Maanantaiset naamaanlyöntikinkerit

Pumpui

Eilinen sujui hieman erilaisen hikiliikunnan parissa kuin yleensä. Selkä jumittelee edelleen sen verran, että päätin jättää rankat kyykkytreenit väliin ja tehdä kavereiden kanssa urheilutreffit. Aluksi suunnittelimme pitkää lenkkiä, mutta lopulta päädyimmekin Kisahallin painisaliin. Ja mikä hieno päätös se olikaan! Vedimme erän toisensa jälkeen ilman sen ihmeempiä pausseja niin, että yhden levätessä kaksi sparrasivat ja kaikki olivat tatamilla kaksi erää putkeen. 

Blogille on tullut viime aikoina uusia lukijoita, joten taustaksi kerrottakoon, että ennen crossfitiä treenasin thainyrkkeilyä ja brasilialaista jujutsua. Into kamppailuun hieman lopahti tuossa puolisentoista vuotta sitten, ja päätin etsiytyä uutta motivaatiopiikkiä odotellessani muunlaisten treenien pariin. Sitten meninkin crossfitin on-rampille ja hurahdin vahvemmin kuin mihinkään lajiin koskaan aikaisemmin.

 

Vaikka ristiinkuntoilu onkin vienyt tytön mennessään, on sydämessäni edelleen paikka kamppailulle. Seuraan suurella innolla vapaaottelua, ja aina välillä tulee käytyä kavereiden kanssa sparrailemassa Kisahallilla. En ole ollut koskaan kamppailussa erityisen hyvä, ja nyt kaikki heikkoudet olivat tulleet takaisin moninkertaisena. Suojauksen tippuessa ja kylkien jäädessä auki tuli aikamoisen monta lyöntiä ja potkua perille asti. Onneksi treeniseurana olleet, kamppailulajeissa kokeneemmat pojat tajusivat ottaa iisisti ja naureskellen neppailivat naamaan ja potkivat päähän ihan kevyesti. Muutaman kerran löysin itseni mukkelismakkelis pyörimästä tatamilta. 

Vaikka crossfit on jo itsessäänkin melkoisen monipuolista, ei tee yhtään pahaa varioida treenejään lisääkin. Kamppailutreeni on hauskaa ja hikistä pään tuuletusta, ja päähän hakkaamisen lomassa pääsi vaihtamaan kuulumisia kaverien kanssa. Voi mistä saataisiin viikkoon lisää päiviä, että ehtisi käydä ottamassa pysty- ja mattotreeniä vaikka kerran viikossa?

Sen verran kuitenkin pidin Kisiksellä crossfitin mielessä, että kävin suorittamassa Wodconnectin joulukalenterin toisen luukun: viiden minuutin roikkumisen. Yritin tehdä minuutin pätkissä, mutta aina välillä oli pakko hypätä sekunniksi alas tangosta. Voi herramunjee minun forkkuja! 

Share

Kommentoi