Kun bloggaaja 15 kiloa elopainoa otti

Ladataan...
Pumpui

Omaa kehitystään on vaikea huomata. Siksi välillä kannattaa pysähtyä tarkastelemaan, mistä on lähdetty liikkeelle.

Vaikka treenaankin pääasiassa suorituskyvyn ja taitojen vuoksi, ei käy kieltäminen, etteikö olisi tyytyväinen myös kropassa tapahtuviin muutoksiin. Siinä missä seuraan melkoisen tiiviisti tuloksien kehittymistä (kesäkuussa kirjoitin tästä viimeksi), en kiinnitä kovinkaan säännöllisesti huomiota siihen, missä tahdissa vanha mätisäkki reagoi ulkoisesti fyysiseen kurmuutukseen.

Tiedän kyllä, että ne kuuluisat epäkkäät ovat kasvaneet melkoisesti, mutta kokonaisuutena kroppansa muutosta on välillä vaikea hahmottaa. Jotenkin sitä edelleen olettaa olevansa 40-50 kilon painoinen narukäsi, vaikka vaaka onkin näyttänyt kuutosella alkavia lukemia jo muutaman vuoden. Törmäsin viikonloppuna elokuun alussa 2008 otettuun kuvaan, jossa kaljoittelen kavereiden kanssa Koffin puistossa. Leuka meinasi loksahtaa: Kuka tuo rimpula oikein on? Miksei sillä ole olkapäitä?

Vuonna 2008 urheilin vielä hirmuisen epäsäännöllisesti. Kävin välillä lenkillä ja salilla sekoilemassa. Thainyrkkeilynkin taisin vasta aloittaa seuraavana talvena, jos oikein muistan. Tavoitteellista treenaaminen ei vielä ole montaa vuotta ollut, eikä tavoite ole koskaan ollut bulkata tai muutenkaan hankkia sporttista ulkomuotoa. Mieltymykset ja muu vain ovat muuttuneet vuosien myötä.

Kuvien välillä on tapahtunut siis paljon. Urheiltu on niin pirusti, mutta niin on myös kerätty massaa, noin viitisentoista kiloa. Kaikki siitä ei varmaankaan ole lihasta, mutta melkoisen iso siivu kyllä. Muistan kuinka aikoinaan kauhistelin, kun vaaka näytti ensimmäistä kertaa yli viittäkymmentä kiloa. Nyt ihan naurattaa, että miten sitä onkaan voinut painaa joskus 40 tai 45 kiloa. En ole koskaan ollut yhtä tyytyväinen kroppaani kuin nykyään, vaikka painoindeksin (joka muuten kannattaa heittää romukoppaan jos yhtään urheilee) mukaan olenkin varteeni nähden niin hyvässä lihassa, että olen jo tukevasti ylipainon puolella. 

Kannattaa siis kaivaa vanhoja valokuvia naftaliinista ja katsoa, millaisia muutoksia on tapahtunut. Haukkari ei kasva yhdessä yössä, eikä epäkkäitä rakenneta yhdellä eikä kahdella munakkaalla. Aikaa menee, mutta jossain välissä sitä huomaa kehittäneensä olkapäät. Ja muutenkin muuttuneensa kalvakasta parikymppisestä hyvinvoivan näköiseksi kolmekymppiseksi. Ei hassummin.

 

 

Share

Kommentit

Nina Enroth

Hyvä sä! Mahtis toi ennen-haba. 

Hyvä mä, myös. Mulla tosin paino on 10 vuodessa heilahtanut vähän alaspäin, mutta koostumus muuttunut ehdottomasti parempaan. Maha näyttää näin vauvahommien jälkeenkin helvetisti paremmalta kuin silloin kaljahommien ansiosta :D

Lotta Katariina
Pumpui

Mulla oli sellainen huvittava pieni kaljamaha silloinkin kun painoin jotain 40 kiloa :D

Suvi K.
Sisunainen

Luin ensin että pudotti, kun just aamulla piti käydä ihmettelemässä seuraavaa kymmenlukua (alaspäin) kahdella eri vaalla. :D Mutta siis joo, urheilu on jännä juttu, kun vaikkei tahallaan bulkkais tai laihduttais, muutoksia taitaa tapahtua vähän väkisin. :)

Lotta Katariina
Pumpui

Tai jos ei tapahdu mitään, niin ei varmaan treenaa oikein :)

Jenni P. (Ei varmistettu) http://www.fitlandia.fi/blogit/puolet-jennin-elamasta/

Hyvältä näyttää tuo nykyinen ulkomuoto! :-D

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos Jenni! Naurattaa noi narukädet. Niillä ei oo kyllä kauheasti leukoja vedetty :D

Zarza (Ei varmistettu) http://www.twitter.com/sarsimus

Jess! Hienoa, kun painosta tulee aina vaan vähemmän tärkeä numero suorituskyvyn ja ulkomuodon muuttuessa parempaan suuntaan. Itse huomaan välillä vasta valokuvista (siis uusista) olevani aika hoikassa kunnossa, vaikka peilistä näkyy vain sitä kuuluisaa napaläskiä. Pitää varmaan itsekin kaivella vähän vanhoja valokuvia ja naureskella omia narukäsiä. Pakkasenraiskaama pulkannaru, kuten joku on sanonut :D

Miten pitkä muuten olet?

Lotta Katariina
Pumpui

Joo, myös uusista valokuvista saa aina hämmästyä, kun peilistä sitä katsoo itseään aina paljon kriittisemmin :)

Mä oon huimat 161,5 senttiä pitkä.

eviela
NOT A Wonderland

Miten olet oikein laskenut tuon painoindeksisi? Olet kutosella alkavalla luvulla vielä normaalipainoinen tai jos ylttää lähempää 7 alkavaa niin vain lievästi ylipainoinen. Itse olen samanpituinen siis ja suhteellinen tietoinen kyseisen mitan painoidenkseistä. Vaikkakin sinun kohdallasi ne voikin joutaa romukoppaan, kiinnosti vain miten oikein laskettu, kun kuulostaa vähän oudolle tuo reilumpikin ylipainoisuus.

eviela
NOT A Wonderland

Ainiin ja piti vielä lisätä: että on kyllä todella huikea muutos! :)

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitoksia! :) Mä taisin joskus laskeskella että indeksi olisi ollut jotain 25, eli hitusen lihavuuden puolella. Sinänsä ihan se ja sama, en mä jaksa liikaa vaakaa tuijottaa :)

eviela
NOT A Wonderland

25 on joo juuri ja juuri lievän ylipainon puolella. Hyvin siinä normipainon ja lievän ylipainon rajoilla, mutta ylittää juuri ja juuri rajan. Puhuit vaan tekstissä, että olisit enemmänkin ylipainoinen niin sillä kyselin. Hämmensi minut totaallisesti :D

Mutta joo, liikkuessa on kyllä se ja sama mitä se painoindeksi näyttää, koska ei anna oikeaa kuvaa tilanteesta. Painoindeksi sopii enemmän rasvaa omaaville eikä sekään mielestäni yksin riitä mittariksi kenelläkään.

Lotta Katariina
Pumpui

Juu, muotoilin varmaan sanani vähän hassusti, tarkoitus oli tosiaan naureskella sitä, että normaalipainosta on siirrytty ylipainon puolelle.

Painoindeksi on tosiaan huono mittari, kun se ei ota huomioon ihmisen ruumiinrakennetta muuten kuin pituuden perusteella. Muistan kyllä kun sitä joskus ala-asteella vahdattiin ihan hulluna, 16 taisi olla meillä sellainen "hyi apua oon läski" raja....

eviela
NOT A Wonderland

Aa ok! :) Ja joo, painoindeksi ottaa kyllä ihan liian vähän huomioon asioita.

Ja voi teitä! Mulla iski yläasteella painoindeksin tuijotus, en muista mikä raja itellä sitä aikaan oli (tuskin mikään järin hohdokas ja järkevä).

Suvi K.
Sisunainen

Musta tuntuu että se miten näkee oman ulkomuotonsa on enemmän korvienvälistä kuin peilistä tai valokuvasta kiinni. Mä olen tottunut pitämään itseäni vähintään nätisti sanottuna kurvikkaana tai hieman pyöreänä, kunnes tosiaan vaaka alkoi näyttämään ihan hassuja lukemia (ks. aiempi kommentti). Saman päivän joogatunnilla katoin salin peilistä että oho, oonkos mä tosiaan noin paljon hoikistuntut. Aloin sitten seuraavana päivänä selata vanhoja valokuvia että oikein näkisin eron - vaan kuinkas ollakaan, niissäkin näytin ihan sopusuhtaiselta.

Että on se ihmisen kehonkuva jännä juttu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Paremmalta näytät tuossa hoikemmassa ja sirommassa kuvassa, paljon naisellisempi.
Tasapaksu kroppa, sitä se crossfit teettää.

mies,33

Lotta Katariina
Pumpui

No, onneksi naisellisuuden käsityksiä on monenlaisia. Itse en koe näyttäväni kovinkaan naiselliselta tuossa ennen-kuvassa, mutta makunsa kullakin :)

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hehheh, no et kyllä tuossa jälkeen-kuvassakaan todellakaan mikään naisellinen ole. Makunsa kullakin tosiaan.. toiset on naisellisempia, toiset haluavat olla miehisiä. Harrastukset kertoo siitä myös..

Lotta Katariina
Pumpui

No, naisellisuus ei sellaisessa kliseisessä "hoikka mamselli hädässä" -mielessä ole kyllä ikinä ollut itselleni mikään itseisarvo. Jos kropan suorituskyky on miehisyyden tavoittelua, niin olkoon sitten niin :)

Tulee mieleen eräs mielipidekirjoitus Hesarista parin vuoden takaa, jossa joku mies kritisoi sitä, että naiset harrastavat nykyään liikaa "miehisiä" lajeja, kuten jääkiekkoa. Parempia lajeja naiselle kun ilmeisesti olisivat naisten "naisellisia ominaisuuksia" toteuttavat lajit kuten rytminen voimistelu ja cheerleading :D

Suvi K.
Sisunainen

Varaudu vierailija siihen että jos nyt nappaat heikon mamsellin hädässä, parinkymmenen vuoden päästä sulla on petikaverina 30 kiloa ylipainoa, välilevynpullistuma ja akka joka ei jaksa kantaa kauppakasseja saati tehdä sängyssä muuta kun nukkua. Mutta tosiaan, makunsa kullakin. ;)

mies,33 (Ei varmistettu)

Aha, eipäs mennä niin ääripäähän kuitenkaan. Nainen, joka harrastaa miehisiä lajeja kuten crossfit ja nyrkkeily, toivoo olevansa mies. Ei kukaan todellinen mies kiinnostu omaa sukupuolta muistuttavasta naisesta, kuten ei toisinpäinkään.
Kropan suorituskyvyn tavoittelu? Miksi? :D Mihin toimistotyöläinen sellaista tarvitsee. Vai loppuuko oma persoona ja itsetunto kesken, kun naisten tarvitsee oman egon ja voimien pönkitykseen miehisiä lajeja. Kyllä siinä alkaa mieheltä pian näyttämään enimmissä määrin.

Lotta Katariina
Pumpui

Ethän oikeasti ole sitä mieltä ettei toimistotyöläinen tarvitse suorituskykyistä kroppaa? Onhan elämässä paljon puuhia, joissa hyvästä kunnosta ja suorituskyvystä on paljon iloa. Arkiset askareet, muuttaminen tai vaikka lasten kanssa pelmaaminen ovat paljon mukavampia jos jaksaa nostaa, juosta ja työntää ongelmitta.

Ja rakas "mies, 33", en tosiaankaan toivo olevani mies. Kerran toivoin, ala-asteella, kun poikien yleisurheilukisoissa olisi ollut lajina pituushyppy ja tytöillä oli korkeushyppy :D

lalla a paris

Ihanaa, juuri tätä kaipasin tänään kun olen vähän taas murehtinut miksi painan "niin paljon". Crossfitin aloituksen jälkeen laihduin aika nopeastikin jonkun verran - ihan tarpeellisestikin - ja sen jälkeen painoa tuli jonkun verran lisää, mutta samat vaatteet jännästi menivät edelleen päälle/pyörivät päällä. Vaikka sitä tietää ettei kovasti urheilevan juurikaan kannata katsella painoindeksejä niin kyllähän se välillä mietityttää kun oma painoindeksi on juurikin siellä lievän ylipainon puolella :D 

Ja nyt täällä Ranskassa kyllä tuntee välillä itsensä niin jättiläisiksi näiden laiheliinien keskellä, mutta onneksi myös itsetunto ja oma kehonkuva on hiukan muuttunut kivojen urheilulajien aloittamisen myötä - on vaan niin paljon siistimpää liikkua ja tehdä asioita se etunenässä, että mihin tämä upea kroppani pystyykään, eikä sen takia että miltä kroppa näyttää. 

Ihanaa alkavaa viikkoa sinne! :)

Suvi K.
Sisunainen

Saanko esittää postaustoiveen? Mä olen kuvitellut että crossfitissa on eduksi olla kevyt (ja vahva) mutta tämä ei ilmeisesti ainakaan sun kohdalla ihan pidä paikkaansa. Lisäksi yleensä crossfitiin liitetään paleoruokavalio. Mua kiinnostaisi kovasti kuulla mitä sä syöt ja mitä yleensäkin ajattelet crossfitia tai muita vastaavia harrastuksia tukevasta ruokavaliosta? Vai onko näillä sun mielestä yleensäkään niin suurta merkitystä?

Lotta Katariina
Pumpui

Jee, kiitos postaustoiveista! Pistetään juttulistalle, molemmat on oikein hyviä aiheita :)

Kommentoi

Ladataan...