Kesä, eikä mitään tekemistä

Ladataan...
Pumpui

Tiedättekö sen tunteen, kun iskee pahimmanlaatuinen kesälomapaniikki?

Viikon päästä pitäisi aloittaa kesäloma, eikä minulla ole ollenkaan suunnitelmia. Ei mitään lukkoon lyötyä, ei yhtään matkaa buukattuna, ei yhtikäs mitään. Periaatteessa olisi siis täysi vapaus vain lööbata ja yrittää saada koko kevään ylikierroksilla käynyt kroppa ja mieli levolliseen tilaan ja nauttia joutilaisuudesta.

Mutta kun minä olen todella huono olemaan jouten (sanon usein olevani sertifioidusti huono rentoutumaan, olin ammoin mukana stressitutkimuksessa jossa selvisi, että stressitasoni nousevat aina kun yritän rentoutua). Siksi tämä suunnitelmattomuus ahdistaa. Viime kesänä ehdin neljässä viikossa matkustella kotimaassa, järjestää maailman parhaat kantriteemaiset syntympäiväjuhlat, vaeltaa Italian Alpeilla, pyöräillä Viron halki ja viettää vähän kaupunkilomaakin. Siksi pelottaa, että tänä kesänä en tee yhtikäs mitään.

Toiveita ja haluja kyllä on senkin edestä. Haluaisin vaeltamaan Alpeille, fillaroimaan ulkomaille, tutustumaan uusiin kaupunkeihin, telttailemaan ja veneilemään. Istumaan pitkiä iltoja nenä kiinni kirjassa tai viinilasi kädessä. Halia miestä ja koiraa, suppailla, mökkeillä, meloa, kiivetä, nostaa rautaa, pitää yllä keväällä uudelleen virinnyttä juoksuinnostusta. Aakkostaa vihdoin kirjahylly ja etsiä se täydellinen taulu olohuoneeseen. Istua parvekkeella kahvia juoden ja ihastella huimaa vauhtia kasvavia pinaatteja ja lehtikaaleja. Katsoa vihdoin Game of Thronesin uusin tuotantokausi.

Ehkä pitäisi ottaa lomaa tästä lomastressistä. Mies ja koira ovat töissä koko kesän, eli voin halutessani viipottaa yksin vaikka ympäri maailmaa omilla lomillani. Tai olla kotona, jos siltä tuntuu. Pitäisi luottaa kesän hyvänsuopuuteen ja siihen, että asioita vain tapahtuu. Nyt kun muistelen, ei minulla viime vuonnakaan ollut täsmällisiä lomasuunnitelmia ennen loman alkua: Italian-lennot ostettiin juhannuksen tienoilla tyypin kanssa jota en oikeastaan edes tuntenut ennen matkaa, lopullinen päätös Viron pyöräretkestä tehtiin hirvittävässä krapulassa päivää ennen Tallinnan-lautan lähtöä.

Ehkä tänäkin kesänä löytyy uusia yllättäviä matkaystäviä ja tapahtuu ihania kesäasioita. Luotetaan siihen. 

Joonas Rinta-Kannon eilispäiväinen Fok_it summaa täydellisesti loma-ahdistukseni. 

(Ylemmässä kuvassa vietän syntympäivääni Dolomiiteilla. Vesi oli muuten ihan pirun kylmää.)

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Mua taas vähän ressaa kun kesälomassa on sormillalaskettava määrä ei-buukattuja päiviä. :D Game of Thrones nyt ainakin kannattaa katsoa! 

Lotta Katariina
Pumpui

No joo, pitää sitä varmaan olla niitä ohjelmattomiakin päiviä seassa :)

Maira__ (Ei varmistettu)

Mulla tismalleen sama ongelma & ressi! Ihan sitä myöten, että miehellä ei oo lomaa ja mulla on 3 viikkoa luppoaikaa ihan ittekseni. Olenkin viritellyt puoliväkisin pieniä reissuja pitkin Suomea. Ettei vaan kävisi niin ettei käy niin että "ois pitänyt tehdä jotain ja kesäloma loppuu ja mä räjähdän!"

Lotta Katariina
Pumpui

Joo, pahinta on se "apua en oo tehnyt vielä mitään" -tunne joka tulee jossain loman puolessavälissä. Sitä yritetään välttää :)

Kommentoi

Ladataan...