Hifistelyn houkutus

Pumpui

Eli sananen siitä, miksi pieniin asioihin on helppo uppoutua isojen linjojen kustannuksella.

Olen takapuolen hajoamisen seurauksena joutunut palaamaan perusasioihin. Olen tehnyt kropan hallintaa parantavia liikkeitä, keskittynyt oikeisiin liikeratoihin, tehnyt hikijumppia pitäen kellon ja kilojen sijasta mielessä keskivartalon hyvän pidon. Treenikavereille olen naureskellut tekeväni "mummojumppaa" odottaessani kropan pääsemistä siihen kuntoon, että pääsen taas "tekemään oikeita jumppia".

Perusasioiden harjoitteleminen tuntuu jollakin absurdilla tavalla nöyryyttävältä. Vuosien treenaamisen jälkeen sitä edelleen opetellaan alkeita! Vaikka sitä kuinka tietää, että ilman vahvaa perustaa kaikki muu on ihan turhaa detaileihin keskittymistä, tekisi mieli skipata harjoitukset ja tehdä jotain siistiä.

Pyörittelin asiaa mielessäni eilen lenkillä, ja tajusin lankeavani välillä hifistelyansaan. On helpompaa ja houkuttelevampaa keskittyä peruspalikoiden hinkkaamisen sijaan erityisseikkoihin, katsoa tempausvideoita vaikka pitäisi saada liikkuvuus kuntoon, mietiskellä palkkarinsa optimaalista koostumusta sen sijaan että tarkkailisi päivittäisiä makrojaan ja syömistottumuksiaan. On tyydyttävämpää syyttää huonosta nukahtamisestaan vääränlaista magnesiumsitraattia kuin lopettaa magnesiumsitraattien googlettaminen ja laskea kännykkä kädestään hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa.

Enkä varmasti ole ainoa. Hifistely on seksikkäämpää kuin perustekeminen, ja pieniin asioihin keskittyminen antaa valheellisen kuvan asioiden hallinnasta. Tiedän ihmisiä, jotka seuraavat ammattipainonnostajien yksityiskohtaisia treeniregiimejä, vaikka itselle tärkeintä olisi keskittyä perustekniikan opetteluun. Tiedän ihmisiä, jotka intoilevat siitepölyjauheen ihmeellisistä ravintoarvoista ja syövät sitten lounaaksi kylmiä kananugetteja suoraan paketista.

Itselleni paras keino vältellä hifistelyansaa on luottaa siihen mitä valmentaja sanoo. Harmittaahan se, että jää muista enemmän ja enemmän jälkeen, mutta ilman perustaa ei edessä ole kuitenkaan kuin lisää ongelmia.

 

Share

Kommentit

Sinisiivet (Ei varmistettu)

Näinhän se on! Viime syksynä otin PT:n ja ajattelin, että nyt paukkuu kaikki ennätykset niin kyykyissä kuin penkkipunnerruksessakin. Mitä vielä! Myös fustraohjaajaksi opiskellut PT laittoi mut heilattamaan keppiä ja venyttelemään, koska koko etukroppa oli aivan jumissa ja takaosaston lihaksisto ja hermotus surkeaa. Tuntui ensin tosi oudolta vaihtaa treenityyliä, mutta toisaalta jo kepin liikuttelu sai paikat ihan kipeiksi.

Hyvää on tehnyt, vaikka tuskaakin on tunnettu hitaasta etenemisestä ja kaikista kropan jumeista...

Kommentoi