Kontorillifriikin piinaviikot

Ladataan...
Pumpui

Tiedättekö sen tunteen kun tekisi mieli pistää koko maailma paussille?

Kirjoittaja itselleen epätyypillisessä rentouden tilassa tammikuisella Vietnamin-matkallaan.

Elämä menee taas aikamoista haipakkaa. Tuntuu, että kaikkea on ollut niin paljon, että en ole pystynyt panostamaan mihinkään niin paljon kuin olisin halunnut tai olisi pitänyt: töihin, graduntekoon, bloggaamiseen, uuden saitin rakentamiseen ja koodaamiseen*, treenaamiseen tai perhe-elämään. Kaahaaminen taisi kostautua viime viikolla sairastuttuani jonkinlaiseen mysteeriflunssaan, jonka ansiosta oli pakko jättää jumpat jumppaamatta ja muutenkin ottaa iisisti. Jos ei nainen suostu priorisoimaan, niin kroppa ilmeisesti tekee sen emäntänsä puolesta.

Sairasvuoteella maatessani (mikä dramaattinen ilmaisu pienelle flunssalle!) pohdiskelin paljon priorisointia. Mitä olen valmis tekemään vasemmalla kädellä, jos aikaa ja energiaa ei vain riitä? Loogisinta olisi karsia treenistä ja bloggaamisesta, mutta ajatus näiden vähentämisestä entisestään kirpaisee kamalasti. Fiksua olisi varmasti panostaa nyt tärkeimpiin asioihin ja bloggailla ja jumppailla sen aikaa että saan tutkinnon pakettiin. Mutta kun en minä ole ihminen joka bloggailee, jumppailee tai -ilee mitään! Minä suoritan ja teen, en puuhastele! Kontrollifriikkiä ahdistaa tehdä jotakin sinne päin tai ehkä huomenna, sanoa että nyt en pysty panostamaan tähän asiaan millään tavalla.

Toisaalta kaikki tämä häslinki on ollut oikein opettavaista: olen päässyt toteamaan että maailma ei räjähtänytkään jos minä makasin pari iltaa sohvalla katsomassa Game of Thronesia. 

 

*Terasmeduusat.fi on nyt auki! Keskeneräisenä, mutta auki yhtä kaikki. En ole vielä tehnyt minkäänlaisia päätöksiä siitä, bloggaanko jatkossa kahdessa eri paikassa vai siirränkö kaiken sinne vai mitä tässä tapahtuu. Se on kuitenkin varmaa, että Teriksistä löytyy timanttista sisältöä pitkin viikkoa muun muassa treenaamisesta ja oluesta ja tietenkin naisasia-aiheista veuhkaamista. 

 

Lue myös:
Kaikkee on paitsi aikaa
 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuntuu olevan samantyyppisiä ongelmia monella! :) tunnistan itseni parin vuoden takaa, mutta nyt 24-vuotiaana kaikki on paljon kivempaa kun on oppinut ottamaan rennosti! Pieni stressi motivoi toisinaan, mutta huomasin että esim. korkeakoulussa saan edelleen 5 arvosanoja vaikka en opsikelekaam kuin 4h päivässä (tehden sen tehokkaammin) ja liikunnassa kehittymiseen riittää se 3-4 harjoitusta viikossa rennolla otteella. Koska tunnen urheilijoita, he ovat opettaneet alusta asti, että palautuminen on se juttu :) muutenkin kuntoliikkujat tekee enemmän haittaa terveydelleen jos treenaavat yhtä kovaa kun urheilijat, ilman mitään jakostuksia, palautumista tai oheishuoltoa. Omat tuntemani urheilijat pitävät myös vuodessa lepokausia. Siksi ihmettelen kuntoliikkujien treenihimoa, jolla ei tähdätä kuitenkaan olympialaisiin. Luulen että suorittaminen on joku suomalaisten ajatteluun isketty juttu, vaikka tehokkaampaa kaikkien ja itsen kannalta olisi nauttia siitä mitä tekee. Hyviin tavoitteisiin on hauskempi päästä kun tekeminen on rentoa! :)

Lotta Katariina
Pumpui

Mä olisin kuvitellut että nyt päälle kolmekymppisenä olisin jo oppinut rentoutta, mutta ei ole vielä näköpiirissä...

Opiskelulle en kyllä ole uhrannut paljoa aikaa, viikkotasolla puhutaan muutamista tunneista, kun työt vie sen 40+ tuntia ja liikkuminen noin kymmenen. Ei siis sinällään ihme että valmistumisen kanssa kestää! :D

Kommentoi

Ladataan...