Kaikkee on paitsi aikaa

Ladataan...
Pumpui

Pääsin salakavalasti väsymään kaiken tämän touhottamisen keskellä.

Päivänä muutamana tajusin, että on jo joulukuu. Oli pakko pysähtyä hämmästelemään, mitä oikein on tapahtunut. Kesästähän on ehkä korkeintaan muutama viikko! Toisaalta samaan aikaan on tuntunut siltä että tässä syksyssä rämpiminen ei lopu koskaan. Oli pakko todeta, että turnausväsymystä oli ilmassa.

Onneksi ympärillä on tahoja, jotka kehottavat pysähtymään, kun nainen käy liioilla kierroksilla. Mies muistaa muistutella joutenolon tarpeellisuudesta ja lempeästi huomauttelee avovaimonsa henkisestä poissaolevuudesta. Töissä on otettu asiaksi järjestää asiat niin ettei kukaan uuvu työmääriensä alle. Valmentaja päätti, että kevennetään treenitahtia ja jatkossa teen enää neljä treeniä viikossa: kolme voimatreeniä joiden päätteeksi yhden, maksimissan kaksi metconia sekä yhden aerobisen. 

 

Väsymys on siitä kavala juttu, että sen aiheuttamia asioita ei välttämättä osaa heti pistää väsymyksen syyksi. Itselläni väsymys vaikuttaa erityisen vahvasti mielialaan. Alakuloa ja negatiivisia ajatuskierteitä on alkuun vaikea huomata, ihminen kun tottuu todella nopeasti olotilaansa ja alkaa pitää sitä normaalina. Treneeissä kulkee puuroisesti, tunnelma on mälsä ja pää takertuu jauhamaan aivan triviaaleja asioita. Hetkessä elämisestä ei tule mitään, unenlaatu on mitä on, ja asioiden tekemisestä tuntuu puuttuvan sekä järki että mielekkyys. 

Kummallinen sivujuonne omassa väsymyksessäni on, että silloin muiden hyvät hetket tuntuvat poikkeuksellisen ärsyttäviltä. Yllätin itseni eräänä päivänä selaamasta ihmisten Instagram-kuvavirtoja jonkinlaisen valkohehkuisen katkeruuden vallassa: tuokin perkeleen tyyppi, oikein hieroo sitä meikäläisen naamaan että on täydellinen ihminen ja ehtii kiinnostavan työnsä ja ihastuttavan perheensä ohella treenaamaan monipuolisesti ja nousujohteisesti, pitämään menestyksekästä blogia ja vielä vittu jumalauta hyggeilemään kauniissa kodissaan kaiken sen ohella. 

Erityistä pahaa mieltä herätti se, että kaikilla muilla tuntui olevan määrättömästi aikaa ja kykeneväisyyttä loistamaan kaikilla elämän osa-alueilla. Minulla taas ei ollut aikaa laisinkaan, eikä kyllä mitään edellytyksiä pärjätä missään mitä teinkään, siltä ainakin tuntui.

 

Oman jaksamisen nostaminen ykkösasiaksi on jollain tavalla vähän noloa. Minähän olen pärjääjätyyppiä, en minä väsy! Kympin tytöille riittää tähtitarra ja toinen pannullinen kahvia, ei tässä tarvitse hidastaa!

Väsymyksestä tulee helposti myös turvariepu. Jos tietää, että hidastaessaan tahtia tuntee itsensä lopulta mahdottoman väsyneeksi tai tulee kipeäksi, kokee suurta houkutusta jatkaa sykkimistä vielä vähän aikaa. Jos ei pysähdy, ei ehdi huomata että menopeli alkaa piiputtaa.

Ei ole varsinaisesti miellyttävää tunnustaa tätä itselleen tai teille. Olen kuitenkin kokemuksesta oppinut, että mitä enemmän kerron, sitä parempi. Uskon, että tälläkin kertaa avautuminen on paitsi minulle vapauttavaa myös merkki jollekin teistä, että ette ole ainoita.

Väsymyksen tuolla puolen on muuten aika paljon kaikkea hyvää. Elämänlaatu tuntuu kohonneen moninkertaisesti pelkästään sillä, että olen tehnyt ihan normaalimäärän töitä, saanut nukuttua kunnolla ja treenannut kuormitukseen nähden sopivasti. Minulla on ollut aikaa, laadukasta aikaa jota en ole tuhlannut väsymyskierteiseen mäylimiseen, ja se vasta on hienolta tuntunutkin.

 

 

(Kuva on muuten lavastettu. En yleensä lue kylmällä lattialla istuksien.)

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihan tiedoksi, että näin tämän median toiselta puolelta katsottuna sun elämässäsi näyttää olevan rajattomasti aikaa urheilla ja ulkoilla ja harrastaa siistejä juttuja miehen ja kavereiden kanssa. Lisäksi hypit duunista toiseen kuin vuorikauris siinä missä itse en ole päässyt edes haastatteluun vielä kertaakaan koko tämän vuoden aikana. En tosin sitten tiedä, auttaako tämä perspektiivi yhtään silloin kun itse on langennut sosiaalisen median illuusion pauloihin.

Lotta Katariina
Pumpui

Some on siitä outo, että oma elämä tuntuu senkin kautta välitettynä ihan tavalliselta, ja muiden jotenkin merkityksellisemmältä! 

Johanna-- (Ei varmistettu)

Nooh, kai tässä voi rehellisyyden nimissä sanoa että kyllä sä kuulut mulle niihin joista joskus mietin että johan on tuollakin kiinnostava ura ja löysihän se sitten vielä hyvän poikaystävänkin ja mitä vielä. Toisaalta vaikka munkin treenikehitystä voisi joku kadehtia, jos kertoisin somessa vaan siitä kun sujuu. Oon tainnut aiemminkin sanoa täällä, että sitä sosiaalista vertailua kannattaa annostella varovasti, meidän kaikkien. :P Pysy rehellisenä, siitä me tykätään, ja nousujohteista talvea. :)

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos! Jos pitäisi vain kehuskella eikä kertoa rehellisesti, en varmaan kertoisi treeneistä paljon mitään :D

Katri Ilona
MaraKatri

Voin samaistua! Tänä syksynä järjestin ison tapahtuman, vaihdoin työnkuvaa, aloitin lisäksi uudessa paikassa pt:nä JA muutin/muutan. Väsymys on just tällä hetkellä aivan tajuton, viimeisimmästä projektista eli muutosta johtuen. Hyi! :D Joululomaa odotellessa...

Et siis ole ainoa, todellakaan. Hyvä, että sulla on helpottanut! Väsymyksen tunnustaminen yleensä auttaa, vaikkei se miellyttävää olekaan...ehkä se pakottaa tekemään niitä muutoksia, mitä pitäisi. (: Tsemppii!

Lotta Katariina
Pumpui

Huh, aikamoinen ruljanssi sulla! Mulla on laskuri päällä joululomaan ja tammikuun reissuun, jos tässä sen aikaa vielä tsemppaisi! 

Hymyileoletupea

Samoja fiiliksiä täälläkin. Mulla tosin tuon väsähtämisen sijaan oon vielä yltiöstressivaiheessa. Vääjäämättä varmaan sitten matkalla kohti sitä väsähtämistä, jos jossakin kohtaa ei ala helppaamaan. Toisaalta pelkään antaa valtaa stressille ja yritän työntää asiaa koko ajan sivuun vähättelemällä asiaa ja toisaalta sitten taas välillä yllätän itteni varsin epätoivosista fiiliksistä ja suorastaan möyrin stressituskissani :D Ans ny kattoo mihin suuntaan tästä mennään.

Mutta oli lohdullista lukea sun fiiliksistä. Eli peukut avautumiselle. Ja tsemppiä! 

Lotta Katariina
Pumpui

Tiedän niin tuon "ei tässä mitään stressiä ehdi ajattelemaan/apua kuolen tähän" -vaihtelutunteen!

Kommentoi

Ladataan...