Kuin kivirekeä työntäisi

Pumpui

Välillä eteen tulee treenejä, joiden tekeminen hermostuttaa ennalta enemmän kuin mitä kehtaisi myöntää. 

Salillamme on keskiviikkoisin ja lauantaisin open gym, jolloin porukka käy tekemässä rästiin jääneitä treenejä tai harjoittelee uusia taitoja. Monesti valmentaja on keksinyt open gymeihin myös suositustreenejä, joita voi pusertaa jos ei muutakaan keksi. Tällä viikolla moinen ehdotus sisälsi seuraavia lystikkäitä elementtejä:

8 x 10 metrin kelkantyöntö (miehillä 70 ja naisilla 50 kilon lisäpainolla)
8 x rinnalleveto ja kyykky kahdella kahvakuulalla
6 x 10 metrin kelkantyöntö
6 x rinnalleveto ja kyykky
4 x ---
4 x ---
2x ---
2x ---

Crossfitissä on pääasiassa kahdenlaisia wodeja (workout of the day, päivän treeni): sellaisia jotka ovat jo paperilla ihan hirveitä ja niitä, jotka ovat paperilla petollisen harmittomia ja osoittautuvat heti alkumetreiltä ihan hirveiksi. Lauantainen lukeutui ensimmäisiin. Jostain syystä spennasin treeniä niin kovasti, että kaduin että olin perjantaina alustavasti luvannut sen lauantaina suorittaa ja vieläpä näin siihen liittyvää unta.

Mutta eipä siinä muu auttanut kuin ruveta lykkimään. Kuvitelkaa yrittävänne saada liikkeelle lähestulkoon itsenne painoisen kelkan. Ei ole helppoa, ei. Hiki silmissä kirvellen työnsin kelkkaa edestakaisin pitkin salia ja kirosin kitkan olemassaoloa. Jokaisen kierroksen myötä kelkan liikkeelle saaminen oli entistä vaikeampaa. Rinnallevetoja ja kyykkyjä ei ollut hirveästi, mutta jalkojen ollessa hyytelöä ja sydämen hakatessa rinnasta ulos ei niiden tekeminen ollut hauskaa sekään. Kaiken lisäksi päässä soi itsepintaisesti Tommi Läntisen Via Dolorosa. Great. No, arviolta 17 minuutissa sain savotan tehtyä ja köllähdin hikisenä puuskuttavana kasana matolle. Hyvä että eivät joutuneet kierittämään salilta pois, aika naatti olin ponnistuksen jälkeen. Palauduttuani olin taas äärimmäisen iloinen siitä, kuinka hienon lajin pariin olen tieni löytänyt.

 

Tänään kyllä sitten kolottaa kroppaa sen verran, että tietää tehneensä. Lepopäivänäkään ei tarvitse onneksi jäädä sohvanpohjalle pötköttämään koko päiväksi. Lähdin seuralaisen kanssa Haltialaan ja Pitkäkoskelle kävelemään. Tänään jopa löytyi niitä geokätköjä! Munkkikahvit Pitkäkosken retkeilymajalla tuntuivat erityisen ansaituilta ahkeran duuni- ja treeniviikon päätteeksi. 

Tällä viikolla tuli - yllätys, yllätys - vietettyä aika paljon aikaa crossfitin parissa. Kas näin:
Maanantai: crossfit, 1 tunti: hikistä sähellystä yleisliikkeiden, muscle-up-harjoitteiden ja käsipainotempausten ihmeellisessä maailmassa
Tiistai: crossfit, 1 tunti: uusi takakyykkyennätys
Perjantai: crossfit, 1 tunti: yhden jalan maastavetoja ja erinäisiä keskivartaloharjoitteita
Lauantai: crossfit, open gym 2 tuntia: kelkkalystiä, käsilläseisontapunnerruksia ja kehonhuoltoa
Sunnuntai: kävelyä ja geokätköilyä noin kaksi tuntia

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Iloista uutta viikkoa, toivottavasti treeni kulkee hyvin ja mieli on virkeä kammottavasta pimeydestä huolimatta, kamut!

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mahtavaa, että kirjoitat tarkemmin treeneistä, kiitos! Itseä ainakin kiinnostaa kovasti mitä siellä muilla crossfit-saleilla puuhataan. Kelkkaa ei olekaan tullut työnneltyä vielä koskaan, lähtöarvoisesti aika hapottavan näköistä touhua.

Lotta Katariina
Pumpui

Kiva että tykkäät! Pitääkin kirjoitella ahkerammin siitä, mitä sitä on tullut jumpattua :)

Kommentoi