Hyvät ja huonot uutiset

Pumpui

 

Otetaan huonot uutiset ensin:

Meillä oli tänään treeneissä ohjelmassa rinnallevedon ykkönen. Vanha ennätykseni on lähestulkoon vuoden takaa, ja olo riventeossa on ollut luottavainen jo pidemmän aikaa. Olin täysin varma, että ennätys tulee. Boogie oli hyvä, olo voimakas. Entinen ennätyspaino nousi niin kevyesti että olisin voinut vannoa että tangon päissä ei ole mitään. Laitoin uuden tavoitepainon. Olo oli luottavainen. 

Vaan ei. Seurasi varttitunnin kiroilu-, huuto- ja nauramisshow, kun henkinen blokki iski. Useammankin kerran uusi ennätyspaino nousi kaulan tasolle, eli ei olisi tarvinnut tehdä muuta kuin pyöräyttää kyynärpäät alle ja kipaista kyykkyyn. Vaan ei. Otin tangosta pari kiloa pois. Ei auttanut. Otin tangosta parikymmentä kiloa pois. Ei auttanut. Voitte uskoa, että vitutti melkoisen rankasti. 

Ja entä ne hyvät?

En tuhertanut yhtään niin paljon itkua kuin ennen tällaisissa tilanteissa. Muistan, kuinka joskus aikoinaan koin samanlaisen blokin 50 kilon rinnallevedon kanssa. Vuoden verran sain rinnalle vaikka silmät ummessa krapulassa tasan 50 kiloa, mutta en gramman tuhannesosaakaan enempää, pää ei antanut periksi. Jokainen uuteen ykköseen tähdännyt rivetreeni oli pelkkää julkista itkua ja hammastenkiristelyä. Nyt vain vähän vetistelin pukkarissa treenin jälkeen. Mitä edistystä! 

Lisäksi tänään töistä lähtiessä palaverikaveri sanoi miettineensä, oliko minulla olkatoppaukset vai käynkö salilla kun hartiani näyttivät niin leveiltä. Eli onko tämä päivä nyt sitten plus miinus nolla?

Share

Kommentit

Nina Enroth
Ninan verkkareissa

Oletan, että sulla oli olkatoppaukset. Business as usual.

Lotta Katariina
Pumpui

Tietenkin oli. Kaikissa mun vaatteissa on olkatoppaukset, myös treenivaatteissa. Pehmustaa kivasti jumpatessa myös!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä sama ilmiö esiintyy muuten muissakin harrastuksissa. Kun aloitin laulutunnit, mulla oli ovela opettaja joka teetti mulla äänenavauksia pokerinaamalla ja minä kyseenalaistamatta tein mitä käskettiin, ääni soljui kevyesti ja puhtaasti. Sitten kun eteen iskettiin nuotit, jotka näyttivät epäilyttävän korkeilta, ääni hävisi jonnekin, kunnes opettaja kertoi, että juuri äsken mentiin melkein oktaavilla (!) ylempää, ja ihan kivastihan se sieltä tuli. Ihme jarruja sitä omasta päästään löytääkin.

Lotta Katariina
Pumpui

Ovela metodi! Mulle pitäis varmaan käyttää samaa, että joku lastais ne painot eikä kertoisi mitä siinä on, kunhan nostaisin :D

 

millinen (Ei varmistettu)

Mä tänään vedin ensimmäiset itkupotkuravarit rivee tehdessä.
Ei saatana miten menee pään sisään: miksi jalat toimii ja kädet ei. Ja jos jalat ja kädet toimii niin lantio halvaantuu?
Miks en vaikka harrasta jotain kivien lajittelua?

Tässä sohvalla nyt kerään itseni, liityn reippasti itkureenaajien yhteisöö ja jatkan sitten huomenna kohti uusia haasteita.
(Luin lohdutuksesi sun itkutreenaaja postauksen - kiitos siitä!)

Lotta Katariina
Pumpui

Voi ei! Mä aina mietin että miksen vain oo kotona lukemassa kirjoja tai aloita vaikka postimerkkeilyä :D

Tsemppiä, kyllä se siitä! Ja kiitos - ihana kuulla että mun kirjoitukset on lohduksi! :)

Kommentoi