Kesä joka ei ihan ollutkaan pettymys

Pumpui

Yhtäkkiä sen huomasi. Syksyn vääjäämättömän lähestymisen. Siinä missä vielä viime viikolla kaverit hehkuttivat Facebookissa kesämenojaan, tänään on feedi tulvinut tuttua maanantaiahdistusta ja "Onneksi kohta on lounasaika" -päivityksiä. Huomenna olisi sama lysti edessä itselläkin.

Alkuvuodesta ajattelin, että tänä kesänä reissataan ja ollaan onnellisen kiireisiä kesätekemisten keskellä. Sitten tuli ero ja muutto juuri loman kynnyksellä, ja suunnitelmat vaihtuivat itsellisen iloisen kesän viettämiseen. En ehkä reissaisi, mutta laittaisin kämppää ja urheilisin niin vimmatusti. Ja tekisin kesäjuttuja.

Tekisi mieli sanoa, että tämä on ollut melkoinen pettymysten kesä. Ei ulkomaanmatkoja, ei purjehtimista, ei iloisia aamuun asti venyneitä juhlia rannalla. En voi kieltää, ettenkö tänä kesänä olisi potenut enemmän ahdistusta kämppä-, elämäntilanne- ja työasioista kuin auvoisen kepeää lomaoloa. Pääosin olo on ollut neutraalin odottavainen, että kohtako se lomaolo tulee. Onneksi sentään tuli, pienissä pätkissä ja lopulta paremmin viimeiseksi viikoksi. Olen nukkunut kehnosti ja liian vähän, syönyt miten sattuu, urheillut nolostuttavan vähän. Ollut allapäin oman vätystelyn takia, ihmissuhteiden ja ihmisten vuoksi ja ihan muuten vain. Polttanut tupakkaa ja istunut baarissa. Jättänyt tekemättä liikkuvuus- ja leuanvetoharjoitukset jotka itselleni lomakaudeksi määräsin.

Mutta ei tuossa ole kuin osa totuudesta. Onhan tässä hitto soikoon neljä viikkoa lomailtu, mitä nyt tehty pari täyttä päivää duunia ja muutama tunti siinä lomassa. Olen ottanut aurinkoa niin että vatsaan on palanut rusketusrajat mahamakkaran kohdalle. Olen uinut niin meressä, järvessä kuin lammessa. Olen säilönyt mansikoita ja käynyt mustikassa. Polkenut fillarilla Lappeenrantaan. Olen käynyt road tripillä, jolla keskusteltiin vilkkaasti Dodgen kyydissä, tunnettiin kateutta rannikon puutaloidyllejä kohtaan ja nukuttiin teltassa hiekkarannalla. Olen lähtenyt 40 minuutin varoitusajalla mökille, törmännyt tuttuihin kadulla ja mennyt heidän kanssaan kapakkaan, nukkunut pitkään ja valvonut myöhään, leikkinyt sydämeni kyllyydestä siskon lapsien kanssa, käynyt huvipuistossa ja syönyt jäätelöä varsin monessa suomalaisessa kunnassa. Olen käynyt kavereiden kanssa salilla. Olen käynyt juoksutreffeillä ja juoksutreffeillä (sain sittemmin pakit). Olen istunut pimeneviä iltoja uuden kodin parvekkeella ja lukenut kirjaa. Olen käynyt yksin elokuvissa, leikittänyt kissaa ja löytänyt täydellisen mekon serkun häihin.

Eiköhän siinä ole tarpeeksi yhdelle kesälomalle. Huomenna siis paluu töihin ja rutiiniin, mikä ei välttämättä tunnu ihan kamalan kamalalta ajatukselta. Kalenterista löytyy tältä viikolta jo yksi odotettu meno, sydämellä ympyröitynä: crossfit-salin syyskausi alkaa. On jo ollut ikävä strukturoitua treeniä ja treenikavereita. Lisäksi kesälomasta jäi yksi viikko ja pari ylityöpäivää käyttämättä, joihin voi sitten ladata ihan uusia odotuksia joskus pimeän talven aikana jossain palmun alla.

 

 

Share

Kommentoi