Isä, (urheilu)sankari

Ladataan...
Pumpui

Kun olin pieni, isä oli suurin sankarini. Isä osasi kaiken: korjata, rakentaa ja kokata. Kerran hän pyysi minut pihalle, jonne oli nikkaroinut minulle ponin kokoisen, puusta tehdyn ruskean hevosen, jolle sai jopa laitettua kuolaimet suuhun. Sinä kesänä en tainnut muuta tehdäkään kuin hoitaa hevostani, ratsastaa ja harjoitella vikellysliikkeitä. Oikeaa hevosta ei herunut (mistä olen myöhemmin vuolaasti kiitellytkin vanhempiani), mutta toiseksi parhaan asian sain. 

Isä oli myös suurin urheilusankarini. Muistan, kuinka pienenä selasin lehtileikkeitä, joissa isäni esiintyi ja hämmästelin vaatehuoneen yhdelle hyllylle jemmattuja outoja hattuja, joita silloin jaeltiin hattutempun tehneille pelaajille. Isä katkoi meille nappuloille vanhoista mailoistaan sopivan mittaisia pelivälineitä, ja monet tunnit taisimme viettää joko pihalla tai jäällä pelaillen. Olin pitkään varma, että minustakin tulee jääkiekkoilija, harmi vain että silloin ei Lappeenrannassa vielä ollut tyttöjen jääkiekkojoukkuetta.

Isä on aina ollut muutenkin kova urheilumies. Häntä parempaa penkkiurheiluseuraa ei olekaan, sen verran paljon taustaa, tietoa ja historiaa häneltä irtoaa, oli kyseessä sitten jääkiekko, yleisurheilu tai vaikka jalkapallo. Isä on myös kiinnostunut uusista lajeista ja on alkanut perehtyä tyttärensä treenijorinoita kuunneltuaan crossfitiinkin. Kun tänään soitin isänpäiväpuhelun, kertoi isä katsoneensa Eurosportilta CrossFit Gameseja. Monet parhaista lapsuusmuistoista liittyvät isän kanssa liikkumiseen. Uimme, pyöräilimme ja hiihdimme lentokenttää ympäri. Isä myös kertoilee mainioita tarinoita lapsuutensa edesottamuksista: kuinka pahasti ukki suuttui kun isä rikkoi upouudet suksensa mäkihyppyrinteessä tai kuinka seiväshyppyä treenattiin joustamattomalla bambukepillä sahanpurukasaan.

Ja tiedättekö mitä? Kyllä isäukko on edelleen sankarini. En luottaisi keneenkään muuhun silloin, kun pitää esimerkiksi saada porattua kattoon reikä lamppua varten tai kun tulee kysymys vaikkapa olympiahistoriasta. Tai kun pitää tietää, miten se maailman paras ruskeakastike tehdäänkään. 

Hyvää isänpäivää kaikki uudet ja vanhat isät! 

Share
Ladataan...

Kommentit

Lotta Katariina
Pumpui

Löytyihän sitä kuva kuuluisasta puuhevostestakin. Nahkaiset korvat ja kaikki.

siskosi (Ei varmistettu)

Iskä on paras!

Lotta Katariina
Pumpui

No niin onki! Oli kuulemma hyvää kakkua. Laita miulle pala pakkaseen jos sitä jäi!

(Lukijoille tiedoksi: mun sisko on myös paras, ja se osaa tehdä ihan hemmetin hyviä ja kauniita kakkuja. Jonain päivänä saan sen vielä pakotettua perustamaan leivontablogin.)

Kommentoi

Ladataan...