Muutoksista, arvomaailmasta ja työhyvinvoinnista

Ladataan...
Pumpui

Voiko työelämän ja treenaamisen yhdistää? Saako ne yhdistää?

Eilen palautin avaimet, heitin loput paperit roskiin ja jätin hyvästit vanhoille työkavereille. Reilun viikon päästä aloitan uudessa duunissa, mikä samaan aikaan aiheuttaa innostusta ja jännitystä. 

Ensimmäisenä uutta duunia valitessa minulla ovat tietenkin ammatilliset ja urakehitykselliset kriteerit (kiinnostava työ, mielenkiintoiset asiakkaat, toimiva työyhteisö, työskentelytapa joka sopii minulle, mahdollisuus kehittyä, palkka), mutta toisena tulevat ne astetta pehmeämmät mutta kovin tärkeät seikat, jotka määrittävät sitä, kuinka työ vaikuttaa kiinnostuksen kohteisiini.

Työmatkapyöräily on ihmisen parasta aikaa. 

Hassua tunnustaa, että mietin työpaikkaa vaihtaessa niiden normaalien huijarisyndrooma-ajatusten lisäksi paljon myös sitä, miten uusi duuni vaikuttaa treenaamiseeni. Uusi työ ja uusien juttujen omaksuminen syövät varmasti alkuun hieman enemmän kaistanleveyttä päästä, mutta treenaaminen varmasti tuo niille kaivattua tasapainoa. Lisäksi on liukuva työaika ja vain parin kilometrin juoksu- tai fillarimatka treeneihin, joten syitä vanhojen regiimien hylkäämiselle ei ole. Olen myös miettinyt sitä, että kiireisinä päivinä voisin piipahtaa samalla sisäpihalla sijaitsevalla crossfit-salilla vaikka lounasjumpalla, jos muuhun ei yksinkertaisesti olisi aikaa. 

Kerroin avoimesti hakuprosessin ja haastattelukierrosten aikana muistakin kuin ammatillisista intresseistäni. Pidän työnteosta ja kiivaasta tahdista, mutta niin pidän myös treenaamisesta, bloggaamisesta ja kodista, miehestä ja koirasta. Vastareaktio rekryäjän puolelta oli positiivinen, ja niin pitäisikin olla. Uskon, että taspainoista elämää viettävä ja muistakin asioista kiinnostunut työntekijä on parempi työntekijä. 

Keppijumppa, hyväksi sekä konttorinäädälle että amatöörinostajalle.

Tiedän erään tyypin, joka ei saanut havittelemaansa työpaikkaa, koska rekryäjä epäili tämän urheiluharrastuksen vievän liikaa aikaa. Syy tähän oli se, että muutaman kuukauden työttömyyden aikana kaverini oli omistanut vapaata aikaansa ja energiaansa urheiluseuransa eteen ja valmennustyöhön. Palkkaajan mielestä olisi ilmeisesti ollut parempi olla kotona vaikka syrjäytymässä kuin puuhaamassa pro bono seuran ja etenkin junnutoiminnan hyväksi. 

Minunkin vapaa-ajan valintojani on kerran kyseenalaistettu työhaastattelussa muutama vuosi sitten. "Sulla on näitä liikuntaharrastuksia, että haittaako ne sun työntekoa?" kysyi haastattelija. Mikä pöljä kysymys! Olisi pitänyt kysyä, että haittaako potentiaalista työnantajaa se, että saa reippaan, hyvinvoivan ja selkä-hartiakivut selättäneen työntekijän, joka lähtee työpäivän jälkeen salille tai lenkille eikä esimerkiksi baariin. En saanut työpaikkaa, enkä olisi kyllä halunnutkaan.

(Tässä vaiheessa oletan että joku älähtää, että kaikki jumppaentusiastit ovat niitä huonompia työntekijöitä, aina menossa minne ties maratonille ja potkupallokisoihin. Ja kehtaavat pyöräillä töihin hikisinä. Ja voivat loukkaantuakin harrastustensa parissa, peevelit!) On tutkittu, että liikunnallisesti aktiiviset työikäiset ovat keskimäärin terveempiä kuin vähemmän liikkuvat. Sairauslomien kärkisyy ovat selkävaivat, joiden ehkäisemiseen suositellaan liikuntaa. Jopa Liikenne- ja viestintäministeriön kevyen liikenteen kehittämisen strategiassa otetaan huomioon liikkumisen vaikutukset jaksamiseen ja suoriutumiseen. Tässä valossa onkin jokseensa järjetöntä olla valitsematta pätevää tyyppiä siksi, että tämä omaehtoisesti parantaa näitäkin juttuja.

Minusta työntekijällä on myös velvollisuus katsoa, että työnantaja ei ainakaan heikennä mahdollisuutta voida hyvin. Kaikilla yrityksillä ei ole kenties haluja kannustaa porukkaa liikkumaan samalla mittakaavalla kuin Pekkaniskalla, mutta pienemmilläkin teoilla on merkitystä. Onko suoraan duunipaikan edessä katettu tupakkapaikka, mutta fillarit pitää jättää sateeseen syrjemmälle ilman mahdollisuutta lukita niitä johonkin? Voiko työläinen saada sähköpöydän jo ennen kuin selkä on lopullisesti rikki? Onko ergonomiasta huolehtiva tyyppi se naurunalainen naputtaja vai tärkeä lenkki siinä että tyypit tekisivät töitä vielä seuraavallakin viikolla?

Oikeastaan minun piti vain kertoa kuulumisia, eli että olen vaihtamassa duunia ja sitä ennen lähdössä Sofian kanssa Kanarialle juoksentelemaan, mutta näemmä innostuin paasaamaan sydäntäni lähellä olevasta aiheesta. Konttorinäätäilystä ja duunista on muuten tulossa mahtavaa projektia keväämmällä, pysykää kuulolla!

 

Aikaisempia kirjoituksia työstä:

3+1 asiaa jotka olen oppinut työelämästä

Huijarisyndroomasta ja niche-itsetunnosta
 

Share

Kommentit

Laurelius (Ei varmistettu)

Itse nyrjäytin muutama viikko sitten nilkkani biletysreissulla baarissa ja maanantaina jouduin sitten pomolle soittamaan, että lääkäri kirjoitti viikon saikkua, koska nyrjäytin viikonloppuna nilkkani. Pomo tietää, että harrastan paljon liikuntaa, joten ensimmäinen kommentti oli "olit tietenki jossain urheilemassa, määhän oon sanonu, että urheilu tappaa!". No, en ollut, ku ihan mieron tiellä ja vähän on kaduttanut tuo kreisibailaus, mutta ei se auta, kun nyt tehdä sellaista "tappavaa" liikuntaa, mitä nilkan rajoissa pystyy :D

Lotta Katariina
Pumpui

Krebaus se vasta vaarallista sporttia onkin :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin täyttä asiaa, ettei tässä osaa oikein muuta kommentoida! Toivottavasti olisi tulevilla työnantajilla tällainen asenne, kun sinne työelämään joskus kerkiää opintojen jälkeen :)

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos! :)

Suvi K.
Sisunainen

Tottakai mitä tahansa elämänmuutosta harkitessa pitää ottaa huomioon sen vaikutukset kaikkiin elämän osa-alueisiin, koska elämä ei rakennu toisistaan irrallisista palikoista. :)

Se on kyllä totta, että monet työnantajat voisi kannustaa työntekijöitä paljon enemmän huolehtimaan omasta hyvinvoinnista. Joissain paikoissa (kuulemma) jo ihan tällaset perusasiat kuin mahdollisuus järkevään ruokailuun työpäivän aikana kusee pahasti. Onneksi on myös parempia duunipaikkoja.

Lotta Katariina
Pumpui

Tuo ruokailupuoli on myös tosi tärkeä. Mä yritin pitää yhdessä duunissa puoliani, että saatiin uudellekin konttorille järkevät keittiötilat, kun dirikoiden mielestä jääkaappi on esim. ihan turha, kuka sitä omia eväitä syö. Mä tykkään syödä paljon ulkona, mutta helpoiten terveelliset vaihtoehdot tulee valittua jos on eväät, eikä naapurin nepalilaisravintolan houkutukset kiinnosta niin paljoa :D

AikkuR (Ei varmistettu)

Olin toissa viikolla työhaastattelussa. Yhtenä haastattelijana oli sama rekryherra, joka haastatteli muaviime vuonna nykyiseen pestiin, jonka aloitin puoli vuotta sitten. Kysymyksenä oli miten vietän vapaa-aikaani ja miten irtaudun töistä, ja ennen kuin ehdin sanoa mitään totesi rekryherra "niin sähän urheilit, urheilit ja urheilit", hymyillen tosin.

Mitä tulee uuteen duuniin ja sen vaikutuksesta treenaamiseen: pidä kiinni treenaamisesta. Itsellä oli viime syksynä proppu palaa loppuun töissä kun yritin raivoisasti opetella uusia juttuja, opetella sietämään keskeneräisen työn määrää (jota vanhassa tehtävässä ei käytännössä ollut), jonka vuoksi päivät toisensa perään venyivät ympäri kellon meneviksi ja treenaamaan ei vain jaksanut lähteä. Jos en olisi mm. keksinyt vaihtaa treenipaikkaa kauemmaksi (jotta oikeasti tulee lähettyä ajoissa eikä vaan jää kirjoittamaan "vielä yhtä" sähköpostia, koska sali on vartin kävelymatkan päässä, vain todetakseen että myöhästyy tunnilta) olisin varmaan nyt polttanut itseni loppuun.

Lotta Katariina
Pumpui

Tuo on muuten totta, että kun on pakko ehtiä treeneihin ajoissa, tulee lähdettyä ajoissa töistä. Huomaan että lepopäivinä jään paljon helpommin lonnimaan vaikka muutamaksi tunniksi toimistolle tekemään töitä kun "ei tässä muutakaan tekemistä ole"..

18v (Ei varmistettu) http://www.pikalaina.xyz/pikavippi-18v/

ei muuta, mutta huh että en tykkää tuosta huijarisyndroomasta. En tajuu mistä se tulee mutta on kyllä iskenyt tosi voimakkaasti uudessa työssä.

Lotta Katariina
Pumpui

On ikävä ilmiö, mutta helpottaa jo siinä vaiheessa kun sen tunnistaa, onneksi :)

Anksa
Tuottaja-Anttila

Mä oon oikeasti aika järkyttynyt, että joku työnantaja voi pitää liikuntaa negatiivisena asiana. Sillä on kuitenkin aika positiiviset vaikutukset jaksamiseen ja tehokkuuteen, siellä työpaikalla nimittäin. Huh ja HUH.

Lotta Katariina
Pumpui

Niinpä. Aina välillä pääsee tämä aikuisten maailma yllättämään.

Vierailija (Ei varmistettu) http://islakahdenkesken.blogspot.fi/

Hyviä kirjoituksia!

-Isla

http://islakahdenkesken.blogspot.fi/

Kommentoi

Ladataan...