ SINÄKIN SIINÄ JUMALAUTA KEHUSKELE NIILLÄ MILJARDIN KILON MAASTAVEDOILLASI SAATANA! EIKÖ KUKAAN POSTAA MIHINKÄÄN MITÄÄN MUUTA KUIN JUMPPAKUVIA?

Ja niin edelleen. Onneksi on kohta viikko täysi, paraneminen hyvällä mallilla ja järki kyllä sanoo että lepo oli hyvästä eikä viikon treenaamattomuus oikeasti haittaa yhtään mitään. Onpahan tankattu ja makoiltu tarpeeksi. Silti naurattaa, miten voimakkaita tuntemuksia päänuppi saakaan aikaan näinkin pienistä asioista. Tunnistatteko saman ajatuskulun itsellänne?

 

 

Share

Kommentit

Lemmi (Ei varmistettu) http://turkooseja.blogspot.fi/

Itse olen maannut jo kaksi viikkoa kotona todella kipeänä ja makaaminen jatkuu ainakin viikolla. Kyllä tässä rupeaa pää hajoamaan, mutta toisaalta on ihanaa vain maata (jos ei olisi kipuja) ja tuijotella telkkaa ja lukea. Joskus on hyvä stopata hetkeksi ja vain olla, mutta omalla kohdalla liika on liikaa :D Toivottavasti sinulla helpottaa pian ja pääset taas treenaamaan :) Itse odotan todella innolla joogaamista ja juoksemista!

Lotta Katariina
Pumpui

Pikaista tervehtymistä!

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Voi kyllä! Terkuin, viimeksi kunnon hikitreeni ööm... ööm... öööööömmmm... 7kk sitten? Ehkä puoli vuotta. Voi elämä. Joo. Joo. Voin kertoa että tässä alkaa pikkuhiljaa olla melkoiset öiset fantasiat jotka liittyy milloin puolimaratoniin (huom. inhoan juoksua) ja milloin 200km hiihtotavoitteeseen (huom. jos en inhoa hiihtoa niin ei se kyllä mikään lemppariurheilumuotokaan ole). :D

Lotta Katariina
Pumpui

Voi ei, toivottavasti pääset taas hikitreeneihin!

Mä tiedän nuo öiset fantasiat, se on ihmeellistä kuinka pidemmän treenitauon alkana alkaa himoitsemaan myös treeniasioita joita oikeasti vihaa :D

_Laura_ (Ei varmistettu)

Mä oon sellanen peruslaiska, jolle treenien skippaaminen ei yleensä oo mikään ongelma, ja viime viikon treenit skippasin koska a) ei ois (muka) ehtiny b) ei kiinnostanu c) ei jaksanu. Aloin ihan tarkalleen miettiä, että mikä on ollut alkuviikosta syynä - tosiaan odotin puhelua, jota ei tullut, ja työhaastattelua, joka ei luonnollisesti seurannut! ;) Koska vuorotyö, niin aamu ois ollu aikaa treenaamiselle, mut pitäähän sitä istua sohvalla puhelin valmiina kädessä, eikä tosiaan tehdä mitään muuta...

Vaikka syömiset on ollu säntilliset, niin mulle treenaamattomuus aiheuttaa sellasen olon, että oon lihonut vähintään 5 kiloa ja kaikki lihakset on surkastunu. Tälläkääm viikolla ei ehdi treenaamaan, koska viikonloppuna muutetaan ja tää viikko pitää luonnollisesti pakata ja suunnitella eikä aikaa treenille mitenkään voi olla. ;) No ens viikolla sit 10 kiloa lihavampana ja kaikki lihakset surkastuneina bäck ty gymi!

Lotta Katariina
Pumpui

Tuttu tunne! Musta tuntui että olin lihonut treenaamattomuuttani ehkä kymmenen kiloa, tänään sit kävin vaa'alla ja olin laihtunut pari :D

nox (Ei varmistettu)

Jep, juurikin noin. Luontevana jatkona olisi ollut vielä totaalinen ruoka-/aineenvaihduntakriisi (enhän mä saa enää syödä mitään, kun en treenaakaan [= syön siis sitä jätskiä pelkästään]), salaliittoteoriat (miksi ja kuka on halunnut syöstää minut pois treenin iloista ja mitätöidä kaiken kehitykseni viime kuukausilta vai yrittääkö joku saada mut valmistumaan) ja tietty treenaamisella uhkailu kotona (lähden sitten salille tekemään tempauksen ja takakyykyn ykköset, ellei mies oo tällä kertaa ajoissa)...

Täällä siis täysi lepo ilman mitään liikuntaa saati kehonhuoltoa piti olla aluksi kolme viikkoa, mutta nyt "huijausta" on takana 2,5 kk ja vähintään pari viikkoa jäljellä. Pitäisi olla kuulemma tyytyväinen, jos eivät pidennä lepomääräystä vielä kuukaudella. Vesijuoksu on jopa sallitulla listalla, mutten ehinyt kerätä riittävästi henkistä pääomaa ennen diagnoosia, että näkisin sen vaihtoehtona. Mieluummin kävelen vaikka 10 km lenkkejä (kunhan ei alamäkiä - nekin kiellettiin)... Ja tässä pitäisi löytää jostain uskoa, että pystyy kilpailemaan vielä joskus haluamallaan tasolla. Optimismi on jo ainakin myyty.

Lotta Katariina
Pumpui

Niin totta tuo salaliittoteoria! :D

Tsemppiä, kyllä se siitä taas iloksi muuttuu!

Hymyileoletupea

:D :D :D No todellakin tunnistin!!! Noi fiilikset kannattaa muistaa aina sellaisina päivinä, kun treenaaminen syystä tai toisesta maistuu vähän puulta. :) 

Kommentoi