Napaläskin paluu

Pumpui

Eli miksi miehet saavat laihduttaa ilman tuttujen ja tuntemattomien dumausta.

Viimesunnuntainen napaläskikirjoitukseni aiheutti pääasiassa kolmenlaisia reaktioita. A) "Olet hyvä/kaunis/riittävä juuri sellaisena kuin olet." B) "Oot hullu. Mä oon paljon läskimpi kuin sä." C) "Hyvä homma, tsemppiä!" Jostain syystä viimeisen laadun kommentteja sain erityispaljon miehiltä.

Naisten ja miesten painonpudotukseen pätevät aivan eri arvostelun säännöt. Naisen laihduttaminen tai timmiytyminen on joko uhka muille, kenties isokokoisemmille naisille tai uhka naiselle itselleen. Tai ainakin se on vittuilua vielä pulleampia kohtaan. On vaara tulla jumppahulluksi, laihtua liikaa, sairastua anoreksiaan. Vaikka naisen läskit ovat tarkkailun alla koko ajan, ei hän mielellään saisi päästä niistä eroon. Olen kuullut tarinoita "ystävistä", jotka sabotoivat toisen laihdutusta tai hylkäävät hoikistuneen toverin.

Mutta auta armias, kun mies kertoo kyllästyneensä hyllyviinsä ja alkavansa laihduttaa, alkaa hemmetinmoinen kannustusvyöry. Hurrataan vierestä, mennään kaverin kanssa salille ja kysellään Facebookissa, paljonko penkistä nousee ja mitä palkkaria juot. Mies ei sano toiselle, "Olet hyvä ja komea juuri tuollaisena kuin olet, ole armollinen itsellesi."

Jukka on asettanut tavoitteekseen laihtua 8 kiloa. Kun hän kertoo timmiytymistavoitteestaan, kukaan ei sano hänen olevan mielenvikainen, otaksu hänen olevan anoreksian partaalla tai käske häntä olemaan realisti ja lopettamaan moisen, kyllä hän on juuri sopiva sellaisena kuin on, oppisi vain hyväksymään oman kroppansa.

Ehkä erilaisen suhtautumisen taustalla ovat vääristyneet oletukset laihduttamisen syistä. Naisen oletetaan karistavan kiloja pinnallisista syistä: nainen haluaa näyttää hyvältä ja tuntea olonsa seksikkääksi. Mies taas jumppaa ja syö salaattia, koska haluaa olla voimakkaampi ja suorituskykyisempi. Otaksutaan, että nainen laihduttaa muita varten, mies itsensä takia.

Ehkä napaläskikeskustelu leimahti sen takia, että en tajunnut korostaa omien timmiytymistavoitteitteni syitä. Minä haluan pudottaa muutaman kilon, jotta treenaaminen olisi piirun mukavampaa, että jos haluan joskus otella, pääsisin oikeaan painoluokkaan, että kokisin näyttäväni entistä paremmalta. Läskien vähentyminen ei ole itseisarvo vaan entistä terveemmän elämän sivutuote.

Minä en aina ymmärrä "kelpaat juuri sellaisena kuin olet" -filosofiaa, jota moni minullekin yritti motivaatiokuvakommenteissa tuputtaa. Toki olisi hyvä opetella jonkinasteista armollisuutta itselleen, mutta ei monien naisten mantraa saa käyttää tekosyynä nynnyilyyn. Minulle ruumis on samanlainen väline kuin aivotkin. Molempien taitoja pitää hioa ja parantaa, laittaa ne oppimaan uutta. Toverini Silas summasi hyvin Facebookissa leimahtaneen kelpaamiskeskustelun toisen leirin näkökannan, sen, mitä itsekin ajattelen: "Aina löytyy jotain parannettavaa. 'Olen hyvä juuri sellaisena kuin olen' on isoin kusetus ikinä. Varsinkin itseni kohdalla. Sen kunniaksi syön nyt pakastepizzan."

Omnom. Pizzaa.

Share

Kommentit

tiiti
ite puin

Tähän ei tarvitse sanoa muuta kuin:

OIKEIN.

VierailijaNina (Ei varmistettu)

Mulla on kokemusta tosta hylkäyksestä. Olin pari vuotta sitten melko pyöreä ja päätin laihtua. Laihduin 10kg ja itsetuntoni nousi muutamassa kuukaudessa 0-100 ja viimein tykkäsin itsestäni. Sitten kun muutkin tuntemattomat ihmisetkin (lähinnä vastakkainen sukupuoli) alkoivat kiinnittää minuun huomiota alkoivat kaikki kaverit yksitellen häviämään. Muutama hyvä jäi jäljelle, mutta talven pimeän myötä tuli uusi masennus ja lihoin. Nyt 20kg tanakampana eli alkupisteestä +10kg on kaikki entiset ystävät alkaneet taas soittelemaan. Huhhuh kyllä minä niille näytän ja laihdun uhallakin 25kg ja sanon sitten niille ettei ne ansaitse mun seuraa oonhan liian hyvässä kunnossa. Naiset. Kuka niitä ymmärtää?

Hear Hear!

Tuo on kyllä niin totta, että naisten laihduts on aina muiden mielestä jotenkin isompi juttu kuin miesten. Ja oudointa on juuri se, että toiset naiset tuntuvat usein yrittävän vähän sabotoida naisten projektia. "No älä nyt oo tollanen, kyllähän nyt vähän herkutella saa." . Tuputetaan herkkuja, vaikka toinen kietäytyy ja muutenkin äimistellän elämäntyylin muutosta. JA se on kumma, että vaikka olisi kiistaton tosiasia, että toisella on selkeästi ylipainoa, joka on terveydenkin kannalta hyvä pudottaa, niin monet käyttäytyvät kuin mitään ongemaa ei muka olisi. Ollaan tavallaan sokeita sille, että ehkä se laihtuminen tekisikin sille ihmiselle ihan hyvää.  Oudointa on se, kun ei tunnuta myöntävän ja  huomaavan niitä positiivia vaikutuksia, mitä niillä elämäntapamuutoksilla ihmiseen on. Itselle on jäänyt mieleen, kun kerroin ylpeänä ja iloisena parhaalle ystävälleni, että olin silloin lahtunut 8 kiloa ja mahtuvani vusien takaisiin vaatteisiin. Aiemmin olin myös kertonut, että olen tosissani innostunut liikunnasta ja se on nykyään tosi tärkeä juttu. Ainoa kommentti oli "Käytköhän sä siellä salilla vähän liikaa?"  Ei onnittelua tai iloa puolestani. JA kyse ei tosiaan ole siitä, että ne kilot olisi lähteneet jotenkin epäterveellisen lyhyessä ajassa. LIsäksi itselläni on vielä varaa pudottaa ainakin toiset 8 kiloa ja enemmänkin, eli en myöskään missään nimessä ole vielä edes hoikka.

Ei siihen laihtumishaluun aina edes iity se, että varsinaisesti inhoaisi itseään, vaan juurikin tuo että haluaa parantaa itseän. En minäkään laihduta sen vuoksi, että olisin omasta mielestäni oksettava tai siksi, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Kyse on itsetyytyväisyydestä ja siitä, miten itsensä kokee. Jos isompi ihminen tuntee olonsa kotoisaksi omissa nahoissaan ja on terve, niin ei mitään ongelmaa ole. Itselläni tuli kuitenkin piste vastaan, etten enää pitänyt peiikuvastani tai tuntenut oloani omaksi itseksekseni vanhassa kropassani. Ihmisen pitää voida olla tyytyväinen itseensä ja se ei onnistu, jos peilistä katsoo erilainen kva kuin haluaisi.

(tulipas megakommentti)

sanumaria

Todellakin, samaa mieltä kuin tiiti. Se ei oo multa pois jos sää laihdut/timmiydyt, joten go for it!

Lotta Katariina
Pumpui

Tuo laihtuvien kavereiden hylkääminen on asia, jota en vain pysty käsittämään. Luulisi, että itseensä tyytyväinen, itsevarmuutensa löytänyt kaveri olisi kaikin puolin parempaa seuraa kuin se entinen! Mutta ehkä sitä on helpompi oikeuttaa oma konvehtiensyömisensä jos saa kanssaeläjänsäkin niitä syömään.

PP (Ei varmistettu)

Tää on just tätä, kun "miehet ei laihduta, ne treenaa!" ja jos nainen haluaa kiinteytyä pari kiloa, niin sillä on vähintään anoreksia ja huono itsetunto. Toki olen itsekkin nähnyt vierestä paritapausta, jossa terve treenaaminen muuttui syömishäiriöksi, mutta se ei automaattisesti tarkoita sitä, että kaikki naisten liikunta ja ruokavalion muutokset johtaisivat anoreksiaan tai ortoreksiaan.

Urheilu aikoinani äitini kieltäytyi ostamasta kotiimme vaakaa pyynnöstni, koska hän luuli että halusin pudottaa painoa. Tosiasiassa olisin halunnut nähdä painon nousevan lihasten kasvun myötä :D

helina
Always / Never

Jee, just näin! Oon tismalleen samaa mieltä (myös tosta pizzasta, hehe) joten enpä ala toisteleen samaa asiaa enää toisin sanoin. :) Tsemppiä siis! :)

häkkilintu

Jes jes, hyvä hyvä, minäkin tästä lähden hankkimaan sitä ensi kesän sikspäkkiä. Lähinnä siksi, että olen kyllästynyt näyttämään kohta 7 vuoden saliharrastuksestani huolimatta sohvabataatilta. Ihan hyvää motivaatiotekstiä olleet nää napaläskikirjoituksesi.

"Kelpaat juuri tuollaisena kuin olet" -filosofian juuret ovat siinä, että tyttöihin kohdistuvaa yhteiskunnallista painetta pyritään vähentämällä höpöttämällä näille että oot söpö vaikka puputtaisit sohvalla pullaa. Loppujen lopuksi kyse on kai lähinnä anoreksian pelosta. Ja tottahan toki jokainen kelpaa, mutta toiset haluaisivat olla vähän enemmän kuin peruskelpoja ja paremman suorituskyvyn, ulkonäön ja hyvinvoinnin tavoittelu on heille sallittava.

Miesten kohdalla tässä jutussa lienee kyse siitä että " miesten pitää olla miehiä" tai ne on nynneröitä. Tämän takia kaikki miehistymiseen eli  runsaaseen karvoitukseen, valtamerialuksen kokoiseen habaan tai Cooperin testin parantamiseen tähtäävä toiminta on "tosi jees ja hyvällä tavalla äijää", vaikka kyseessä olisi täysin ulkonäkökeskeinen ja turhanpäiväisen pinnallinen tavoite. Naiset eivät saa yrittää näyttää kehollisesti viehättävimmiltä, koska se vaarantaa muiden naaraiden miesmarkkinat tai ainakin oman kehokäsityksen ja johtaa anoreksiaan. 

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Mä en jostain syystä saa koskaan tsemppiä treenamiseen tai laihduttamiseen. Kommentit ovat juurikin tyyppiä A ja B ja oman twistinsä tuo kysymys "Miksi? Mistä susta voi nipistää pois?". 

Anti-tsemppaajia ovat lähinnä ne henkilöt, jotka ovat fyysisesti huonommassa kunnossa kuin minä ja ne harvat tsemppaajat ovat itseä selkeästi paremmassa kunnossa. Ja hauskinta tässä on se, että itse teen lähes tietämättä samoin. Paremmassa kunnossa olevia ei tule tsempattua ja taas itseä huonompia sitäkin enemmän. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehkä se on myös siitäkin, että vain hömelömmät pitävät siitä hirveää mekkalaa alkaessaan laihduttamaan/kuntoilemaan. Jos jotain sukupuolijakaumaa halutaan väkisin vääntää, miehillä harvemmin on tarvetta buustata omaa egoansa yhteisöllisestä kuvakulmasta, mitä naisilla se on vähän liiaksikin joskus. Onneksi on järkeviäkin naisia, jotka ymmärtävät, ettei se nyt ole ykkösuutisen aihe, jos itse kuntoilee tai laihduttaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Seurasin huvittuneena ihmisten "säälin sinua, sinulla taitaa olla syömishäiriö"-kommentteja. Ihminen itse päättää milloin on hyvä ja milloin ei ja kai sitä alkaa jossain vaiheessa tajuta, milloin omat ajatukset kiertää kehää, syö enää porkkanaa ja näyttää luurangolta.

Eli minä sanon että jos koet kaipaavasi muutosta vartaloosi, se on sinun asiasi. Onnea matkaan!

titityy (Ei varmistettu)

Tämä on niin totta tää teksti, ja oon kans nuori naishenkilö, joka kelannut samoja juttuja. eli TSEMPPIÄ sulle tavoitteeseesi, mäkin palaan takaisin omiini ja jatkan liikuntaharrastustani ja kehitän itseäni! Olkoot muut mitä mieltä ovat ja mieluusti pitäkööt arvionsa mahdollisista sairauksista ihan omana tietonaan, ehkä sen sit huomaa ihmisestä millon se on oikeesti sairas....!

Ida-A. (Ei varmistettu)

Miksi itseensä ei voi olla tyytyväinen ilman täydellistä vartaloa? Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, lihavallakin voi olla hyvä itsetunto ja itseään voi pitää kauniina ilman timmejä vatsalihaksia.

Olen melkein koko pienen ikäni nähnyt itseni rumana ja lihavana, vaikka olen aina ollut hoikka. Käytin liian isoja vaatteita, jottei kukaan huomaisi "läskejäni" ja välillä yritin elää pelkällä lightkolalla. En lähestynyt ihmisiä, koska luulin kaikkien inhoavan minua rumuuteni takia. Vasta viime aikoina olen alkanut nähdä itseni uudella tavalla. Vartaloni ei ole radikaalisti muuttunut, mutta suhtautumiseni siihen on. Minulla on selluliittia ja aknearpia, mutta mitä sitten? Olen kaunis tällaisena. Ulkonäön murehtimiseen ja paranteluun voi käyttää koko elämänsä, sillä täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Minä ainakin haluan käyttää aikani johonkin muuhun kuin peilikuvan tuijotteluun.

Ei treenaamisessa ole mitään pahaa, jos sitä tekee hyvän fiiliksen takia eikä verenmaku suussa paremman kropan vuoksi. En tuomitse terveellisiä elämäntapoja. Yritän kuitenkin herätellä ajatuksia siitä, onko ulkonäkö kaikki kaikessa. Tiedän, että yhteiskunnan normeja on vaikea vastustaa, mutta niitä voi muuttaa. Itsensä hyväksyminen lähtee ihan muista jutuista kuin vyötärön- tai hauiksenympäryksestä.

Ida-A. (Ei varmistettu)

"kai sitä alkaa jossain vaiheessa tajuta, milloin omat ajatukset kiertää kehää, syö enää porkkanaa ja näyttää luurangolta."

Pakko vielä puuttua tähän. Syömishäiriöinen ei tajua olevansa sairas, vaan näkee itsensä lihavana vaikka olisikin luuranko. Yleensä lähipiirikään ei huomaa mitään ennen kuin tilanne on todella vakava, koska sairastunut oppii kätkemään oireensa (esim. oksentamisen, ahmimisen tai syömättä jättämisen). Juuri siksi esim. anoreksia on niin vaikea, salakavala ja tappava sairaus.

Lotta Katariina
Pumpui

Ida-A: Totta kai jokaisella on oma ulkonäköihanteensa, osa haluaa olla kapoisa kuin naistenlehtien mallipimut, toiset tahtoo olla hervottomia kaappeja. Urheilun myötä oma käsitykseni ihannekropasta on siirtynyt kauas laiheliinista, jollainen olen ison osan elämästäni ollut. Jokainen toki joutuu pääpiirteittäin tyytymään siihen mitä on saanut, mutta jos jotain voi omalla toiminnallaan ja etenkin terveesti muuttaa, niin miksei sitä tekisi?

Moni ilmeisesti olettaa, että ajatukseni pyörivät napaläskieni ja ulkonäön ympärillä. Välillä, tietenkin, mutta pääosin ihan muissa jutuissa, uskokaa pois :D

iina j (Ei varmistettu)

moiii lotta!
satuinpa löytämään siut tän mielenkiintoisen keskustelun mainingeissa. oot kyllä ihan oikeessa tuossa yllä. en es hirveesti jaksa lähteä asiaa ruotimaan. oon oman osani saanu näistä laihuuskeskusteluista, syömisistä jnejne. en ite mee kellekään läskille sanomaan, että oletpa iso, laihduta.. niin miksi sitten toisinpäin. JA miksi ns normaalipainoinen nainen ei voi laihduttaa/kiinteyttää.,., kai se laihduttaminen sitten kuuluu vaan ylipainoisille tai anorektikoille.

uskon, että iän myötä sitä armollisuutta omaa vartaloa kohtaan ehkä tulee lisää. tai lapsien ja raskauksien. MUTTA ei se varmaan estä haaveilemasta tiukasta kropasta.

loppuviimeeksi ite tiedät mikä on hyvä. ja sitäpaitsi, oot ihku söpö! paljon terkkuja!!!

t. iina

Vierailija (Ei varmistettu)

ei kai se että normaalipainoinen haluu tuunata itteensä tarkota sitä, ettei kukaan ylipainoinen saisi olla tyytyväinen itseensä ja toimia toisin???? Siis ei kai meidän kaikkien tartte olla samanlaisia ja toimia samalla tavalla??

Siis mikä on tää et kaikkien pitäisi olla vaan jossain muuttumattomassa tilassa sellaisina kuin "luoja on heidät luonut" eikä itseään saisi muuttaa tai kehittää? Mikä se on muiden asia sanoa saako niin tehdä vai ei, onko se sairasta vai tervettä, alistumista ulkonäköpaineisiin vai aidosti oman hyvinvointinsa lisäämistä?! onko itsensä sivistäminenkin vaan jotain alistumista muiden älykkyysnormeihin jota ei saisi tehdä koska jotkut on onnellisia autokorjaajina...

jospa kaikki antaisivat muiden tehdä omalla kropallaan ja elämällään mitä haluavat, vai onko liikaa vaadittu... Ni ei sit tulla sanomaan et "laihduta nyt läski jo toi on terveydelle vaarallista tiedätkö itekään miten sairas jo olet".

Sea Legs

Käääk mulla on Meksiko- Belize  ja pian Guatemala napaläskiä! Ja sit rakkauslöllöä!

 

Sä kirjoitat niiiiin hyvin, että sun kanssa. :) zemppaa muakin ;) 

Kommentoi