Kun seinä tulee vastaan

Ladataan...
Pumpui

Torstaina oli tarkoitus testata treeneissä rinnallevedon ja työnnön ykkösmaksimia. Vaikka uutta ennätystä ei treeneissä odotetakaan, on ykköspäivissä aina erikoista jännitystä, etenkin kaltaiselleni häslälle, jolle tasainen kehitys ja mielenmaltti ovat välillä tuntemattomia asioita.

Marssin salille hyvissä tunnelmissa. Kroppa tuntui hyvältä ja mielikin oli reipas. Entinen ennätys, 47 kiloa, nousi hämmästyttävän kevyesti. Itsevarmana latasin tankoon uudet ennätyspainot, 50 kiloa.

Ensimmäinen yritys meni hyvin. En saanut painoa suorille käsille, vaan jouduin työntämään painon pään päälle, eli suoritus ei ollut puhdas eikä sitä sen takia hyväksytty. Luottavaisin mielin kokeilin uudestaan. Sitten tapahtui jotain. Äsken kevyesti rinnalle vedetty paino tuntui puolta raskaammalta kuin edellisellä kerralla. Aloin epäonnistua kerta toisensa jälkeen. Yritin hengitellä, keskittyä ja olla ajattelematta suoritusta liikaa, mutta lopuksi en saanut tankoa nostettua paljoa napaa ylemmäs.

Ensimmäistä kertaa sain kunnolla tuta, kuinka paljon suoritukset riippuvat pääkopassa tapahtuvista asioista. Kroppa olisi saletisti jaksanut tuon vaatimattoman painon käsille heittää, mutta mieli alkoi askarrella liikaakin, minkä seurauksena keskittyminen alkoi herpaantua. Sitten alkoi turhauttaa, mikä teki liikkeestä entistä vaikeamman. 

Kokemuksesta jäi hämmentynyt olo. Yhtäältä oli tavallaan hienoa päästä kokemaan, miltä kunnon jäätyminen tuntuu. Toisaalta taas turhautti, että en keksinyt keinoa päästä spennauksen yli. Kolmanneksi lienee opettavaista ja pitkällä tähtäimellä hyväksi, että kehitys ei koko ajan ole systemaattisen nousujohteista eivätkä ennätykset pauku joka kerta. Ymmärrän taas paremmin niitä urheilijoita, jotka joutuvat pipariksi menneen suorituksen jälkeen huuli väpättäen telkkarissa selittelemään, miksi asia, jonka on toistanut miljoona kertaa, tuntuikin aivan mahdottomalta pään pistettyä vastaan.

Nyt kun vielä keksisi, miten jäätymisestä pääsee yli. Onko teille käynyt samalla tavalla? Millaisia keinoja teillä on päästä tilanteen herraksi ja saada pää kuriin? Ehkä seuraavan kerran pitää ajatella Milko Tokolaa, ehkä se antaa voimaa.

 

Share

Kommentit

Mulla on muutaman kerran tullut ihan totaalinen henkinen seinä vastaan, mutta oon lähiaikoina oppinut sen, että heti ensimmäisen epäonnistuneen noston jälkeen kannattaa ottaa reilusti painoa pois tangosta ja tehdä helpolla painolla yksi varma onnistunut nosto. Sen jälkeen on taas huomattavasti helpompi luottaa itseensä ja yrittää uudelleen isoa painoa. Mitä enemmän epäonnistuneita nostoja tulee peräkkäin, sitä vaikeampi on enää kerätä itseään. En myöskään koskaan lopeta treeniä epäonnistuneeseen nostoon, vaan aina loppuun hyvä nosto vaikka sitten pienellä painolla.

Lotta Katariina
Pumpui

Hyviä vinkkejä! Mäkin yritän aina päättää treenin onnistumiseen. Uusia tekniikoita harjoitellessa se on vähän vaikeampaa mut tärkeintä on että jää fiilis että on edistynyt, jos vaikka kuinka vähäsen :)

Kommentoi

Ladataan...