Kun kyykky kyykytti

Ladataan...
Pumpui

Onko väärin olla vähän pettynyt vaikka on juuri lyönyt oman urheiluennätyksensä?

Teimme tänään takakyykyn ykkösmaksimeita treeneissä. Tavoitteenani oli kyykätä edellistä ennätystäni (70 kiloa) enemmän. Ja niinhän kävikin. Tavoite saavutettu, mutta silti harmittaa. 72,5 kiloa kun tuntuu kauhean säälittävältä painolta. Että pitäisi sitä pystyä vähän enempäänkin, kerta toiset kyykkäävät 10, 20, 30 kiloa enemmän.

Tänään ei kyllä pystynyt. Kroppa ei ole parhaassa kyykkyiskussa syksyn hyvin epäsäännöllisen treenaamisen takia, ja mieli rupesi askartelemaan ihan muiden asioiden parissa, kun koetin ennätystä 75 kilolla. Kismittää, vaikka tietää ja tiedostaa erinomaisen hyvin, että koskaan ei pitäisi vertailla itseään muihin ja että tulos ihan kelpo tällaiselle kolmekymppiselle kuusikymmentäkiloiselle toimistonäädälle, joka on viime aikoina joutunut uhraamaan kauhistuttavan paljon treenejä duunin takia.

Olen monet kerrat meuhkannut siitä, kuinka tärkeää tavoitteellinen harrastaminen on aikuiselle ihmiselle henkisesti. Kun duuninsa hanskaa ja alallaan kehittyy suht jouhevasti, tekee äärimmäisen hyvää joutua välillä nöyrtymään ja hyväksymään tappionsa. Vaikka olisikin vain hävinnyt yhdistelmälle painovoimaa, huonoa mielenhallintaa ja treenikertoihin nähden liian suurta kunnianhimoa. Ei tässä muu auta kuin yrittää kyykätä säännöllisemmin ja enemmän ja kokeilla kohta uudelleen. Edistystä se on hidaskin edistyminen.

Share

Kommentit

FFFifi
Fitness Führer

En just nyt ole ihan varma onko se nörtyminen hyvästä. Olin telinevoimistelussa ja olin kyykyssä koko hemmetin ajan -_-

Nata - White Trash Disease

Tänään nöyrrytään urakalla kun ohjelmassa olis maksimit etukyykystä.. ja sunnuntaina nöyrrytään vielö enemmän tankotanssimassa hehehhe

Lotta Katariina
Pumpui

Ah, vanha kunnon tankotanssinöyryytys! Musiikin tahdissa liikehtiminen on ainakin mulle tosi haastavaa, mä jotenkin identifioin itseni vahvemmin painonnostajaksi :D Tsemppiä etukyykkyyn!

Vierailija (Ei varmistettu)

Oman puolivuotisen crossfit-taaperruksen aikana olen huomannut, miten laji onnistuu kaivamaan ne tunneääripäät esiin. On tosiaan kyykyttävää huomata että (aika nopeasti) löytyy se määrä rautaa joka ei_vaan_nouse ja ero siihen nousseeseen on just se 2,5kg. Toisaalta taas joinain päivinä on niin huikean hyvä olo kotiinpyöräillessä että tekisi mieli huutaa ilosta.

Lotta Katariina
Pumpui

Tämä oli huikea summaus siitä, mitä crossfit ihmiselle tekee. Kiitos!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos itsellesi, sinun blogisi ansiosta minä siellä aika pitkälti olen :)

Lotta Katariina
Pumpui

Voi vitsi, tuo on ihana kuulla! Olet ilmeisesti tykännyt treeneistä? :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Todella paljon. Jo pelkästään se kaiken uuden opettelu, en uskonut että satunnaisten spinningtuntien ja kahvakuulailun yms "tavis"-salikäynnin jälkeen toimistotyöläisen kroppa taipuu käsilläseisontaan ja naruhyppyihin, enkä ollut koskaan aiemmin koskenut edes painonnostotankoon :) Laji oli tosiaan ihan tuntematon mulle, ehdin sinun blogista seurata jonkun aikaa ennenkuin tänne Jyväskyläänkin saatiin oma sali, singahdin tietysti heti alkeiskurssille ja koukutuin. Meidän salista ja treeneistä bloggailee muuten Riikka täällä: http://workoutofmyday.gougou.fi.

Lotta Katariina
Pumpui

Kruunataan tämä nöyrtymisasia vielä videolla suorituksesta. Voi apua mikä tekniikka ylös tullessa :D

&feature=youtu.be

Johanna- (Ei varmistettu)

En tiedä varmaksi mitä treenaat crossfit-treenin lisäksi, mutta jos haluaa kehittää maksimivoimaa, pitää treenata maksimivoimaa. Tietysti silloinkin on kausia, kun voimatasot eivät tuosta vaan nouse, mutta se on silti paras keino tuohon päämäärään. Jos haluaa ensisijaisen lajinsa olevan crossfit, ei kannata ottaa paineita siitä jos voimanostoliikkeet eivät kehity sillä optimaalisesti vaan nauttia lajistaan, eri kamaa ovat kuitenkin vielä paljolti vaikka levytankoa molemmissa suositaankin. :) Ja sosiaalista vertailua kannattaa annostella tosi varovasti, on aika stydiä kamaa välillä. ;)

Kommentoi

Ladataan...