Juokseminen - uhka vai mahdollisuus?

Pumpui

Paljasjalkakenkäjuoksukausi korkattu! 

Jouduin viettämään päivän aurinkoisimmat tunnit synkeässä ikkunattomassa palaverihuoneessa, joten päätin ottaa vahingon takaisin ja mennä salin sijasta juoksemaan. Fillaroin tuulispäänä kotiin, laitoin uudet Merrellin paljasjalkatossuni jalkaan ja lähdin hölköttelemään. Ja mikä lenkki siitä tulikaan! Pää työsti omiaan, hengitys kulki ja jalat tuntuivat kevyeltä. Hämäännyin iltahämäräisen Helsingin kauneudesta niin, että kipittelin reilut 12 kilometriä iloisena ja kevättä rinnassa. Ihan hyvä uusien lenkkarien testiajo ja vuoden neljäs lenkki ylipäänsä. Olen taas menossa juoksemaan Helsinki City Runin toukokuussa, eli lähtökohdat puolimaratonille ovat ihan kunnossa, vaikka loppuaika 1:18 (sisältäen liikennevalot, kuvausstopit ja kartanluvun eksymisen jälkeen) ei päätä huimaakaan.

Nyt tekisi mieli ajatella, että juokseminen on aina yhtä ihanaa. Mutta ei se ole. Pääosin juokseminen on, ainakin minulle, melkoista tahkoamista ja osaksi velvollisuudentunnosta tehtyä tointa, joka muuttuu iloksi noin puolet lenkkikerroista, ja silloinkin vasta joskus kuudennen kilometrin jälkeen. Tämä auvo on vain outoa sattumaa, kauniin sään, hyvän olon ja muiden muuttujien yhteispeliä. Ehkä jo seuraava lenkki on taas ikävä, tuulee, työasiat pyörivät mielessä tai jokin muu tekee hölköttelystä jälleen ikävää.

Mitenkäs teillä, enemmän juoksevat kamut? Mikä on aktiivijuoksijan auvo-nihkeys-suhde lenkeillä? Muuttuuko se kivemmaksi harjoittelun myötä? 

Ps. Lupasin hetken mielijohteesta tehdä 200 burpeeta, jos blogi saa Facebookissa 200 tykkääjän rajan rikki. Jos tykkäät aiheuttaa kärsimystä kanssaihmisillesi (ja saada feediisi postaukset, linkkejä ja muuta treeniaiheista jorinaa), klikkaa tästä.

Share

Kommentit

edgybeauty
Edgy Beauty

Velvollisuusjuoksija täälläkin! Ennen tuli juostua enemmän, puolimaraton on kiskaistu läpi, mutta salireeniin ja raskaisiin painoihin hurahtamisen jälkeen lenkki on vaan niin...tylsä juttu. Nykyään semmoista spontaania "ei vitsi, juoksuttaa" tyyppistä harrastetta. 

Poikkean ilmeisesti valtaväestöstä sillä, että mulle juokseminen  on kivaa alussa. Ekat kaks kilometriä on jees jees, mutta sitten alkaa ääretön vitutus. Kaikilla muilla jonkun tietyn kilometrirajan jälkeen tulee se kuuluisa flo. Missä mun flow?! :D

Lotta Katariina
Pumpui

Hah, toisaalta sulla on aina kivoja lenkkejä, itsellä kun on noi lyhyet lenkit täyttä tuskaa :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mä oikeasti tykkään juoksemisesta, yleensä ihan alkumetreiltä lähtien. Joskus sitä iloa tietty häiritsee jalkavaivat, mutta muuten kyllä tykkään, niin ala- kuin ylämäessäkin. Ja joo, jostain syystä vielä ihan erityisen paljon ylämäessä...

Lotta Katariina
Pumpui

Mä olen näin päätellytkin sun postauksista, että tiukat ylämäet (ja hienot maisemat!) on sun juttus :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Nii että lähetäänkö juoksulenkille jahka tulen Suomeen? Kai siellä joku mäki jossain on :D

Lotta Katariina
Pumpui

Ehdottomasti lähdetään! On täällä ainakin jätemäkiä, jos ei muuta :D Milloin tuut?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Heinäkuun lopulla ja lähden sitten elo- syyskuun vaihteessa tai jotain. Ainakin elokuun lopussa olen pk-seudulla :)

Jaanaba (Ei varmistettu) http://jaanaba.fitfashion.fi

Kyllä, juoksu muuttuu hienommaksi ja mukavammaksi kun harrastus etenee. Jossain vaiheessa lähtee lenkille joka kerta ilolla eikä se oo semmosta puurtamista mitä oli kun oli vielä juossut vähemmän. :) meininki muuttuu ihan selkeesti. Ainakin mulla on käynyt näin.

sinisiipi
Seikkailu Aasiassa

Munkin kokemuksien mukaan juoksu muuttuu mukavemmaksi sitten, kun sitä on tehnyt riittävän kauan ja säännöllisesti (valitettavasti en ole tällä treenikaudella päässyt vielä siihen pisteeseen :D). Siitä huolimatta aina välillä on lenkkejä, jolloin jalat painaa, ajatus tökkii ja matka etenee tuskaisen hitaasti. En tiedä voiko niistä päästä kokonaan eroon (pääseekö huonoista treeneistä ylipäätään eroon missään lajissa)?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ei pääse, mutta paskakin treeni on parasta! :D

Lotta Katariina
Pumpui

Kyllä, harvoin sitä on niin kauheaa että toivoo että ei olisi lähtenyt treeneihin ollenkaan :)

sinisiipi
Seikkailu Aasiassa

Totta, ja paskoistakin treeneistä tulee yleensä hyvä olo. Kaikki kamalat juoksulenkit muuttuu melko ihaniksi sitten, kun on taas kotona :D

elinahelsinki

Kaikki ei ehkä voi vaan tykätä kaikista lajeista? Juoksemisesta kyllä usein oppii nauttimaan kun saa siihen rutiinin ja voi keskittyä kärsimyksen sijaan rullaavaan askeleeseen, raittiiseen ilmaan ja omiin ajatuksiin tai musiikkiin. Ehkä paras vinkki on aloittaa juokseminen riittävän verkkaisesti niin että kroppa tottuu sen tyyppiseen treeniin pikkuhiljaa. Tsemppiä kevään juoksuihin ja parempaa lenkki-intoa!

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos! Onneksi ei ole mitään kauhean ryppyotsaisia juoksutavoitteita asetettu, kunhan välillä pääsee ulos ja saa kilometrejä alle :)

:D no kyllä se treenaamalla helpottaa,

Itsekin oon vaan taas kerran tilanteessa että se lenkkeily pitäisi aloittaa ja mä oon huomannut, että jos lenkkeilee abou 3 kertaa viikossa (tai enemmän) niin ekat kaksi viikkoa on tuskaa (satunnaisia omituisuuksia lukuunottamatta) mutta sitten se helpottaa. Jos sen kaksiviikkoa jaksaa niin sitten se suhde luku on noin 90%-10%. Ja yleensä se 10% nihkeys liittyy huonosti nukuttuihin öihin tai edellisenpäivän liian kovaan salitreeniin tms. 

Mutta voi kun jaksais sen kaksiviikkoa ja saisi sen flown. Juoksu on hauskaa silloin ku se on hauskaa mutta silloin kun se ei ole on se ihan peppusta.

Lotta Katariina
Pumpui

Joo, mulla on se ongelma kun juokseminen on vaan ns. tukitoimintoa muulle liikunnalle, eli sitä tulee aktiivsimmillaankin harjoitettua ehkä kerran viikossa. Ei muutu kauhean herkuksi tolla tahdilla, ei :D

FFFifi
Fitness Führer

Mulla ei ole kyllä läheskään noin hyvä suhde kuin sulla (puolet?!?) tai muilla vastanneilla. Ehkä noin yksi kymmenestä lenkistä on helppo ja kiva. Muistaakseni Kirsi Valastilla oli ihan sama suhdeluku, ja hän taitaa kaiken lisäksi juosta päivittäin...

Noin yksi kolmestakymmenestä lenkistä on hyvä jo alkuun, yleensä ne muuttuu vasta useamman kilsan jälkeen. Ja se kunnon flow mitä joku kaipasi vaatii yleensä jo paljon kilsoja, 15-30 sanoisin.

Mutta henkisesti pidän juoksemisesta melkein aina, noi ongelmat on siis fyysisiä, jalat on tukossa tai kroppa ei muuten jaksa. Mitä taas tulee tapahtumissa juoksemiseen, niin niissä yksi tai kaksi kymmenestä on kurja tai vaikea ja muut ihania.

Lotta Katariina
Pumpui

Apua. Jos suhdeluku on noin kauhean epätasainen, niin uskaltaako tässä juosta ollenkaan :D

Vierailija (Ei varmistettu) http://ponyhofblogi.blogspot.fi

Mä en ole juossut ulkona varmaan kolmeen vuoteen, mutta nyt vähän pohdin että sitä kautta voisi tutustua uuteen kotiseutuun. Fivefingersit on ollut mulla sisäurheilukenkinä jo melko kauan, mutta vähän pidempien matkojen juokseminen arveluttaa, pitäisi varmaan tekniikkaan keskittyä enemmän.

Lotta Katariina
Pumpui

Pääkaupunkiseudulla ainakin järjestetään tietääkseni muutama barefootkenkä-juoksukoulu keväällä. Pitää selvittää missä ja milloin, mäkin haluaisin mennä hiomaan tekniikkaa :)

heta margareta
Viinillä

Juoksen tällä hetkellä yks tai kaks kertaa viikossa, noin 10-15 kilometriä kerrallaan. Ehkä yks kolmasosa lenkeistä on hyviä - huono kierrosaika raastaa, tukossa olevat jalat raastaa, tylsistyminen raastaa. Ehkäpä levon ja ylimitoitettujen ruokailujen jälkeen heitetyt lenksat on ainoita, joista voi oikeasti olla fiiliksissä.

heta margareta
Viinillä

ainiin ja propsit paljasjalkakengillä vetämisestä! multa ei irtois xDD

Lotta Katariina
Pumpui

Jos on pelkkää asvalttia, mä juoksen mieluummin ihan lenkkareissa, mutta jos saa hyvän osan lenkistä hiekka-alustalle, niin sitten ehdottomasti paljasjalkakengissä. Joista muuten tulee vähän enemmän asiaa tässä kevään mittaan :)

Pumpulipää

Mulla ehkä joka kolmas lenkki on aika kivaa, niistä ehkä kolmasosa alusta asti ja muut noin. 20 min jälkeen. Kolmasosa on sellasia "Joo kyllä tää menee mut oisko jo kotona ei jaksa" ja kolmasosa sellasia että tuntuu kuin juoksis koko ajan vedessä kun ei vaan liiku ja sattuu koko ajan johonkin (päähän, olkapäähän, mahaan, polveen tai sieluun). Silloin tuntuu että kaikki mummot sauvakävelee mua kovempaa.

Mutta juoksu on vaan niin ylivoimasesti helpoin tapa harrastaa liikuntaa.

Lotta Katariina
Pumpui

Sattuu sieluun juostessa, I know that feeling :D

Saari (Ei varmistettu)

Otsikko osui suoraan sydämeen. Väkisin ja pakottamalla olen aloittanut aamulenkit ja systemaattisen ikävimpiin juoksuwodeihin raahautumisen. Jokaisella kerralla mietin mikä tässä on olevinaan niin hienoa. Muistan että se on joskus ollut hienoa. Lenkin päätyttyä tuntuu ihan kivalta, paitsi jaloissa. Nihkeyssuhde 100 % nihkeyden puolella.

Kommentoi