Laihuuteni ja laihdutukseni historia

Pumpui

Syömishäiriöliitto haastoi minut osallistumaan Älä laihduta -päivään, jota vietetään 6.5. Päivän tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä päähänpinttymiä ja pakkomielteitä. Tämän erinomaisen tavoitteen kunniaksi päätin tarjota teille pienen katsauksen siihen, miten laihduttaminen on seurannut minua halki elämän.

 

En ole koskaan ollut ylipainoinen. Silti laihduttaminen on ollut elämässäni läsnä pienestä pitäen: siitä on puhuttu, sitä on suunniteltu, omia läskejä puristeltu, jouduttu muiden kriittisen katseen kohteeksi.

Laihdutusjutut alkoivat jo pienenä, leikin varjolla. Barbinuket laihduttivat, mekin välillä päätimme lopettaa karkin syömisen ettemme vain lihoisi. Luimme Suosikista Ekin palstaa, jossa minkä tahansa kysymyksen perästä löytyi se oleellinen: "Olen xxx pitkä ja painan yy kiloa, olenko normaali?" Ala-asteen loppuvuosina luokan tytöt valtasi hysteerinen painontarkkailuvillitys. Laskimme painoindeksejämme, vertailimme tuloksia. Kahdeksantoista oli jostain syystä määritelty rajaksi, jota ei sopinut ylittää. Minun indeksini oli kuusitoista. 

Yläasteella olin 162 senttiä pitkä ja painoin 45 kiloa, olin narukätinen maailmantuskaansa blackmetalliin ja huonoon runouteen purkava teini. Treenasin monta kertaa viikossa sirkuksella ja pyöräilin kaupunkiin ja takaisin. Painoa tuli siltikin tarkkailla jatkuvasti. Kaverillani oli kontaktimuovilla päällystetty, Painonvartijoista kopitoitu taulukko, johon merkattiin ruksilla mitä kaikkea oli syönyt päivän aikana. Mitä vähemmän sai rukseja, sitä parempi. Muistan teinivuosiltani mielettömän kasvuikäisen ihmisen nälän ja sen takaraivossa viipyilevän tunteen, että vaikka ruoka maistui, pitäisikö silti vähän katsoa ettei vain lihoisi.

Muistan elävästi, kuinka näin vaa'alla ensimmäisen kerran painavani yli 50 kiloa. Mietin, että se on aivan järkyttävän paljon. Välillä mietin laihduttamista, ajattelin vanhoja lukemia ja kuinka hienolta tuntuisi päästä takaisin nelosella alkavaan painoon. Aloitin säännöllisen liikunnan, sain lihasta. "Sun pitäisi kyllä tarkkailla tuota sun painoa", sanoi YTHS:n gynekologi laskiessaan minulle painoindeksin. 

En ole koskaan varsinaisesti laihduttanut, mutta laihdutus on ollut osa elämääni vuosikymmeniä. Miten ihmeessä meihin on saatu ohjelmoitua niin sinnikäs ajatus siitä, että arvomme olisi jotenkin sidoksissa siihen, paljonko rasvaa kropassa on ja millaisia lukemia saamme? Etenkin painoindeksin hullu vahtaaminen on järjetöntä. Nykyisessä painossani olisin BMI-taulukkojen valossa ylipainoinen. Ja mitä kaikkea olisinkaan saanut aikaiseksi siinä ajassa, jota olen käyttänyt elopainoni murehtimiseen? Olisin voinut opetella pari kieltä, perehtyä banjonsoiton saloihin, opetella voltteja.

Tältä näyttää ylipainoinen ihminen - jos on painoindeksiin luottaminen.

Tätä nykyä painan 65 kiloa, parikymmentä kiloa enemmän kuin teinivuosina. Jos minulle olisi kerrottu yläasteella, että painan joskus näin paljon, olisin ajatellut olevani hirveä iljettävä läski. Jostain syystä vaa'an lukema oli se viimeinen totuus, ei se miltä peilissä näytti tai miltä olo tuntui. Vaikka olenkin enemmän kotonani kropassani nyt kuin koskaan aikaisemmin, huomaan edelleen välillä ajattelevani, että olenpas minä painava. Vanhoista ajatusmalleista on vaikea päästä eroon.

Peräänkuuluttaisin kaikilta armollisuutta. Muita kohtaan ja etenkin itselleen. Älä hauku ketään, myöskään itseäsi, läskiksi. Älä laihduta, vaan jos terveytesi vaatii painon pudottamista, tee se fiksusti ja oikeista syistä. Lisää Älä laihduta -päivästä ja sen ohjelmasta voit lukea täältä

 

Share

Kommentit

Kiti
Katso tarkemmin

Puhutteleva kirjoitus! Painoindeksitaulukot saisi kyllä tunkea sinne missä aurinko ei paista... 

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos! Ja todellakin saisi! 

KIITOS! Minä, entinen anorektikko olen nykyään hirveä sika, äiti, possu, ihminen joka ei ole käynyt ainakaan kolmeen vuoteen puntarissa enka edes tiedä millä kymmenellä painoni alkaa nykyään. Ja se on ihanaa. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä aani, vaikka kommenttisi olisikin tarkoitettu ironiaksi, itsensä nimittely edes huumorin varjolla ei ole mitenkään hyödyllistä, ja kirjoituksen viimeinen kappale kehoittikin erityisesti olemaan nimittelemättä itseään yhtään miksikään. Miksi normaali, terve suhtautuminen syömiseen tarkoittaisi sitä, että on "possu" kenenkään terveen ajatusmaailmassa?

Hienoa, että olet kuitenkin selvinnyt sairaudesta! Peukut sinne.

Lotta Katariina
Pumpui

Itsensä nimittely on muuten tapa, josta on vaikea oppia pois. Vaikka sanoisikin sen leikillään, niin parempi varmasti olisi ilmankin. Huomaan aina välillä itsekin tekeväni sitä...

Jaa aanille peukut anoreksian selättämisestä! 

Höpö (Ei varmistettu)

Mitenhän sie olet laskenu tuon indeksisi? Painat 65 kiloa ja vaikka olisit vieläkin yhtä pitkä kuin teinivuosinasi (162 cm), et olisi siltikään ylipainoinen, vaan indeksisi on noilla mitoilla 24,8.

Lotta Katariina
Pumpui

Hyvä huomio, olen eilisen mitoilla tosiaan BMI 24,8, kun ylipainoisen raja on tuo 25! kiitos viime viikon vatsataudin, pääsin normaalipainon puolelle :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä ja tärkeä juttu jonka perään ei oikein sovi eri blogin mainos "kuinka tiputtaa muutama kilo kesäksi", joka ainakin itselläni näkyy...

Lotta Katariina
Pumpui

Joo huomasin saman, taikasana "laihdutus" generoi näemmä suositukseksi laihdutusvinkkejä :/

Minulla on ollut meno samanlaista yläasteella! Kavereiden kesken vertailtiin ja arvosteltiin painoja, painoindeksejä ja vyötärön ympäryksiä. Lukion aikana en muistaakseni kiinnittänyt painoon niin paljoa huomiota ja lukion jälkeen loputkin painomietinnät pikkuhiljaa hävisivät, sillä nykyään mittarina toimii peili. Vaa'alla käyn ehkä kaksi kertaa vuodessa. Kehon koostumusta kiinnostaisi mittailla taas lähiaikoina, kun parin vuoden takaisessa InBody -mittauksessa huomattiin, että lihasmassaa pitäisi saada lisää muutama kilo. :-)

Hyvä kirjoitus! Toivottavasti herättelee ihmisiä, joilla vielä on huonoja "painopakkomielteitä".

Lotta Katariina
Pumpui

Mikäköhän villitys ollut koko BMI-homma. Muuta hyvää siitä kenellekään seurannut paitsi että ehkä osasi matikkaa vähän paremmin kun piti opetella neliölaskua :D

Mikael (Ei varmistettu)

Kiitos. :)

Lotta Katariina
Pumpui

Ole hyvä! :)

Mel (Ei varmistettu) http://www.mellimamma.blogspot.fi

Oi kuinka tunnistan itseni!
Pienestä pitäen opeteltu tähän hirvittävään laihuuden ihannoinnin maalimaan. Sai kuulla kuinka piti varoa lihoamista, seurata vähän syömistä. Ja olin aivan normaali!
Alaasteella alkoi bulimia joka seurasi koko nuoruuden, paitsi silloin kun ei vain syönnyt. Kun katselee kuvia, näkyy silti epätoivo, vaikka todella laiha olinkin. Ei se tee onneliseksi.
Sain lapsen. Lihoin. Sain kuulla olevani lihava. Voin pahoin. (ylläri)
Sain toisen lapsen. Ja kolmannen. Painan sinua pari kiloa enemmän, ja pituutta on pari senttiä vähemmän. En ole lihava. Olen normaali, jota MUUT arvostelee lihavaksi. Vaikka heillä ei ole aavistustakaan millaista tämä matka tänne on ollut. Itse koitan olla armoollinen itselleni, vaikka välillä vihaan peilikuvaani. Yritän muistaa että olen silti onnelisempi kun koskaan aikaisemmin. Tämä keho on ollut tukenani, kantanut kolme ihmistä ensin sisällään ja myöhemmin sylissä. Se on ihan hyvä, ja minulle sopiva. Sitä on mukava muitten halailla, pehmeä ja tukeva syli, ja ihan seksikäskin (ainakin yhden mielestä!). Jos vain muutkin se hyväksyisivät eikä arvostelisi katseillaan.

Todella ihanaa että asioista puhutaan avoimesti! Jos edes yksi ihminen ymmärtäisi NYT JO rakastaa itseään, juuri sellaisena kun on! Ei se laihuus tee onneliseksi!

Lotta Katariina
Pumpui

Hienosti sanottu, kiitos! 

Taru Mari
Stuff About

Rehellinen teksti :) Milloinkohan tajutaan luopua kivikautisesta painoindeksin mittaamisesta..

Lotta Katariina
Pumpui

No niinpä! Edelleen naurattaa se kun gyne rupesi kalkuloimaan painoindeksiä muiden tarkastusten lomassa :D

Vierailija (Ei varmistettu) http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/you-are-perfect.html

Niin ihana postaus! Tärkeällä asialla olet, hyvä sinä!! Tuo viimeinen kappale saa meitsin tekemään melkein aaltoja täällä ruudun takana.

Onnenmurusia päivääsi!

-Isla
http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/you-are-perfect.html
(uusi blogi, tervetuloa kurkkailemaan!)

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos :)

Itu (Ei varmistettu)

Ihanasti kirjoitettu! :) olen samaa mieltä tuosta painoindekstistä, se ei todellakaan kerro miltä ihminen näyttää..
Positiivisena itselle on jäänyt mieleen eräs terveydenhoitaja opiskeluajoilta, oli joku vuositarkastus, hän kysyi haluanko tietää painoindeksini, laski sen ja lukema oli kutakuinkin 25. Hän totesi että on työssään todennut että bmi:n ollessa 25 kieppeillä ihmiset näyttävät useimmiten hänen mielestään hyvin sopusuhtaisilta ja totesi vielä ettei minun kannata painoa murehtia. Se tuntui hyvältä kun ite oli vuosia painon ja syömisten kanssa taistellut.

Lotta Katariina
Pumpui

Onneksi on fiksuja tyyppejä hoitoalalla myös!

essssis (Ei varmistettu)

Tuli aivan sinun nykyisestä painosta mieleen se, että olen aina ollut suhteellisen painava (luokkaa64), vaikka omistankin hoikan keskivartalon. Siitä tuli aina peruskouluajoilta napinaa kuinka pitäisi laihduttaa kun olen BMI mittarin mukaan ylipainoinen ja siitä se sitten lähti ja karkasi mopo vähän liiankin hyvin käsistä. Nyt hyvillä mielin syön kahvilassa sen pullan jonkun erikoiskahvini kanssa ja hymyssä suin sieltä ovesta lähdetään eikä podeta huonoa omaatuntoa.

Nykykulttuuri on yksi iso paha susi. Ympärillä et näe yhtäkään mainosta siitä, että olet just hyvä "normaalipainoisempana", vaan on nutrilettimainoksia, keittopusseja, jatkuvaa fitnesshömpötystä ja siitä kuinka olet haluttavampi, kun olet laiha. En ihmettele kun ihmiset ovat tyytyämättömiä

Isot peukut sinulle ja voimia !
Olet kaunis nykyiseltä!

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos! :)

Minua rassaa se, että samaan aikaan samoista lähteistä peräänkuulutetaan armollisuutta ja seuraavalla sivulla/seuraavassa jutussa taas annetaan ne laihdutusvinkit...

LavolaSammonlahti (Ei varmistettu)

Hei!
Jännää, että oma kokemukseni nuoruusvuosilta on ihan erilainen. En ole mitenkään ollut tekemisissä lauhdutuksen ja painoindeksien kanssa, vaikka olen ollut sun kanssa vuosiakausia samoissa kouluissa (vaikkakin siis eri kaveripiireissä) eli siis suht samoissa ympyröissä.Onneksi olen säästynyt tuolta rumbalta! :)

Lotta Katariina
Pumpui

Moi! Jännä homma, meillä oli sitten jotkut ihan omat aktiviteetit meidän porukassa. Olisi toki voitu valita jotain järkevämpiäkin juttuja. Muistan myös että yksi kesä syötiin ihan perkeleesti porkkanaa kun se kuulemma auttaa ruskettumaan paremmin :DDD

Inexplicable (Ei varmistettu)

No juu, oma kokemukseni nykyään on, että ainakin monet lääkärit ymmärtävät painoindeksin puutteet ihmisen mahdollisen ylipainon mittarina.

Toinen asia, mihin nyt olen viime päivinä kiinnittänyt huomiota lukiessani fitness- tai kuntoiluaiheisia blogeja. Tosi monilla on postauksia (kutsutaanko niitä postauksiksi, kysyy 70-luvulla syntynyt) juuri siitä aiheesta, että ei tarvitse laihduttaa ja miettiä syömisiään, ja pitää hyväksyä itsensä ja muut sellaisinaan, ja kuinka hyvännäköinen kroppa ei ole mikään ihmisarvon mitta, ja kuinka kaikki ihmiset ovat ihania ja kauniita kukin omalla tavallaan. Ja sitten näiden kirjoittajat ovat yleensä sellaisia täydellisen ihmisen protyypin vartalon omaavia uskomattoman kauniita ihmisiä. Siitä voi tulla monelle vähän hassu olo, vähän samanlainen kuin silloin, kun nimenomaan rikkaat ihmiset toitottavat, että raha ei tuo onnea, että älkää tavoitelko sitä.. :( Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan..

Kommentoi