Me kauneudessa kädettömät

Ladataan...
Pumpui

Missä olin, kun ponnarintekoa opetettiin?

On yksi elämänala, jolla olen aivan kädetön: kauneus. Kauneusfilosofiani on noudattanut aina mottoa "ei paska pöyhien parane", mutta kyseessä ei niinkään ole laitettuna olemisen vastutus vaan se, että en yksinkertaisesti osaa laittaa itseäni enkä viitsi paneutua asian opetteluun. Minusta olisi oikein kivaa, että tukkani olisi nätisti ponnarilla ja kulmakarvani laitetut, mutta minulla ei ole aavistustakaan kuinka tämä tehdään. Vaikka kuinka yrittäisin, ponnaripäästä pilkottaa päänahkaa kolmestakymmenestä kohdasta, eikä meikkaamisella ole ilmeisesti mitään vaikutusta ulkonäkööni (sanoin joskus miehelle että olin unohtanut meikata, ja hän vastasi "ai mä luulin että sä et meikkaa koskaan.")

Aiheesta käytiin jo aiemmin pientä keskustelua Instagram-tililläni, kun postasin yllä olevan kuvan. Moni muukin tuntui painivan samanlaisten ongelmien kanssa. Missä olemme olleet, kun on opetettu miten tehdään kiva ponnari? Kuka tällaista tietoa on jakanut eteenpäin? Onko se geneettistä? Mistä tätä oppia oikein saa? Jostain tätä perusosaamista on hankittu ennen YouTube-tutoriaalejakin. Voisiko joku voisi järjestää meille "low maintenance, little interest" -koulukunnan tyypeille kurssin?

ps. Tästä teemasta on tulossa lisää videomuodossa piakkoin!

pps. Aloituskuvaan bloggaaja on panostanut jopa harjaamalla tukkaansa muutaman vedon verran. Ranteessa Garminin Fenix 3 Hr -kello, jonka sain testiin Garminilta.

Share
Ladataan...

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Tuttua täälläkin! Teen aina saman (hyvin huomaamattoman) meikin ja vähän pöyhin hiuksia erittäin satunnaisilla lopputuloksilla, tosin joinakin aamuina tämäkin saattaa unohtua. Kyse on aika paljon myös viitseliäisyydestä, mutta varmaan jos jaksaisi ottaa selvää asioista, samalla vaivalla saisi aikaan paljon paremmankin lopputuloksen. Toisaalta en kyllä ole ihan varma miksi edes kannattaisi yrittää. :D

Lotta Katariina
Pumpui

Mä osaan tehdä tasan yhdenlaisen näkyvän meikin (johon siis tulee muutakin kuin cc-voide ja ripsaria), ja se näyttää ihan samalta, käytin mä sen tekemiseen viisi tai viisikymmentä minuuttia :D

sup (Ei varmistettu)

Osallistun HETI tuolle kurssille!
Kolmenkympin rajapyykki kun tuli täyteen aloin pikkasen kiinnostua itseni laittamisesta. Nyt saatan nyppiä kulmakarvoja ja laittaa niihin vähän väriä koska se on todella helppo ehostus. Naamani punertaa aina (erityisesti talvella työmatkafillaroinnin päätteeksi) joten joskus saatan jopa laittaa töissäkin cc-voidetta. Jostain sattuman kautta huomasin että huulieni muoto on täydellinen joten opettelin pari todella helppoa kikkaa huulteen maalaamisen. Se on paljon helpompaa kuin silmämeikin tekeminen joten jos tarvitsen huoliteltua ulkonäköä meikkaan huulia. Se hyvä puoli harvoin meikkaamisessa on, että silloin kun sitä tekee, kaikki huomaa eron.

-Sup

Joskus kauan sitten yläasteaikoina tuli meikattua, sitten olikin todella pitkä paussi ja kas, minnekä helvattiin se vähäinenkin taito oli kadonnut? Meikkipussista löytyivät jokseenkin samat kamat kuin yläasteella, joten haastetta oli ostoksillakin meikkejä uusiessa. Mitä mä tarvitsen? Miksi? Ja ennen kaikkea kaupassa: mihin näitä kaikkia laitetaan? Sittemmin puhjennut alopecia lisäsi kerrointa, pitikin opetella piirtämään kulmat (opetelkaa varmuuden vuoksi, kun ne ovat vielä päässä. On nimittäin varmasti helpompaa kun on treeniä alla.), liimaamaan tekoripset (en osaa vieläkään, kiitos miehelle joka homman tarvittaessa hoitaa) ja sokerina pohjalla: rajaukset (piirrä rajaus ripsien juureen, ai että mihin?). Luojan kiitos kestopigmentoinnille kulmien osalta ja myös siitä, että kulmat ja ripset intoutuivat kasvamaan takaisin. Ja meikkaanko nykyään? No en. Kun en osaa.

Lotta Katariina
Pumpui

Niinpä, mä tunnistan ehkä viidenneksen meikkituotteista jos sitäkään. Ja meikkipussissa on varmaan samat tuotteet edelleen kuin 10+ vuotta sitten, ne on vielä ihan riittoisia, mitä niitä uusimaan (joo pitäisi varmaan oikeasti heittää ne pois...)

Lotta Katariina
Pumpui

Tässä nyt olisi ehdottomasti sauma jollekin puulaakille järjestää meille seuraava lukijailta :D 

Mä en osaa laittaa huulipunaa, menee ehkä noin sekunti ja se on hampaissa ja pitkin naamaa mutta kadonnut huulilta..

Vierailija (Ei varmistettu)

Ponnarista: Käy makaamaan sänkyyn selällesi niin, että pää ja hiukset ovat sängyn reunan ulkopuolella. Siitä on sitten helppo koota vapaana roikkuvista hiuksista siisti ja tasainen ponnari.

Lotta Katariina
Pumpui

Hahaa! Pakko kokeilla! 

Inexplicable (Ei varmistettu)

Sinähän olet ihana kuin paratiisin aamu.. Ehkä olet juuri siinä suhteessa onnekas; sun ei TARVI laittautua, kun olet kaunis sellaisenaan.

Vai oliko tämän jutun tarkoitus juuri kerätä tällaisia vakuutteluja? :)

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos, olipa kauniisti sanottu :)

En todellakaan ajatellut kerätä minkäänlaisia vakuutteluja, en edes tajunnut että jutun voisi lukea niin! Pidän oikeasti itseäni ihan säpäkän näköisenä, vaikka käytänkin termejä "ei paska pöyhien parane" tai "vanha mätisäkki" itsestäni puhuessa (kielenkäyttöni on välillä vähän kummallista, olen liikkunut ympyröissä joissa "mälliäyskäri" on yleinen hellittelynimi :D) En koe useinkaan tarvetta laittautua, mutta se olisi kieltämättä kiva lisätaito, vähän sama kuin osaisi tanssia valssia tai syödä puikoilla - ei välttämätön taito, mutta välillä ihan mukava. 

Inexplicable (Ei varmistettu)

Mälliäyskäri!? :D

Kiti
Katso tarkemmin

Meikkaaminen sujuu jotenkuten, mutta hiusten laittaminen on tuskaa. En ymmärrä tyttöjä, jotka vaan sutaisevat tukkansa ponnarille ja näyttävät heti rennon tyylikkäiltä, mulla ei tosiaan toi perusponnarikaan meinaa onnistua millään. Mitään monimutkaisempia kampauksia en viitsi edes yrittää, hermo menee pelkästä ajatuksesta. :D

Lotta Katariina
Pumpui

Mä kokeilin joskus Trendistä sellaista "max 5 minuuttia, tässä et voi epäonnistua" -lettikampausta. Meni 20 minuuttia ja epäonnistuminen oli kolossaalinen :D

Intended Mum

Sama juttu, kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta! Ei tutorialit, ei kaunesblogit, ei naistenlehdet. Ei sitten auta kun kateellisena katsella kanssanaisia kaupungilla kun on kynnet laitettuna, tukka suoristusraudalla kiillotettu ja ne kulmakarvatkin vimpan päälle. Huoh.

Lotta Katariina
Pumpui

Niinpä, kiinnostuksen puute on kyllä iso osa tätä. Olisi ihan kiva osata, mutta ei niin paljon hotsita että jaksaisi oikeasti paneutua :)

Viiva (Ei varmistettu)

Musta on täydellistä ajan hukkaa käyttää aikaa oman naaman sutimiseen. Sen lisäksi että niitä joutuisi ajan kanssa naamaan tuhertamaan, joutuu myös poisto-operaation suorittamaan päivän päätyttyä, tuplavaiva! Miten sitä muka töistä menee treenaamaan, jos pitäis raahata mukanaan vielä jotain puhdistusainearsenaalia?

Mieluummin käytän aikani nukkumiseen, syömiseen ja treenaamiseen, kuin täysi turhalta tuntuvaan laittautumiseen. Onko se sitten edes niinkään nättiä, kun kaupungilla usein näkee niitä huulipunia hampaissa, varisseita ripsareita, luomivakoon valuneita luomivärejä, kiiltävää naamaan, huonosti laitettuja väärän värisiä meikkivoiteita jne... Tunnen oloni paljon itsevarmemmaksi ilman meikkiä, kun ei tarvi sateellakaan miettiä leviskö jotain. Eikä tarvi varoa kutiavan silmän hankaamista meikkien leviämisen pelossa.

Paska ei pöyhimällä parane. Vaikka mulle kuinka vedettäisiin hetkeksi ammattilaisen toimesta lisäkkeiden kera se huoleton löysä täydellinen suttunuttura ja viimeistä piirtoa vaille varjostuksin naamaa muokkaava meikki, niin se olisin silti minä eli kaikkea muuta kuin mikään töröhuulinen kaunotar tuijottamassa eteerinen katse silmissään. Kun mä olisi silti se, jonka on pakko tehdä valokuvaan joku mukahauska "funnyface"-irvistys. Yhtä lailla kun en persjalkaisena tennariverkkaritalluskana kävele gasellimaisen keinahdellen ylväänä, niin kuin joku 180 cm bambijalka, vaikka mitkä korot jalkaan lyötäisiin.

Kun se vaan en ole minä, niin sitten en oo. Oon ihan tyytyväinen ilman meikkiä, tukka ilman kampaa laitetulla perustylsällä ponnarilla. Jos joku ei kestä katsella mun meikitöntä naamaa, niin kääntää sitten päänsä. Jos tulee joku THE "TODELLINEN SUURI TARVE", niin homman voi ulkoistaa. Kerran vuodessa juhliin jos jotain tarvii, niin sitten vaan kampaus ja maski niiltä jotka sitä työkseen tekee.

Lotta Katariina
Pumpui

Hyvin sanottu! Tunnistan itseni sun kuvailusta täysin, jos sitten kerran on mekko ja korkkarit ja meikkiä, tunnen oloni tosi vieraaksi enkä yhtään hehkeäksi. Parhaimmillani olen semisti hikisenä verkkareissa, uskoisin :D

Nyplääjä (Ei varmistettu)

Kärsin dermatillomaniasta eli ihon nyppimishäiriöstä. Nyppiminen alkoi toisella luokalla, ja on jatkunut aina tähän päivään saakka. Olen yrittänyt kaikkea, vihannut itseäni ja ihoani. Ja viime vuosina myös hyväksynyt itseni ja oppinut sietämään sitä, että on parempia ja huonompia päiviä.

Naamani on usein ärtynyt ja ruvella, ja silloin olen todella onnellinen, että on olemassa laadukkaita ja hyviä peitevoiteita. Voin toki ulkoilla ilman meikkiäkin, en häpeä itseäni millään lailla, mutta jos menen esimerkiksi juhliin, en halua sitä ainoaa valokuvaa katsellessani muistella ahdistustani ja märkivää ihoani vaan yksinkertaisesti sitä, että olipa hieno ja ihana ilta. Ajattelen myös niin, että minulla on oikeus valita, milloin ihmiset näkevät ongelmani ja sairauteni ulkoapäin. Minun ei joka päivä olla esimerkki itsensä hyväksymisestä ja ihoylpeydestä vaan ainoastaan silloin, kun itse haluan.

jermia
Itärajapakolainen

Painin samojen ongelmien kanssa. Äitini ei koskaan meikannut, ja itsekin aloitin homman puoli vuotta sitten kevyellä ehostuksella. Mitään hienoa kikkailua en osaa tehdä, rajaukset leviävät pitkin naamaa ja varjostuksista nyt on turha puhuakaan. 

Hiukseni ovat ohuet ja maantienvärinen juurikasvu puskee joka puolelta. Nyt kasvatan omaa väriä takaisin, jotta säästyn juurikasvuongelmalta. minulla on hiuksissa pyörteitä, joiden takia keskijakaus on "pakollinen" ja ponnari näyttää usein aneemiselta ja kaikkea muuta kun pöyheältä.

Lotta Katariina
Pumpui

Mä kanssa kasvatan omaa väriä takaisin - osaksi senkin takia että olen niin  laiska että en jaksa käydä kampaajalla :D

jermia
Itärajapakolainen

Miulla ainakin tää oman värin kasvattaminen saa miut näyttämään, jos mahdollista, vieläkin nuhjuisemmalta :D

Aditu
MILF journal

Minusta tämä oli tosi mielenkiintoinen postaus. :) Itse olen nimittäin aivan täysin vastakohta, nautin kaikista kauneudenhoitorituaaleista niin paljon, ettei minulle koskaan tule oloa että "miten viitsii käyttää aikaa". Aloin sitten miettiä että mistä tämä kaikki on lähtenyt, kun ei äitinikään mitenkään mahdottomasti meikkaa, tai edes päivittäin. En tiedä, olen vain aina ollut kiinnostunut ja muistan harjoitelleeni erilaisia meikkejä kotona jo ala-asteella. Taito on vähitellen kehittynyt ja vinkkejä on tullut laitettua korvan taakse mistä ikinä tulee vastaan. Mutta siis jos ei kiinnosta, eihän kenenkään nyt pakko ole. :) On kai se stressittömämpää tavallaan kun voi vaan lähteä ulos. :D

Lotta Katariina
Pumpui

On siinä kyllä puolensa, että voi vain painua ulos ovesta ilman mitään toimenpiteitä :) Mutta välillä olisi kiva vähän osata laittaa itseään! 

Tessa (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen postaus!

Muistaa saneeni ensimmäiset kauneuspuolen ahaa-elämykset rippileirillä kun näin muiden tyttöjen meikkaavan. Sittemmin abiristeilyllä samassa hytissä ollut tyttö opetti käyttämään poskipunaa, nykyisin tsekkaan välillä vinkkejä youtubesta.

Meikkaaminen ei ehkä ole pakollista, mutta nykyisin olen alalla jolla huoliteltu ulkonäkö tuo osan uskottavuudesta, halusi tai ei. Olisi tyhmää antaa muille tasoitusta esiintymällä ei-parhaimmillaan.

Lotta Katariina
Pumpui

Työ on kyllä elämänala jolla välillä joutuu panostamaan: mieluusti vetäisin verkkareissa ja tukka harjaamatta 100 % ajasta, mutta palavereihin ja tärkeämpiin työhommiin yritän vähän sukia itseäni... 

Kommentoi

Ladataan...