Lahes

Pumpui

Yhteistyössä Lahti 2017

Palataan vielä hetkeksi Lahteen ja Salpausselän viime viikonlopun kisoihin kuvatunnelmien myötä. 

Olin suhteettoman innostunut hiihtokisoihin menemisestä. Edelliskerrasta hiihtoladun varressa saattoi hyvinkin olla vierähtänyt melkein neljännesvuosisata, joten oli korkea aika mennä yytsimään toimintaa muualtakin kuin kotoa televisiosta. Yleisen innostuksen takana mielessäni kuitenkin siinsi yksi tavoite ylitse muiden: nähdä valtavasti ihailemani Therese Johaug tositoimissa. 

Hiihdon maailmancupin osakilpailun lisäksi Salppurin kisat toimivat testivetona ensi talven MM-kisoille. Pääsimmekin bloggajaporukassamme kiertämään hieman kulisseissa ja tutustumassa kisojen palveluihin ja ruokatarjontaan. Kun minä olen viimeksi käynyt hiihtokisojen yleisössä, tarjolla on ollut vain hiihtoa ja höyrymakkaraa. Tätä nykyä Salpausselällä viihdytetään yleisöä entisaikoja laajemmalla tarjonnalla ravintoa ja oheisohjelmaa. Ruokaa ja juomaa sai jos jonkinmoista, niin sisällä kuin ulkona, kisakeskuksessa soitti bändejä, ulkolavalla sirkusteltiin ja tanssittiin tangoa. 

Selfiepuuhissa Suurmäen huipulla Sofia, Maija ja Riikka kumppaneineen. 

Ensi alkuun vierailimme suurmäen huipulla, josta avautuvat maisemat muuttivat paljolti käsitystäni Lahden kaupungin kauneuden luonteesta. Myös kunnioitus mäkihyppääjiä kohtaan kasvoi, sillä melkoista kanttia vaaditaan, että uskaltaa mennä suksilla täältä alas. (Olenhan minäkin mäkihyppääjä, mutta ihan näin isoon mäkeen en lähtisi suin surmin).

Hiihtostadionilla oli täysi tohina käynnissä, torvet ja kellot raikuivat ylös saakka. Selostus kertoi, että Therese Johaugin sprinttialkuerä oli juuri lähtenyt. Hyppytornista näkyi hyvin hiihtostadionille ja melkein koko vapaan tyylin sprintin reitin. Siellä Johaug meni, mustana kiitävänä täplänä muiden naisten kanssa. Lähemmäs oli päästävä. 

Seuraava etappimme oli Nordic Ski Trail -teemaan puettu VIP-ravintola, jossa tarjoiltiin nyhtöpossuhampurilaisia ja blinejä. Kauaa emme kerenneet fiilistellä sisätiloissa, sillä pakotin Sofian ja Maijan vetämään hampurilaiset kitusiin pikavauhtia. Hiihtoahan tänne oltiin katsomaan tultu, eikä katuruokaa syömään! Johaugin välierälähdön naiset kiitivät ohitse siltaa pitkin ja kohta takaisin. Lähempänä oltiin, mutta ei vielä tarpeeksi lähellä. Stadionille siis.  

Hiihtokatsomossa on totisesti tunnelmaa. Televisio ei tee oikeutta hiihtäjien vauhdille, ja oli mieletöntä katsella, millaista kyytiä parhaat menivät samoissa mäissä, joita itse olin yrittänyt ähertää ylös vain muutamaa viikkoa aikaisemmin. 

Mutta sitten koitti takaisku: Johaug jäi välierässä seitsemänneksi ja karsiutui kuuden naisen finaalista. Häntä ei enää nähtäisi laduilla lauantaina. (Seuraavan päivän 7,5 kilometrin skiathlonin Johaug voitti suvereenisti, mutta minä en enää ollut Lahdessa.)  Ei kuitenkaan auttanut surra vaan nauttia loppukisasta. Mielettömiä naisia ja miehiä oli edelleen jäljellä, ja kisapäivää muutenkin.

Iltaa kohden tunnelma tuntui kohoavan joka puolella. Pimeässä hiihtostadion ja valaistut hyppytornit pääsivät paremmin oikeuksiinsa. Harmillista vain, että lauantain klassinen iltamäki jouduttiin peruuttamaan arvaamattomien tuuliolosuhteiden vuoksi.

Odotan innolla ensi vuoden MM-kisoja. Paitsi että kisat ovat varmasti kovat (Norjan hiihdon ylipapitar Marit Björgen palaa laduille ensi kaudeksi, ja uskon Suomen naisten antavan entistä paremman vastuksen kilpailijoilleen), on tunnelma katsomossa taatusti erinomainen (paikalle odotetaan pariakymmentätuhatta norjalaista, jotka pykäävät oman kisakylänsä) ja puitteet kunnossa. 

Niin, ja onhan minulla henkilökohtaisiakin tavoitteita ensi kaudelle: Therese Johaug on vielä näkemättä läheltä. 

Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisat järjestetään Lahdessa 22.2.-5.3.2017. Liput ovat myynnissä, lisäinfoa löytyy täältä

Aikaisemmat Lahti 2017 -postaukseni:
Ei mikäään normipäivä
Vain mäkimies voi tietää sen
Mustin hiihtokoulussa

Share

Kommentoi