Kun ruokakaupassa nolottaa

Pumpui

Pitkään viipyilin hyllyn edessä: Kehtaisiko sitä? Mitä jos joku näkee? Tätäkö minä oikeasti haluan syödä?  

Edelliset ruokakauppahäpeän tuntemukset liittyvät varmasti siihen kun nuorena osti tamponeja (Noloo!) tai kun oltiin menossa kaveriporukalla mökille ja varauduttiin usean päivän ruoka- ja kaljasessioihin (Viinaa ja sipsejä! Viinaa ja sipsejä!) Tänään ostoskori häpeä iski taas. Ja mitä hoopoimmasta syystä.

Ikävä vatsapöpö selättyi nopeasti, mutta kammo ruokaan tuntuu edelleen vaivaavan kroppaa. Nälkä on, mutta ruokahalua ei. Vajaalla Gainomaxilla, muutamalla haarukallisella pastaa ja lasillisella HartSportia ei paria päivää pärjätä, joten nälkä oli arvatenkin jäätävä, kun pääsin tokkuroissani hortoilemaan pitkin supermarketin käytäviä.

Pää tiesi, että pitäisi syödä monipuolisesti ja järkevästi, mutta kroppa harasi vastaan. Jokainen normiruoka tuntui aiheuttavan hissiliikettä nielussa, ja ajatuskin vaikkapa kanasta ja riisistä etoi. Oli pakko ruveta haahuilemaan käytäviä ristiin ja heittää koriin asioita, joita pystyi edes etäisesti kuvittelevansa nielemään. Mikäköhän lienee ollut taustalla siinä, että ainoa ruoka, jonka ajatteleminen ei kauhistuttanut, oli ranskalaiset ja lenkkimakkara? Sipsihyllynkin luona pysähdyin, mutta tulkitsin naksuhimon suolanpuutteeksi ja jätin nuo toiset vapauden rasvaiset hedelmät.

Mutta kuinka voikaan kaupassa ihmislasta nolottaa! Koko ajan tuntui, että kohta joku tuttu tai blogin kautta tunnistava tulee hämmästelemään, että täällä sitä ei eletä niin kuin opetetaan. Löysin vihdoinkin lähikaupasta myös Fastin prodevanukasta, mutta en kehdannut laittaa sitä koriin, koska olo olisi ollut samanlainen kuin (ainakin kuvitelmissani) naisilla, jotka ostavat kolme suklaalevyä ja paketin Nutrilettiä. Vaan eipä se häpeä ollut muualla kuin omien korvien välissä. Tuskinpa kovin moni kanssa-asiakas jaksoi eineksiini kiinnittää huomiota. Ja mikä parasta, sain sentäs syötyä jo lähes ihmiskokoisen annoksen.

Kai sitä on aika pitkälle järkevän ruoan syömisessä tultu, kun yhden päivän einessafkaaminen pistää noloksi. Monta vuotta tähänkin tottumukseen on lopulta mennyt, ennen vanhaan moinen ravintoköyhä ape oli ihan normiruokaa.

 

Share

Kommentit

Saara S.
Saara Sarvas

Hahah, tunnistan tuskan! Keskusteltiin uudenvuodenaattona ruokapöydässä siitä, mitä hävettäisi ostaa. Nyt kun palaan tätä miettimään, nolointa on einessapuskat ja herkut, joista näkee, että aiot tasan tarkkaan syödä ne ypöyksin ja ensimmäinen suklaapatukka aukeaa jo autossa :D

Lotta Katariina
Pumpui

Mä itse asiassa söin tänään myös Pätkiksen: ja vielä heti siinä kassalta päästyäni :D

Monellekohan muuten tulee olo kassajonossa, että muut asiakkaat tai kassahenkilö tarkkailee mitä ne ostaa?

Mä en oo tuohon häpeä puoleen (paitsi teininä niiden tampoonien kanssa) koskaan perehtynyt mutta ylpeyttä kyllä tunsin tuossa viikko takaperin :)

Edessäni kassalla oli perheenäiti ja sen sapuskat olivat sellaista perusperheen perussettiä eineksineen kaikkineen.

Sitten mä lastasin hihnalle palsternakkaa, tomaattia, perunaa, sipulia, pinaattia, kurkkua, salaattia, omenaa jne. Lisäksi ostin luomu ruisleipää ja muutaman muun luomutuotteen, enkä mitään herkkuja.

Sain sen naisen kiinni siitä, että se kävi katseellaan läpi mun tavaroita (ennenkuin maksoi omansa) ja ihankuin olisin sen katseessa nähnyt sen "oon huono äiti" ilmeen. Sinällään en toivo, että kukaan kokisi olevansa huono äiti tai mitään sellaista mutta omista ostoksistani olin kyllä todella ylpeä ;D Oikeesti en todellakaan osta aina noin terveellistä kamaa.. se oli puhdasta sattumaa sillä kertaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tunnustan kyllä kyttääväni ihmisten ostoksia, ku ei siinä nyt muutakaan tekemistä ole odotellessa omaa vuoroa.

Omat ostokset ei oo hävettäny, lähinnä vaan mietin aina että jos pikkuveli ois näkemässä sen rahkan ja raejuuston määrän mitä hihnalle lapan, niin tulis välittömästi jotain naljailua punttitouhuista. Yleensä mietin, että ihmiset varmaan ihmettelee, ku mulla on kaikenlaista terveellistä ja sitten siihen kylkeen vielä muutamat kalinka-jugurtit (miehelle) ja vaaleaa leipää (miehelle). Suklaan ja jätskin ostaminen ei hävetä.

Muitten ihmisten ostoksia katellessa olen kyllä muutaman kerran pyöritelly silmiä (silleen sisäisesti ettei kukaan vaan näe). Eniten muitten ostoksissa ihmetyttää ruuasulatusjugurtit ja kasvisten puuttuminen. Sitten semmosia hyiällöenkylläitesöis-tuntemuksia herättää einespitsat, HK:n sininen ja epämääräiset lihatuottteet (marinadissa). Ja aika monesti päässä liikkuu myös "voi ku tietäsit kuinka paljon tuossa on sokeria". Tämä lähinnä maustettuja jugurtteja ja rahkoja katellessa.

Pääasiassa muitten ostoksien kyttääminen on semmosta tutustumista kaupan valikoimaan ja tirkistelyä vieraiden ihmisten keittiöihin. Että jos vaikka sais jotain uusia ruokaideoita siinä samalla.

Lotta Katariina
Pumpui

Mä kyllä aina välillä katselen muiden ostoksia ja yritän arvuutella, mitäköhän niistä aiotaan valmistaa :D

Nina Enroth

No mutta, mikä vika lenkissä ja ranuissa! Jos syö pääsääntöisesti terveellisesti, niin pitää kantaa satunnaiseineksensä leuka pystyssä :)

leaflet (Ei varmistettu)

Mä viimeksi kaupassa käydessäni ajattelin, että mahtaisi kassaa naurattaa, mikäli häntä kiinnostaisi ostoksia miettiä. (mutta uskon, ettei kukaan jaksa 8h/päivä miettiä, että kylläpä tollakin oli omituiset ostokset) Oli nimittäin puolet valmisruokia ja puolet luomua. 

Lotta Katariina
Pumpui

Nina: Luin aluksi että "kansalliseineksensä" enkä "satunnaiseineksensä" :D

leaflet: Joo, siinä voi alkaa uuvuttaa jos päivästä toiseen yrittää kekkailla mitäköhän tuokin noista aineksista aikoo vääntää. Tuleekohan kaupankassalle ikinä fiilis, että pitää varmistaa että asiakkaalla on kaikki ainekset, jos vaikka näkee että joku ostaa esim. sen kuuluisan avokadopastan ainekset mutta joku tärkeä aines puuttuu ostoksista? "anteeksi, onhan teillä jo lehtipersiljaa kotona, koska näytätte tekevän avokadopastaa?" :D

 

 

 

Pakko on kommentoida :) Kun just mietin tätä samaa jokin aika sit, pääasiassa syödään terveellisesti ja ostoslistalla on yleensä aina kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä. Ja harvoin ostetaan mitään valmisruokia tms. No kävin viime perjantaina kaupassa töiden jälkeen ja ostin valmispitsan, karkkipussin, suklaalevyn, omenoita ja appelsiineja :D ostin nuo appelsiinit ja omenat sen takia, etten vaikuttais ihan niin epäterveelliseltä :D Toki niistä tykkään kovasti, mutta huvitti, et piti hakea vielä nekin kyytiin ihan vaan sen takia, mitä joku ihminen voi mun ostoksista aatella :D

Lotta Katariina
Pumpui

Alena: Seuraavaksi voikin sitten ruveta selittelemään kanssaostelijoille, että "Kyllä mä yleensä syön tosi terveellisesti mutta tänään aattelin että..." :D

Jep :D Mä viel aattelin, et varmana ei kukaan muu mieti tämmösiä :D

Ihmeitä tapahtuu

Täytyy myöntää että yhtenä heikkona darra-aamuna, kun kaupan hihnalla tuntu olevan pelkkää rasvaa ja sokeri oli pakko mainita kassalle, että "hehheh, meni vähän pitkäksi eilen". Heti sen sanottuani mietin että MIKSI mä selittelen kassalle omia ostoksiani :D

Lotta Katariina
Pumpui

shiki: Mä olen meinannut tehdä ihan saman joskus, kun olen lastannut hihnalle pizzaa ja kokista :D

233: Voi apua, nuorimiesparka! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

En siis olekkaan yksin ajatusteni kanssa :D pitkän aikaa on jäänyt sipsit ja jätskit ostamatta kun olen ajatellut, että mitäköhän kassatäti ajattelee... Asiaa ei todellakaan ole helpottanut se, että työskentelen nykyään itsekkin ruokakaupan kassalla ja aika monesti yllätän itseni miettimästä "herranjumala kannattaako tossa kunnossa syödä vielä oikeasti kaks pussii sipsiä jätskin ja karkin kera" tulee kyllä aina hirveen ilkeä olo semmosten ajatusten jälkeen.. Traumatisoivana kokemuksena mainittakoon myös alepan kassapojan kommentti "onpas sulla terveellinen iltapala" kun hihnalle oli eksynyt minun ja kämppiksen leffaherkut :D

Kommentoi