Napaläskin kosto eli kuka olin kolme vuotta sitten

Pumpui

Kolmessa vuodessa ehtii jos vaikka mitä.

Laura De Lille haastoi viime viikolla ihmiset kertomaan, millaisia he olivat kolme vuotta takaperin. Oli ilo lukea muiden postauksia aiheesta, ja ajauduin itsekin muistelemaan omaa itseäni muutaman vuoden takaa. 

Yhtäältä tuntuu, että vuosi 2012 oli aivan hiljattain, mutta toisaalta noista ajoista on ikuisuus. Tunnistan kyllä tuon Kampissa unelmiensa ullakkohuoneistossa miehen ja kissan kanssa asuvan 27-vuotiaan toimituspäällikön, mutta monilta osin elämä ja minä tuntuvat hieman erilaisilta tällä hetkellä. Ajan kulumista se kai on, ja hyvä niin. 

Onneksi on blogi, jonka kautta virkistää muistia kolmen vuoden takaisista asioista. Vuoden 2012 alussa treenasin innokkaasti kamppailulajeja ja aloin harjoitella thainyrkkeilyn ohella brassijujutsua. Tuo on ajanjakso, jolloin oikeasti opin haastamaan itseäni treeneissä ja tekemään asioita, jotka pelottivat. 

Yllä oleva triptyykki lähes päivälleen kolmen vuoden takaa käynnisti siihenastisen blogiurani suurimman haloon, eli Napaläski-gaten, jota pohdittiin usemmassakin postauksessa ja kymmenissä kommenteissa. Sain ensi kertaa tuta anonyymin nettihuutelun ja kävin poistamassa jonkin verran kommentteja, joissa joko haukuttiin minua rumaksi tai epäiltiin minun sairastavan anoreksiaa, kun puolileikilläni tarkastelin kroppaani kriittisesti. Kirjoitin tuolloin: "Minä olen realismibloggaaja, muutakaan en osaa." Samaa periaatetta toteutan yhä edelleen. 

Verrokkikuvia minulla ei valitettavasti ole, mutta viime syksynä otetusta kuvasta alla näkyy kyllä, että olen isompi ja vanhempi kuin ennen. Paitsi että pidän kropastani enemmän nyt kun se tekee, nostaa ja työntää merkittävästi enemmän kuin ennen, olen muuttunut sille myös paljon armollisemmaksi vuosien myötä, tullut sinuiksi sinnikkään napaläskin kanssa. Ja ehkä blogin myötä tottunutkin laittamaan itsestäni kuvia julkiseksi. Lisää pohdintaa kehon muuttumisesta löytyy muuten viime syksyn postauksesta, kun tajusin keränneeni parikymmentä kiloa elopainoa alle vuosikymmenessä.

Paljon on ehtinyt tapahtua kolmessa vuodessa. Elämä on pistetty uusiksi niin treenin, työn kuin ihmissuhteiden osalta. Mutta kaikki tuntuu olevan menossa jatkuvasti parempaan suuntaan. 

Millaisia neuvoja antaisin nyt jälkikäteen vuoden 2012 itselleni? Käskisin aktiivisemmin ylläpitää balanssia työn, treenin ja muun elämän välillä, panostaa ystäviin, muistaa nauttia eikä vain suorittaa, heittäytyä rohkeammin.

Mitä taas haluaisin toivottaa itselleni vuoteen 2018? Toivottavasti elämässä tällä hetkellä vallitseva hyvä flow on vienyt sinut/minut mahtaviin paikkoihin ja tilanteisiin. Ja sinun/minun on parasta osata jo tehdä muscle-upeja! 

 

Share

Kommentit

Sazunen

Hyvä postaus ja mukava kuulla että oot tyytyväisempi kroppaasi. Ehkä kamalinta maailmassa on se, jos ei viihdy omassa kehossaan.

Musta on myöskin kiva nähdä että sulla on selkeästi toiminnallisesti hyvässä kunnossa oleva kroppa, eikä pelkästään ulkonäöllisistä syistä bodattu keho. Luen paljon liikunta- ja fitness-blogeja ja usein musta on vähän ehkä pelottavaa kuinka internet tuo ihan eri tasolla treenaavat fitness-kisaajat niin lähelle ns normaalia ihmistä, se on kuitenkin ihan eri ääripää. Hyvä siis nähdä erilaisiakin vartaloita netissä, eihän se suinkaan tarkota että olisit yhtään huonompi kuin joku jolla kroppa on sellainen timanttinen ja pursuileva!

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos! :)

Maija - Moi Bien (Ei varmistettu) http://www.moibien.com/

Ihanasti kirjoitettu! Ja kyllä noista kuvista huomaa, miten paljon kehitystä on tapahtunut. Ottaisin ite mielelläni tuon teikäläisen napaläskin... ;)
Iste oon huomannut, että mitä voimakkaampi ja pystyvämpi oma kroppa on, sitä vähemmän ne ulkoiset pikku viat enää harmittaa. Mitä sitten jos on vähän jenkkakahvoja tai selluliittia, kun rautaa nousee kuitenkin koko ajan enemmän ja olo on parempi.

Hyvällä asenteella kohti vuotta 2018! Ja oon samoilla linjoilla noiden muscle uppien kanssa! Kyllä ne sieltä vielä joku päivä...

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos kivoista kommenteista! :) Ja tosiaan, siinä vaiheessa kun pystyy nostamaan satasen maasta monta kertaa, menee selluliittikin oikeisiin mittasuhteisiinsa :D

Kommentoi