Juoksemisen ihanuus ja kurjuus

Pumpui

Tai oikeastaan tänään vain sen kurjuus. Tällä hetkellä ei tunnu yhtään siltä, että tällä köppänällä mätisäkillä pitäisi hölkötellä puolimaratoni alle viikon päästä osapuilleen kahteen tuntiin.

Tänään oli kyllä ankein juoksulenkki miesmuistiin. Ensin jahkailin koko päivän lenkille lähtemistä ja vietin hyvän tovin Game of Thronesia pitkälläni ja silmät kiinni kuorsaten katsellen. Vaikka kroppa antoi signaalia siitä, ettei sitä hotsittanut yhtään pistää jalkaa toisen eteen, pistinpä silti.

En tiedä olisiko kannattanut. Juoksu oli mummovauhtista, jäykkää ja kaikin puolin kurjaa, vaikka sää olikin ihana ja maisemat kauniita. Puolen tunnin kohdilla päätin pistää pillit pussit ja palata kotiin. Matkaakaan ei tullut kuin säälittävä parisataa metriä vajaa viisi kilometriä.

En ole mikään himojuoksija, mutta viime viikkojen lenkit ovat tuntuneet ihan mukavilta. Nyt, tämänpäiväisen kauhun valossa, ensi lauantain Helsinki City Run kauhistuttaa. Jos tänään ei kyennyt kuin tuollaiseen, kykeneekö sitä oikeasti juoksemaan koko puolimaratonin? Onneksi on jo muutama yli kympin ja yksi vajaan 17 kilometrin lenkki alla, että jos vain olosuhteet ovat suotuisat ja 

Olen jo aikaisemmin pohtinut, että onko juoksemisen iloa olemassakaan. Ehkä se on vain lenkkaritehtailijan salajuoni, jolla hyväuskoiset hölmöt saadaan köpöttelemään pitkiä matkoja ja väittämään että vielä nauttivat siitä. Tällä hetkellä en tunne kyllä minkäänlaista iloa juoksuharrastuksestani. Sen sijaan viime aikoina olen tuntenut kyllä painonnoston ja punnertamisen iloa. Ja nyt kun ajattelen, tekisin mieluummin melkein vaikka sata yleisliikettä kuin menisin lenkille. Melkein.

Onneksi kohta on uusi viikko ja aikaa löytää positiivisia juoksukokemuksia ennen itse koitosta. Ja aina voi muistella niitä hyvin sujuneita lenkkejä. Vaikka sitä kertaa, kun menetin ajan ja paikan tajun Keskuspuistossa tai kun torstaina Eiranrannassa paistoi upea kuu, kuten yllä olevassa kuvassa näkyy.

Tästä viikosta tuli hieman vajaa, koska työmenoja riitti muutamanakin päivänä kellon ympäri.

Maanantai: crossfit, 1 tunti: edistymistä käsilläseisontapunnerruksissa

Torstai: juoksu, 7,7 km, 48 minuuttia

Perjantai: crossfit, 1 tunti: rengasdippejä, dragon flageja ja ehkä miljardi kahvakuulaheilautusta

Lauantai: pyöräily, 15,7 km, 45 minuuttia

Sunnuntai: juoksu, 4,8 km, 30 minuuttia

Vinkkejä juoksuinnon palauttamiseen otetaan mieluusti vastaan!

 

Share

Kommentit

FFFifi
Fitness Führer

Jos sä olet juossut 17 kilsaa niin todellakin juokset myös puolikkaan, ei sitä tarvitse pelätä ettetkö maaliin pääsisi. Musta tuntuu, että vikat lenkit menee aina jotekin huonoiten, tiedä sitten kuvittelenko vaan :P

Itseänkin kyllä vähän kauhistuttaa, kun ei tässä sairastellessa ja vammaillessa ole päässyt juoksemaan....että tuleekohan toiseksi huonoin aika ever. Huonoimpaan asti en voi tunaroida, se on jo NIIN surkea :D

Pilivi (Ei varmistettu)

Kyllä se puolikas menee, ja vielä hyvin. Itse juoksin ekani viime syksynä, eikä juoksuharrastusta tai juuri muutakaan urheilua ollut taustalla kuin hädin tuskin vuoden verran. Ennen puolikasta olin juossut pisimmillään alle 15 kilsan lenkin, enkä juuri saanut noudatettua juoksuohjelmaakaan ennen puolimaratonia. Mutta niin se vain meni, tavoitteena oli vain päästä hengissä maaliin, ja kerkesin sinne ajalla 02:06. Ensi kerralla sitten alta kahden tunnin..

Kummasti sitä energiaa jostain löytyy, sisulla vaan eteenpäin. Tsemppiä!

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos kannustuksesta! :) Pitää tänään mennä kokeilemaan juoksemista paremmalla fiiliksellä taas :D

Kommentoi