Olen niin heikko

Pumpui

"Noille narukäsille on pakko tehdä jotain", totesi mies ja nappasi minut mukaan punttisalille.

Aurinkoinen iltapäivä sujui rattoisasti ikkunattomassa kellaritilassa. Kaksi huomiota oli (nolottavaa tunnustaa) vuoden ensimmäisestä salikeikasta: A: Mitä isommat lihakset, sitä isompi meteli ihmisestä pääsee. B: Olen melkoisen heikko. Jälkimmäiselle on syytä tehdä jotain.

Olen urheillut paljon alkuvuodesta, mutta jostain syystä salitreeni on jäänyt kokonaan pois ohjelmalistalta. Onneksi tänään lähdin miehen kanssa naapurikorttelin City Gymille kurittamaan rautaa. Painin tuoksinassa olen huomannut, että etenkin kyynärpään ja ranteen välistä ei ruista kauheasti löydy. Muutenkin perinteinen punttitreeni tekee kropalle ja mielelle välillä ihan gutaa.

City Gymillä on mainion yksinkertainen tunnelma: pääosassa salilla, jonne muuten ei tarvitse minkäänlaisia sielun ja sadan vuoden sitoutumista vaativaa jäsenyyttä, toim. huom., ovat levypainot ja kaikenlaiset perinteiset puntit. Koneitakin löytyy, mutta minä en niistä kauheasti ymmärrä. Kuin Ronnie Coleman* konsanaan huhkin menemään kauheaa ylävartalotreeniä miehen tarkkaillessa vieressä.

En edes kehtaa kirjata tänne millaisilla painoilla tein. En edes muistanut olevani näin heikko! Hyvä että tarvitsi tankoihin edes ylimääräistä painoa ladata. Miehen läsnäolo oli tarpeen paitsi varmistamistarkoituksessa myös siksi, että yksin olen varsinainen laiskimus. Ilman, että joku käskee vieressä tekemään sen kuuluisan pakkotoiston, käyttäisin aikani salilla nenää kaivaen ja lehtiä lukien.

Sali on pakko ottaa takaisin kunto-ohjelmaan, jotta narukäsiin saadaan lisää voimaa. Kauhulla katselin salin 30 kilon käsipainoja, joilla miehet huhkivat menemään. Sellaisen havainnon ehdin kanssaihmisistäni tekemään (keskity omaan suoritukseesi, just joo), että mitä isompi hauiksenympärys Sali-Makella on, sitä kovempi meteli siitä pääsee. Yksi jätti vieressä piti ihan kauheaa möykkää, melkein rupesi riepomaan.

Minusta toki kuului oman lihaskokoni mukainen vaimea ähinä, eikä mitään hirmukarjaisuja. Ja totta kai kirosin miestä, joka pakotti minut tekemään yllä olevan kuvan havainnollistamia kauheita käsiliikkeitä.

Pitäisi kai käydä useamminkin kuin viidennesvuosittain!

 

 

*Ronnie Coleman, entinen Mr. Olympia, käy Suomessa vieraillessaan City Gymillä treenaamassa. En ehkä menisi samana päivänä nostamaan penkistä yhtään mitään.

 

Kiitokset Jukalle treenitsempistä ja kuvista! (Minun kuvistani, Ronnien kuva Internetin syövereistä)

Share

Kommentit

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hii, elä hättäile. Varsinkin alussa, ainakin itselläni, painoa saa lisätä tankoon tämän tästä, eli kehitys on huimaa. Sitten kehitys alkaa hidastua...hidastua...hidastua, kunnes tyssää kokonaan ja vaatiikin jo ihan eri sfääreissä olevia lihasharjotteita, lihassyiden repeytymistä ja kipua saada voimaa tumppuihin lisää. Niin ja RUOKAA!!!

Lotta Katariina
Pumpui

Kuulostaa hyvältä. Etenkin tuo ruokaosuus :D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ninim. lisäsin juuri tuntuvasti kaloreita (ja proteiinia) ruokavaliooni ;) Ihan käsittämättömän mahtavaa miten paljon paremmin jaksaa!

Lotta Katariina
Pumpui

Mä joudun kans syömään ihan kunnolla, kun ei noita kamppailulajeja kestä ilman oikeaa ruokaa. Enkä edes haluaisi vetää jotain pussikeittoa joka päivä, apua.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Joo en minäkään pussikeittoa. Tarviin lihaa. Lihaa....!

Lotta Katariina
Pumpui

Seuraavana ohjelmassa: pekonia!

sanumaria

Mä otin tavoitteeksi oppia tekeen leuanvetoja. Mulle on luvattu että jos 1.5. mennessä saan tehtyä yhden, saan keksin ja subin :D Ruoka, mikä ihana motivaattori.

Lotta Katariina
Pumpui

Oijoi, pitäisköhän sitä asettaa itselleenkin joku ruokatavoite? Kun saan nostettua penkistä 5 kiloa enemmän, annan itseni syödä syntiruokien äidin: lihapiirakan nakilla! :D

Mies harmitteli aamulla, ettei kroppaani särkenyt kamalasti. Eipä aamulla sattunutkaan. Toisin kuin nyt. Hetki hetkeltä enemmän tuntuu kipua yläkropassa ja vatsalihaksissa..

Kommentoi