Luuviulusta skrodeksi muijaksi - kuvia vuosien varrelta

Ladataan...
Pumpui

Kroppa ja nainen muuttuvat, mutta pysyykö pää muutoksissa mukana?

Olen suhteettoman innostunut Facebookin Tänä päivänä -sovelluksesta. On ollut mahtava selailla postauksia vuosien takaa ja fiilistellä menneitä.Tovi sitten muistelojen tieltä löytyi seuraava ajatus, joka käynnisti melkoisen ajatusten vyöryn:

Niin. Seitsemän vuotta sitten minua hämmästytti, että olin joskus mahtunut koon 32 vaatteisiin. Nyt voisin hämmästellä, miten olen ikinä mahtunut koon 34 tai 36 kamppeisiin: jos oikein muistelen, taisin tuolloin painaa reilusti alle kuusikymmentä kiloa, kymmenisen vähemmän kuin nyt. Tätä nykyä ostan usein vaatteita koossa 38 tai 40, mitä vuoden 2008 Lotan voisi olla vaikea ymmärtää. Saatika muutamaa vuotta aikaisemman Lotan, joka painoi häthätää 45 kiloa.

Goottijoulu 1999. Kreisit solisluut ja melkoisen kapea vyötärö.

Kropan muuttumista on vaikea hahmottaa, koska vanhan mätisäkkinsä kanssa elää joka ikinen hetki. Yhtäältä on mahdotonta yrittää ymmärtää, miten ihmeessä olen voinut painaa parikymmentä kiloa vähemmän kuin nyt, kun en edelleenkään koe olevani mikään hirmuisen iso. Olisi kiva päästä hetkeksi vaikka yllä olevaan kroppaan tunnustelemaan, kuinka erilaiset mittasuhteet ovatkaan. Yleensähän ajatellaan, että painonnousu on suunnilleen kauheinta mitä naiselle ryppyjen ja riipputissien lisäksi voi käydä, mutta itse ainakin olen miljoona kertaa enemmän kotonani nykyisessä kropassani kuin tuossa luuviulumallissa.

Penangissa vuonna 2011. Urheilu on jo mukana kuvioissa, kamppailulajien muodossa. Malesiasta lähdin Thaimaan puolelle pariksi viikoksi thainyrkkeilyleirille, josta bloginkin nimi Pumpui (pullukka) tarttui!

Toisaalta taas pään voi olla vaikea pysyä mukana kropan muutoksissa. Monesti sitä edelleen kuvittelee olevansa yhtä pieni kuin on joskus ollut. Etenkin vaateostoksilla oman kropan mittasuhteita on vaikea hahmottaa, ja usein joudun kysymään mieheltä "mahdunko mä tähän?" Yleensä vastaus on ei, koska olen vanhasta tottumuksesta napannut pienen koon.

Vähän paremmassa lihassa vuonna 2014.

Vanhoja kuvia on hauska katsella, silloin vasta tajuaa miten dramaattisia muutoksia kropassa - ja päässä - on erilaisten elintapojen ja säännöllisemmän treenin myötä tapahtunut.

Share

Kommentit

Sup (Ei varmistettu)

Itsestä sais ihan vastaavan painonmuutos-kuvasarjan! (goottivaiheen tilalla oli jotain muuta...) itse havahduin tähän painon/kehonkuvan/ajatustavan muutokseen oikeastaan tämän vuoden kuluessa. Olen tyytyväisempi vartalooni kuin ehkä koskaan vaikka vaatekoko on myös noussut sieltä 34 --> 38/40, napaläskiä löytyy ja painoa on lähes saman verran kuin neljä vuotta sitten ollessani viimeisilläni raskaana MUTTA olen myös elämäni kunnossa!
Päänsisäisen muutoksen tajusin, kun tajusin painavani tosiaankin saman verran kuin raskaana ollessani mutta olen mielestäni normaalipainoinen enkä missään mielessä lihava. kymmenen kiloa laihempana oli aina jossain kohdassa ylimääräistä ja halusi laihduttaa.

Lotta Katariina
Pumpui

Sama juttu, mitä vähemmän oli ns. ylimääräistä, sitä enemmän sitä oli näkevinään.

 

Ana (Ei varmistettu)

Hitto soikoon, olen soimannut mieltäni juuri näillä mietteillä viime päivät!
Olen itse sen verta pitkä, että "lihavimmillani" n. 67kg olin vielä täysin normaalin painon puolella ja ilman mitään tarkoituksellista pudottamista nyt, ihan aerobisen-arkiliikunnan täyteisen elämän vuoksi, viisitoista kiloa kevyempi. Lihasten määrässä ei eroa ole, joten kropasta on viidessä vuodessa huvennut melkoinen määrä turhaa turvotusta. Vaikka nykyinen ruumiinrakenteeni on hyvinkin mallia "kukkakeppi", mielessäni samaistun johonkin Stan Saanilan ja Jetro Rostedtin iloisen pulskeaan jengiin. Ja omaa pääkoppaansa joutuu työllistämään ihan jo muilta tulevan palautteen puolesta, (kyllähän ihmisten aineen vaihdunnassa on eroja myönnän), mutta hammasta purren kuuntelen "sinä nyt saat syödä mitä vain, kun olet tuollainen läpipasko"-kommentteja, sillä ruokamäärät ovat tällä pienemmällä ruumiilla suuremmat, joskin terveellisemmät, kuin ennen. Jostain syystä isompana kukaan ei moiseksi nimittänyt, joten yrittää siinä nyt sitten itse muistuttaa itselleen, että kyllä, tämä ruumis on omien valintojen ja poljettujen / käveltyjen kilometrien, noustujen rappusten jne. saavutus. Olen hämmentynyt miten suuri asia joillekin ulkopuolisille voi olla taivastella perunan määrää lautasellani ja uskoa, että ihan totta, liikunta kuluttaa hiilareita.
Ja että, kiitos miten antoisia kuvia! Valavat uskoa siihen, että omaankin varteen voi saada lihaksia, niin paljon kuin asiaa olen projektini kanssa ehtinyt epäilemään. Ja vaikka tavoittelee voimaa, ihan hyödyn, ei ulkonäön vuoksi, niin kyllä on hyvin iskostettuna painonnousun "kamaluus", pieniä hämmennyksen hetkiä vaa'alla, että saako tästä nyt iloita, onhan tämä nyt varmasti lihasta, ettei vaan mitään "ylimääräistä".

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos kokemustesi jakamisesta! Voin hyvin kuvitella, että painonpudotuksen jälkeen voi olla vaikeaa hahmottaa millainen oma kroppa on.

Tuli tuosta sun ruokajutusta mieleen, että mua on viime aikoina hirveästi varoiteltu, että "et voi aina sitten syödä noin paljon", ilmeisesti oletuksena siis on että olen läpipasko eikä että kulutan kaiken syömäni, ja jonain päivänä ihmeellinen läpipasko-ominaisuuteni sitten lakkaa, mistä seuraa tietenkin lihominen.

Sup (Ei varmistettu)

Peruskommentti töissä "Niin kyllä sinä voit syödä noin paljon kun liikutkin niin paljon"

No ala liikkumaan niin voit iteki syödä!

Lotta Katariina
Pumpui

Tuttua tuokin! :D

Jane C.

Oot tossa vikassa kuvassa tosi badassin näkönen!

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos! Olin yhdessä bloggaajatilaisuudessa jumppaamassa jäänmurtajan kannella, pisti vissiin puhalluttamaan :)

Välivuosi

Hieno kirjoitus, kiitos! Sai minutkin miettimään, että miksi mä haluan mahtua niihin vuoden 2011 farkkuihin, enhän mä silloin käynyt kuntosalilla. Hmm.

Lotta Katariina
Pumpui

Olepa hyvä! Ja tunnistan tuon saman tunteen, että haluaisi mahtua johonkin männä vuosien vaatteeseen, vaikkei siinä mitään järkeä olekaan kun hommat on ihan erilaiset nykyään :)

Miia_pau
Kolmas linja

Joo. Mietin tässä just yhtenä päivänä, että miten olen voinut lukion lopulla painaa vielä jotain 58 kiloa (nyt viime punnauksella 71 kg) Melkein enemmän ihmetyttää, mihin ihmeeseen nyttemmin kropassa oleva +13 kg on mennyt. Löysin nimittäin kesällä puoli elämää sitten käyttämäni vanhojentanssimekon äidin varaston kaapista ja lukuunottamatta pientä kiristystä hartiaosastolla se mahtui ihan hyvin päälle. Siis MIHIN mä noi kilot olen varastoinut? Tiivistyykö ihminen aikuisena jotenkin?

Lotta Katariina
Pumpui

Kasvu on ilmeisesti tapahtunut sisäänpäin??? :O Olet täyttänyt itsesi tiiviillä lihaksella, sen se täytyy olla.

Iidaafel
Iidan matkassa

Wau! Onpas kuvasta muutos-sarja! Paljon tapahtunut. Itseäänkin kun miettiin niin onneksi on kuvat todisteena, sillä mieli ei vaan pysy muutoksen mukana vaan kuvittelee edelleen jorain ihan muuta! Hyvää viikonloppua <3

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos! Ei sitä eroa oikein tajuakaan ennen kuin katselee kuvia.

Ihanaa viikonloppua sinnekin!

 

Maikkis Turusta (Ei varmistettu)

Toi viimeinen kuva on kyllä mahtava!

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos! :)

Kommentoi

Ladataan...