Henkistä ja fyysistä kurmuutusta

Ladataan...
Pumpui

Voi morjens. Viimeinen vuorokausi ei ole kyllä tuonut kummoisia onnistumisen elämyksiä urheilussa.

Sunnuntai: fyysinen mylläkkä

Lähdin pitkästä aikaa kavereiden kanssa Kisahallille nyrkkeilemään ja painimaan. En muista milloin olen viimeksi kamppailumielessä höntsäillyt, ja sen kyllä huomasi. Päähän sateli iskuja, painimatolla huomasin olevani alta aikayksikön pahassa pinteessä. Viimeisessä nyrkkeilyerässä sitten töpeksin vähän enemmän ja kaveri sai nekattua suoraan nenään. No, ainakin näytin varmaan aika pahikselta kun veri valui suuhun.

Maanantai: henkinen kurmuutus

Olen moneen otteeseen näin syksyllä jo ehtinyt iloita, että en ole vetistellyt edes tempaustreeneissä. Tänään ei kyllä ollut itku kaukana. En lähde tässä erottelemaan mikä tempauksissa tänään sakkasi, tämä kuva summannee sen eleganttiuden, jolla minä yritin tehdä painonnostoliikkeiden kuningasta:

Fyysinen pieksentä on pientä siihen verrattuna, että on henkisesti kanveesissa. Synkimmällä hetkellä harkitsin oikeasti lyöväni painonnostokengät tiskiin ja lopettavani moisen pelleilyn. Mikä ihmistä vaivaa, kun sen pitää ihan vapaaehtoisesti vapaa-ajallaan mennä nöyryyttämään itseään viikko toisensa jälkeen ja vielä maksaa siitä? 

Niin. Eipä sitä osaa ilmankaan olla. Ei siinä auttanut muuta kuin purra hammasta ja pistää nostaen. Lopuksi sain sentään muutaman onnistuneen toiston. Pitää vain toivoa, että jossain horisontissa siintää päivä, jolloin tempaaminen ei ole pelkkää itkua ja hammastenkiristystä. Väittävät kokeneemmat, että sellainenkin on. Pitää luottaa siihen.

Share

Kommentit

Hymyileoletupea

Lohduttavaa lukea tuosta sun tempaustuskasta. Juuri lajin aloittaneena olen kokenut melkoisia nöyryyntymisiä tuota tempausta harjoitellessani (=lue räpeltäessäni). Koen itseni sen kanssa jotenkin keskivertoa tyhmemmäksi. Ei vaan mene jakeluun. Ja sitten, kun alan miettimään liikaa, liike menee ihan totaalisesti plörinäksi. Eikä minulla ole varmaankaan vielä edes piiruakaan ymmärrystä kuinka vaikea tuo liike oikeasti on. Eli varmasti odotettavissa vielä tuskailua kertaa kymmenen. Vetäjien katseissakin on mielestäni jo luettavissa jotain säälin ja "ei tosta tuu mitään" -tapaista. :) No mut pitää haastaa itseään tai jotain.... Kehittyypä ainakin loistava itseironia tässä sivussa. 

Lotta Katariina
Pumpui

Mä en valitettavasti voi enää laittaa huonouttani aloittelijuuden piikkiin, eli taidan olla vain yksiselitteisesti huono :D Luonne ainakin kasvaa, jos ei muuta. Pitäisi varmaan mennä tukiopetukseen..

Mä niin tiedän tuon tunteen kun alkaa miettiä liikaa, jolloin kaikki menee vielä huonosti! Mutta monissa muissa liikkeissä olen sentäs kehittynyt, että toivoa on! Ehkä sitten joskus vuosien päästä.

Margit (Ei varmistettu)

Mä niin tiedän ja tunnen ton tuskan, kun on tempauksesta kyse. Itekin oon kohta jo pari vuotta harrastanut crossfittiä, mut tempaus ei vaan suju edelleenkään. Ja jotenkin sen suhteen on jo toivokin mennyt, että se tulis koskaan sujumaankaan. Kun ei vaan mene jakeluun :/ Melkosen turhauttavaa, mut periksi ei anneta! Ehkä se sit tosiaan vuosien päästä sujuu. Jos paikat kestää sinne asti :D

Hymyileoletupea

Hei täähän on lohduttavaa. Voitaisko perustaa joku tempausääliöiden tukiryhmä :) 

Lotta Katariina
Pumpui

Ehdottomasti! Tukiryhmässä vois olla tukiopetusta stressittömässä ja kannustavassa ilmapiirissä ja sen jälkeen hampurilaisia ja olutta ja vertaistukea lohdutukseksi.

Leenu (Ei varmistettu)

Hei, mä anon kans jäsenyyttä Tempaustukiryhmään. :D Ihan hirveen vaikee (=hirvee!!!) liike. Yli vuoden jo crossfitannu ja kaikessa muussa kehittynyt huimasti, mutta tempaus.. Mä kans menettänyt toivon ihan kokonaan. Jos joskus sattuu pienen pieni tekniikankehityspilkahdus tulemaan, niin seuraavalla kerralla entistä enemmän hukassa.. Mulla etenkin lantiopotkun puuttuminen tökkii eli veto jää vajaaksi. Ja mun lantiopotku esim. kippileuoissa on tosi hyvä. Teoriassa siis tekniikka erinomaisesti hallussa, mutta ei siirry suoritukseen ei sitten millään.. Kiitos, anonyymi avautuminen helpotti vähän. :D Peukut meille, että joskus aukeis!

Veeeeera (Ei varmistettu) http://www.rapakunnossa.wordpress.com

ah, niin kovin lohdullista kuulla, että tempaus on mörkö monelle muullekin! Sen kans on itketty ja tahittu ja hyvin harvoin koettu onnistumisen tunteita. Suurimpana ongelmana mulla taitaa olla se, että ajattelen liikaa, pitäis vaan tyhjentää pää ja tehdä. Mut kun ei osaa.

Kommentoi

Ladataan...