Miksi en osallistu punnerrushaasteeseen

Pumpui

 

Kaikki ja kaikkien kaverit Facebookissa tuntuvat osallistuvan Tikisin (Tikiksen? Tikis:n?) 21 päivän punnerrushaasteeseen. Kiitos kaikki kutsusta, mutta en kyllä aio osallistua. Haaste kun on melkoisen pöljä.

Ideana on siis tehdä ensimmäisenä päivänä 15 punnerrusta ja jatkaa siitä 21 päivää putkeen tehden joka päivä viisi toistoa lisää. Kolmen viikon päästä siis tehtäisiin 115 punnerrusta. Itse liikettä vastaan minulla ei ole mitään, vanha kunnon etunojapunnerrus lienee yksi simppeleimmistä ja tehokkaimmista oman kehon painolla tehtävistä liikkeistä. Mutta tällaisissa haasteissa minua rassaa muutama asia:

Fokus yhteen asiaan. Ymmärrän kyllä, että 21 päivän punnerrushaaste on mukavampi markkinoida kuin vaikka kolmen kuukauden "liiku joka päivä jollakin parhaaksi katsomallasi, hashtagejä väistelevällä tavalla". Voiko joku muka väittää, että haluaa tehdä pyöristettynä miljardi punnerrusta joka luojan päivä?

Lähtötason unohtaminen. Toisille ensimmäisen päivän 15 punnerrusta on valtavan paljon vaikka pitkin päivää ripoteltuna. Toisille taas sata punnerrusta menee yhden treenin aikana ihan sujuvasti. Entiteetti nimeltä "Tikis-Jope" kuulemma näyttää joka päivä erilaisia variaatioita, mutta silti. Jos ajatellaan klassisia, toistomäärien kasvattamiseen tähtääviä progressioita, niissä tärkein ja ensimmäinen askel on määrittää lähtötaso, josta sitten käynnistetään kipuaminen. Josta päästäänkin sitten seuraavaan ja tärkeimpään kohtaan:

Lepopäivä olisi kiva. Punnertaminen kehittää sen verran tehokkaasti yläkroppaa, että lihakset ovat taatusti kipeänä jonkin määrän jälkeen itse kullakin. Haaste ei tunne mälsiä lepopäiviä, vaan punnerruksia tuutataan menemään päivät perätysten, ja vielä kasvavissa määrin. On toki niitä, joille joka päivä on jalkapäivä, mutta meille tavan pulliaisille tehnee ihan gutaa antaa kropan välillä vähän huilia, etenkin kun lähestytään sataa punnerrusta päivässä. 

Kiitos, täti-ihminen on nyt purkanut sydäntään ja ilmoittanut paheksuntansa kampanjasta, jonka premissejä ei oikein ymmärrä. Lykkyä pyttyyn kuitenkin kaikille haasteeseen osallistuville, papukaijamerkki niille jotka oikeasti tekevät jok'ikisen punnerruksen jok'ikinen päivä. Minulta ei moista itsekuria kyllä löytyisi. Ehkä siksi minä en punnerrakaan 115 kertaa päivässä. Mutta tänään punnersin 15, ihan vain kannatuksen vuoksi.

Ps. Vielä yksi asia: bongasin kamppiksen Facebook-sivuilta tämän lauseen:

Naiset voivat punnertaa polvet maassa, jos oikeat punnerrukset eivät vielä onnistu.

Niin. Jos oikeat punnerrukset eivät vielä onnistu, oletan että sekä miehet että naiset saavat punnertaa polvet maassa, eiköstä?

 

Share

Kommentit

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ah, ja tuohon punnerrusmäärään kun lisätään vielä mahdollisesti piilevät pikkukulumat kyynärpäissä tai olkapäissä, niin lopputulos on varmasti mitä parahin. Että joo, meikäläinen, jolla kyynär- ja olkapäävaivat eivät ole enää edes piileviä, skippaa tämmöiset haasteet ihan suosiolla.

Miia_pau
Kolmas linja

Mietin ihan samoja juttuja. Itse ajattelin toteuttaa haasteen lähinnä niin, että punnertaisin _enemmän_. Mutta mähän muutenkin sovellan haasteita miten sattuu (mm. Idon 30 päivän kyykkyhaasteen kuittasin olemalla yhtenä päivänä 30 minsaa yhteen menoon kyykyssä :D ).

Toi loppukaneetti naisista ja punnertamisesta sai kyllä melkein irtisanoutumaan koko hommasta. Gaah.

Ah, kiteytit kaiken, mikä itseäni on noissa haasteissa arveluttanut. Ihanaa jos ne jollekulle toimii ja tuo iloa

heta margareta
Viinillä

Tää oli kiva (d44, niinkuin kaikki muutkin sun postaukset)! Mutta erityiskiitos tervehenkisestä kukkahattuilusta :) 

Nina Enroth
Ninan verkkareissa

Juu ja siis voin vaan kuvitella, millä tekniikalla näitä punnerruksia olkkareissa ähelletään. Paljon parempi vaan istua sohvalla ja blogata.

Lotta Katariina
Pumpui

Tosin tässä naputtaessa saa kohta karpaalitunnelioireyhtymän :D

Nina Enroth
Ninan verkkareissa

Vai karpaasitunneli?

Lotta Katariina
Pumpui

Siteeraan nyt tässä erästä fyssarikaveria, joka kommentoi blogin facebookissa postausta:

 

Siinä tulee 1365 punnerrusta 21 päivään..

Ei.

Ei näin.

T. Fysioterapeutti

Jyri Kaasinen (Ei varmistettu) http://www.luonnoskirja.net/

Heh, kiva lukea "terästäti-ihmiseltä" tämmöinen "jäitä hattuun"-paasaus.

Keväällä kun aloittelin lenkkeilyä päätin että yritän kyllä tosissani mutta kuuntelen myös mitä kroppa sanoo. Päätin myös että välttelen lukemasta juoksuaiheisia juttuja. Aina jos joku paikka tuli kipeäksi niin odotin niin kauan kunnes se poistui kokonaan ennen kuin lähdin uudelleen lenkkipolulle. Tästä ja muista esteistä johtuen välillä oli viikkojenkin taukoja etten juossut ollenkaan.

Nyt ensimmäisten pakkasten aikoihin teen säännöllisesti 5x pidempiä lenkkejä kuin keväällä, muutamia viikossa. (En mainitse kilometrejä tai aikoja vaan vertaan keväiseen lähtötasooni.)

Ja kas, nykyään tekee mieli lähteä lenkille. Se ei tunnu pakolta. ^__^

Olen myös siitä onnekas että mulla toisinaan on liikuntatunteja työajalla. Ohjaaja saa meihin sen verran vauhtia että yleensä tosiaan huomaan punnerrusten kohdalla mehujen olevan jo niin vähissä että polvet joutuu pitämään lattiassa. Tosiaan toivon että mieheltäkin tämä on OK. Ohjaajan mielestä tuntuu olevan. :P

Lotta Katariina
Pumpui

Voi vitsit, mä rupean käyttämään tuota "terästäti-ihminen"-kuvailua joka paikassa, kiitos! :D

Jyri Kaasinen (Ei varmistettu) http://www.luonnoskirja.net/

No terästä sussa kyllä on, tätimäisyydestä en olis niin varma. :D

Kommentoi