Oletko terveyshipsteri?

Pumpui


Onko sinun lähipiirissäsi terveyshipstereitä? Niitä, jotka ostavat eksoottisimmat superfoodit, kulkevat päivät pitkät stressinmittauslaite povitaskussa ja juovat pelkästään itse suodattamaansa tai lähteestä kantamaansa vettä BPA-vapaasta juomapullosta? Ihailetko heitä vai pistävätkö he vihaksi? Oletko itse kenties sellainen?

Terveyshipsterismi on pyörinyt mielessäni sen jälkeen, kun olin muutama viikko takaperin kotisalini CrossFit Central Helsingin järjestämällä, Olli Sovijärven pitämällä luennolla, jossa puhuttiin treenin, levon ja ravinnon suhteen optimoinnista crossfit-urheilijan näkökulmasta. Olli kertoi paljon tärkeää asiaa palikoiden saattamisesta oikeaan suhteeseen, mutta päällimmäisenä jäi mieleen kohta, jossa hän puhui omega-3:n optimaalisesta nauttimisajankohdasta treenipäivinä. Asia tuntui huvittavan triviaalilta omaa elämääni ajatellen, olinhan viettänyt edellisen yön Jaloviinaa juoden ja pizzaa syöden. Tätä taustaa vasten lisäravinteiden nauttimisajankohdan säätäminen tuntui jokseensakin poskettomalta. Jos ne nappulat pysyivät sisällä kinkereiden jälkeen, eikö se ollut tarpeeksi?

Sovijärvi, Jaakko Halmetoja ja Teemu Arina ovat julkaisemassa kirjaa nimeltä Biohakkerin käsikirja, jota voi tavallaan pitää terveyshipsteriyden multihuipentumana. Kirjassa käsitellään työn, mielen, unen, liikunnan ja ravitsemuksen optimoimista teknologian ja biologian avulla. Kirjaa kuvaillaan seuraavasti: "Biohakkerin käsikirja yhdistää teknologian, luonnon ja itsensä kehittämisen ennen näkemättömällä tavalla. Biohakkeri suhtautuu kehoonsa kuin monimutkaiseen järjestelmään, jonka syvällisellä ymmärtämisellä ja sen pohjalta tehdyillä omakohtaisilla kokeiluilla (toisin sanoen 'biohakkeroinnilla') voi kehittyä uudelle tasolle."

Kirja herättää minussa sekä innostusta että niskavillojen nousemista pystyyn. Yhtäältä on erinomaisen kiinnostavaa ja jännittävää, että omaan itseensä voi suhtautua virittämistä kaipaavana organismina, toisaalta taas kauhistuttaa, kuinka monimutkaiseksi hyvinvointi on tänä päivänä voitu kehittää.

Hifistelyssä piilee mielestäni muutama vaara. Ensimmäinen niistä koskee minunkaltaisiani tyyppejä, jotka ovat hirmuisen kiinnostuneita hyvinvoinnista ja haluavat kokeilla kaikenlaista uutta ja hienosäätää vanhaa. Peruspalikat ovat kunnossa ja pääosin elämä on melkoisen terveellistä, ja siihen päälle tekee mieli kokeilla kaikenlaista lisää. Otetaan vitamiineja, hivenaineita ja rasvahappoja. Seurataan kropan toimintaa, stressitasoa ja suorituskykyä. Luetaan, ostetaan, mitataan, keskustellaan. Missä vaiheessa superterveyden tavoittelu kääntyy itseään vastaan? Jos alkaa murehtia sitä, että hienosäätö on pielessä, kumoaako ahdistuksen aiheuttama stressi hifistelyn mahdolliset terveysvaikutukset? Olin taannoin mukana niin sanotussa vitutuskäyrätutkimuksessa, jossa mitattiin sykevälimittarilla ja monella vipstaakilla elämän kuormittavuutta ja palauttavuutta. Tutkimuksesta sai hirmuisen paljon kiintoisaa tietoa oman kroppansa toiminnasta, mutta mittailu ja laitteiden kanssa vekslaaminen aiheutti sekin kovasti stressiä. 

Toiseksi terveyshipsterismi voi iskeä niihin, jotka hyötyisivät ensisijaisesti peruspalikoiden kuntoon laittamisesta. On melkoisen turha hifistellä superfoodien ja pikkudetskujen kanssa, jos isoin osa asioista korjaantuisi perusasioiden saattamisella kuntoon. Kalliiden ainesosien ja hienoimpien blendereiden ostaminen näyttäytyy monelle varmaankin oikotienä onneen, vaikka tärkein mutta ikävin duuni tehtäisiin siinä, että söisi, nukkuisi ja liikkuisi järkevällä tavalla, ja vasta sen jälkeen katsoisi mitä kannataa hienosäätää. Räikein esimerkki tästä on eräs entinen duunituttu, joka jaksoi kohkata superfoodeista ja siitepölykapseleiden erinomaisuudesta, mutta vietti täysin liikkumatonta elämää ja koosti perusruokavalionsa jääkaappikylmistä einesnugeteista ja mäkkäriruoasta.

On hienoa, että terveydestä ja hyvinvoinnista löydetään koko ajan uutta tietoa. Liika tieto vain voi lisätä tuskaa tai harhauttaa keskittymään vääriin asioihin. Tauottoman terveyspuheen aikana järkevän keskitien löytäminen vain tuntuu välillä kauhistuttavan vaikealta, kun polkua ei meinaa löytyä superfoodien, mittareiden ja ristiriitaisten uskomusten ja tietojen seasta.

Mitenkäs te, rakkaat lukijat? Tunnistatteko itsestänne ja lähipiiristänne terveyshipsterien piirteitä? 

ps. Biohakkerin käsikirjan kirjoittajat pitivät tänään muuten unta ja nukkumista käsittelevän webinaarin, jota katselen toisella silmällä tässä kirjoitellessani. Paljon hyvää perusasiaa unesta, mutta myös kaikenlaista outoa. Kuten sinistä valoa blokkaavat lasit, joita yksi esitelmöijistä pitää yöpöydällä siltä varalta, että pitää yöllä nousta vessaan. Yhtäältä naurattaa, että näinkö vaikeaksi elämä pitää tehdä, toisaalta taas kiinnostaa, että kuinka paljon tuollaisista olisi hyötyä vessassaramppaajalle.

 

 

Share

Kommentit

sanumaria

Mää en avaa silmiä jos pitää käydä yöllä vessassa. Tai en ainakaan pistä valoja. :D

Lotta Katariina
Pumpui

Sama homma. Mä nukahdan todennäköisesti jo matkalla vessasta takaisin sänkyyn :D

sanumaria

Näin juuri! Kun ei avaa silmiä niin ei tarvi ihan kokonaan herätä!

Hanna/NN (Ei varmistettu) http://neuronini.blogspot.fi

Erittäin hyvä kirjoitus! Olen itse pohtinut ihan samoja asioita biohakkerointiin liittyen, ja kirjoitinkin aiheesta blogissani pari päivää sitten. Osasit kyllä pukea ajatukseni paremmin sanoiksi kuin minä itse - juuri eniten ärsyttää tuo epäolennaisiin asioihin takertuminen, kun omaa terveyttään voisi parantaa niin paljon helpomminkin. Terveyshipsteri onkin äärimmäisen osuva termi kuvaamaan näitä "oman kehonsa virittäjiä" :D Koko touhusta jää ainakin mulle vähän sellainen egon buustaamisen maku.

Lotta Katariina
Pumpui

Mielenkiintoinen blogi! :)

tiiti
ite puin

Näin ihmisenä, joka ei pillereistä tai jauheista (ja niillä hifistelystä) ruokavaliossaan innostu, ja muutenkin tykkää suklaasta ja pullasta, mä mietin, että what's in it for me? Kukaan noista superfood-tyypeistä ei omaa supervoimia, eikä kai ole mikään erityisen kova tyyppi suorituskyvyltään, joten mitään poikkeuksellista noilla ei selkeästikään saavuteta. Sukulaisia katsomalla mun geeneillä luultavasti elää ruokavaliolla kuin ruokavaliolla ja perusliikkumalla päälle ysikymppiseksi, ja se on minusta enemmän kuin riittävästi kenelle tahansa, eli sitäkään puolta ei tartte pidentää. Mulla on aika just hyvä olla nyt, joten sekin on että vähän if it ain't broken, why fix it.

Mä jotenkin ehkä ajattelen, että tuossa on ennemmin kyse pienoismallien kokoamisen tapaisesta harrastuksesta, jossa nautinto tulee siitä säätämisestä ja tutkimisesta, eikä niinkään mistään merkittävästä lopputuloksesta.

Lotta Katariina
Pumpui

Hieno pienoismallivertaus!

PSK
Insert Cool Phrase

No mikä se optimaalinen ajankohta niille omegoille on?

Lotta Katariina
Pumpui

Ei ainakaan treenin jälkeen, sen verran darraltani muistan :D

sanumaria

Mä yritän ottaa ne aina 7:11. Jos en osu tohon aikaan niin sitten jätän ottamatta kun mikä hyöty niistä sitte on?

Anna B.

"kuinka monimutkaiseksi hyvinvointi on tänä päivänä voitu kehittää."

Tästä on pakko olla eri mieltä, olen omalla kohdallani kokenut biohakkeroinnin olevan yksinkertaisin tapa tutustua omaan hyvinvointiinsa ja terveyteensä, koska siinä mennään tavallaan kokonaan oman kehon kautta ja avulla. Biohakkerointi terminä on pelottava, mieleen tulee pelkästään laitteita ja teknologiaa, mutta todellisuudessa se on mitä maanläheisin ja helpoin tapa tustua omaan optimaaliseen kuntoonsa, ruokavalioonsa ja esimerkiksi uneensa. Biohakkeroinnissakin on mielestäni tasonsa, jotkut pitävät sen low-keynä, jotkut käyttävät sinistä valoa blokkaavia laseja. Ehkä pointtina se että kunhan pysyy tasapainossa, eikä aiheuta stressiä itselleen tai muille, on biohakkerointi "just jepa".

Ehkä siihen vielä kommentoisin, miten samaa mieltä olen terveyshipstereistä, jotka jaksavat detoxaa viikon ja seuraavan viikon syövät taas mitä tahansa sattuu kädestään ja lähimmästä kiinalaisesta löytämään. Perusasioista pitää ruokavalion lähteä ja niiden pitää olla oikeasti kunnossa, mutta niiden päälle on mielenkiintoista ja hauskaakin alkaa lisäilemään hifistelyjuttuja. Superfoodit menettävät tarkoitusperänsä buustaajina ja tsemppaajina, jos aamu alkaa ainaisella muffinsilla tai muroilla ja lounas jatkuu leipälinjalla. Superfoodit kun eivät kuitenkaan ole _oikeaa_ ruokaa. Se unohtuu välillä monelta, varsinkin kaikessa tässä tammikuisessa detox-pöhinässä. Jos haluaa saada aineenvaihdunnan ja ruuansulatuksen kunnolla sekaisin, kannattaa ehdottomasti vetää pelkästään ohranorasta sitruunavedessä. 

Tosin itse myönnän ehkä jopa ylpeästi olevani pahin superfoodhifistelijä kenet tunnen. Minä olen se jolta löytyy kaapista macaa, spirulinaa ja msm-jauhetta, ja joka jaksaa aina intoilla uudesta vihersmoothiesta kaveriporukan illanvietossa. Kuitenkin tunnen löytäneeni tasapainon terveellisyydessä ja hifistelyssä, juuri kaiken sen hauskan vuoksi mitä olen päässyt kokeilemaan biohakkeroinnin, kaikkien mahdollisten mineraalien ja antioksidanttisten levien kautta. Zen, yiang & yang ja tasapaino taitaa olla se pääjuttu. Kunhan ei ota liian vakavasti, nauttii ruokavaliostaan ja nauttii aidosti olostaan, niin kaiken pitäisi olla hyvin. :)

ps. Ne omegakolmoset oman muistini mukaan kannattaa vetää iltaisin kello 21 pintaan. Liittyköihän jotenkin rasvahappojen parhaaseen imeytymistehoon iltaisin.. #hifistely

 

Lotta Katariina
Pumpui

"Perusasioista pitää ruokavalion lähteä ja niiden pitää olla oikeasti kunnossa, mutta niiden päälle on mielenkiintoista ja hauskaakin alkaa lisäilemään hifistelyjuttuja." Tolla summasit hyvin mitä yritin koko jutussa sanoa :) Mä uskon, että hifistelyn kanssa on sama juttu kuin peruspalikoidenkin suhteen, eli tottuminen ja rutiinit syntyvät ajan myötä. Mulle kaikki super-mitäliet aiheuttaa vain päänvaivaa ja stressiä, mutta uskoisin että niitä tovin harrastettuani ja oikeat hommat löydettyäni kaistanleveyttä vapautuisi taas muihin hommiin.

 

 

heta margareta
Viinillä

Kommentoin, koska keskustelu vaikuttaa supermielenkiintoiselta, vaikka oonkin itse sitä jengiä, joka vetää pihvin kanssa sipulipiirakkaa salaatin tai edes perunoiden sijaan, koska hyvää :)) ( <- toi on muuten sit onnellinen läski -hymiö, for those of u who dont know)

Meillä oli lipastolla kulutuskulttuuritutkija Valtonen pitämässä luentoja unen kulutuskulttuurisesta tutkimuksesta ja hän nosti mielestäni esiin ihan validin pointin esimerkiksi unen mittaamisesta: kuka määrittelee, mikä on riittävän hyvä? Ovatko hyvät unet sellaiset, joiden jälkeen herää virkeänä, vai sellaiset, jotka näyttävät hyvältä iPhonen ruudulla? Mistä biohakkerit repivät ne standardit, joita vasten ne itseään mittaavat? Jotenkin superfoodjengi ja hyvinvointi-intoilijat vaikuttaa outsiderille siltä, että ne on tosi skeptisiä tieteen ja tutkimuksen suhteen, mutta silti rakastaa sitä ja toimii tutkimustulosten mukaan...

Lotta Katariina
Pumpui

Hyvä pointti tuosta unen mittaamisesta. Samaa olen miettinyt, kun olen päässyt muutamaa alan laitetta tyyppaamaan. Jos perstuntuma on, että uni oli riittävää ja hyvää, mutta masini näyttää että paremmin pitäisi nukkua, niin ei oikein tiedä mitä sitten tekisi.

Sen sijaan siitä sykevälimittauksesta oli oikeasti hyötyä. En tajua miksi kukaan sellaista käyttäisi koko ajan, mutta puolitoista viikkoa laitteen kanssa antoi hyvää ajattelemisen aihetta oman kropan käyttäytymisestä. Mua stressaa tässä biohakkerointiajatuksessa eritoten se, että mua ainakin stressaisi jos koko ajan pitää olla mittaamassa ja tutkimassa dataa.

 

Pasi Pessimisti (Ei varmistettu)

Tarpeeksi kun mussuttaa omega 3:siä, niin alkaa veren hyytyminen kärsimään. Siinä sitten on ihmettelemistä biohakkerilla kun vuotaa sätkien kuiviin saatuaan viiltohaavan käsikirjan sivusta.

http://www.sydan.fi/jutut/juttu/-/view/226589

Lotta Katariina
Pumpui

Joo, tästä olen kuullut. Yksi kaveri lopetti omega-3:n syömisen, kun kroppa alkoi olla täynnä mustelmia.

Miia_pau
Kolmas linja

Heh, Sovijärvi (joka siis vissiin siirty meidän salille) just kyseli, olisko meillä kiinnostusta vastaavaan seminaariin, teki mieli linkata tähän juttuun, mut en vielä ainakaan linkannut (ehkä se tosin löytää tiensä tänne muutenkin). Kiinnostusta oli, joten ehkä miekin meen seuraamaan sitten, jos se toteutuu. Vaikka vähän oonkin skeptikko ja nääh.

Olen siis pääpiirteittäin samaa mieltä kanssasi (eikös tästä ollut puhekin juuri tuon semman jälkeen, näin muistelisin). Siis siitäkin huolimatta, että otan D-vitamiinin aamuisin ja magnesiumin iltaisin (omegoita en ota ollenkaan, syön kuitenkin kalaa melkein joka päivä ja muutenkin vähän katson noita omegojen suhteita syömisissäni) ja juon ehtiessäni aamulla vettä, jossa on msm:ää ja sitruunaa (kiehtovan makuista). Superfood-säätämisestä ja yltiöpäisestä optimoinnista tuskin on iloa, jos peruspalikat eivät ole kunnossa, ja vaikka ovatkin, ainakin minulle liiallisesta optimoinnista tulee vaan ressi ja vitutus.

Tohon uni-webinaariin liittyen: en katsonut, mutta luin siitä facebookista, ja alkoi heti ottaa päähän avulias "neuvo" siitä, että jos aamulla on kuolemanväsynyt, kannattaa mennä aiemmin nukkumaan. No shit, sherlock. Omalla kohdallani on kuitenkin pieni pulma se, että en melkein koskaan saa unta ennen puolta yötä vaikka tekisin mitä taikatemppuja, ja töihin on kuitenkin vähän pakko herätä. Iltavirkkujen jatkuva sorto yhteiskunnan taholta olisi saatava loppumaan mitä pikimmin! Perkele :)

Lotta Katariina
Pumpui

Oli Ollin semmassa paljon tosi hyvää matskua, että siinä mielessä suosittelen kyllä. Välillä ehkä henkilökohtaisen kikkailun raja ylittyi muutamaan kertaan, mutta kyllä sen kärsii. Mieluummin uutta ja posketonta kuin yleispätevää ja ilmiselvää.

 

Mika (Ei varmistettu) http://kevyetkilometrit.blogspot.com/

Minuutilleen otetut vitamiinit ja grammalleen mitatut superfood-annokset eivät mielestäni ole mikään tavoiteltava juttu jos on tällainen tavistreenaaja. Jos liikkuu ihan älyttömiä määriä tai tähtää huippu-urheilijaksi niin pienistäkin asioista tulee tosi isoja mutta luulen että tämmöistä tavallista perheellistä työssäkäyvää ihmistä lähinnä stressaisi ja veisi ilon koko touhusta (= elämästä!) jos yrittäisi koko ajan tähdätä täydelliseen antioksidanttien ja vitamiinien saantiin.

Ja just kun sä olet siinä täydellisessä vitamiiniflowssa, tulee seuraava guru ja uusi tutkimus joka on täysin päinvastaista mieltä..

Corde

Huomasin olevani itse juuri nyt jokin hifistelijä kun kroppa ei toimi ja se pitäisi saada toimimaan. Tällä hetkellä säädetään omegoiden kanssa. 2 vuotta sitten syönyt niitä ollenkaan, enkä syönyt kalaakaan. Tähän asti olen syönyt omega 369:ä, mutta eilen aloitin sitten zinzinon balance öljyllä, jossa siis omega 3 & 6 on mukana ja selkeästi suurempana määränä kuin tuossa käyttämässäni valmisteessa, jolloin tarvittava tasapaino pitäisi saada paremmin kiinni. En edelleenkään syö kalaa, joten jostakin ne on saatava. Ja kun kerta joku vakuutteli tuon öljyn toimivuudesta ja siitä että kroppa toimii paremmin niin minä uskon ja juon sen 12ml balancea päivässä ja toivon että kropan toiminnot lähtisi taas käyntiin pitkäksi venyneen sairastelun ja 13 viime vuotisen antibiotti kuurin jälkeen.

Lisäksi yhtenä hifistelynä on mulla magnesiumin käyttö. Se on meillä zma:ta ja sen otan tarkasti joka ilta ja hieman isompana annoksena kuin pitäisi, johtuen mun tämän hetken hikoilu määrästä joka nostaa magnesiumin tarvetta. Lisäksi on magnesium oili, jota voi suihkauttaa iholle tarvittaessa. Yleensä käytän sitä kun lihakset kramppaavat reippaasti ja kovan treenin jälkeen. Näihin mulla on syynä nimenomaan kropan kramppailu, sitä kun tapahtuu kesken treenin ja joka puolella kehoa. Lisäksi perinteiset pohkeiden krampit ja jalkapohjat.

Meillä myös juodaan vesi filtteröitynä ja BPA vapaista pulloista :) Tämän pohjalla on vanhan kotimme vesi joka oli hyvin täynnä erinäisiä aineita ja sen kautta suostuin juomaan vettä vain filtteröitynä ja sehän jäi päälle. Uudessa kodissa vesi on hyvää eikä kaipaisi filtteriä, mutta kun on tottunut muuhun ei osaa lopettaa.

Lisäksi tässä parhaillaankin juon detoxia näiden kaikkien yllä mainittujen syiden vuoksi. Joskos se keho puhdistuisi. Puolustukseksi tosin sanottava että aikaisempi detox on tullut tehtyä 4-5 vuotta sitten. Ja tämä hifistely näiden kanssa on vasta alkanut, ja koitan hillitä sen laajentumista :)

T I (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus! Kuinkakohan moni superfoodeista innostunut on päätynyt kokeilemaan eri valmisteita koska naapurin Perttikin syö ja kuinka moni taas on oikeasti ottanut selvää (siis muutoinkin kuin lukemalla pakkauksen takapuolella olevan selostuksen) käyttämänsä superfoodin tarkasta sisällöstä, valmistustavasta, vaikutusmekanismista ja mahdollisista haittavaikutuksista. Välillä tuntuu, että koululääketiede saa osakseen valtavaa skepsismiä, mutta luontaistuotekaupasta ostetaan huoletta mitä tahansa, jota joku tuttu tai kylänmies on jossain joskus kehunut.

Miia_pau
Kolmas linja

Tähän on pakko vissiin kommentoida, että itse aloin käyttää msm:ää kun kuulin, että sitä syötetään ravihevosille. I kid you not. Logiikka meni kai niin, ettei se nyt sit ihmisellekään voi kovin pahasta olla :D en oo huomannut mitään ikäviä sivuvaikutuksia, mutten kyllä vieläkään ravaa kovin kovaa. Noin muuten d-vitskut ja magnesium taitaa ihan todistetustikin tuoda jotain terveyshyötyä. Kryptiset kiinalaiset yrtinjuurijauheet jätän suosiolla astetta höyrähtäneemmille (paitsi pakuri kiinnostaa vähän, siis teetä lahottajakäävästä, kuin siistiä). Mutta siis: hyvä pointti, omista valinnoistani huolimatta oon kelannut samaa. Ja toivon, että joku taho Suomessa jotenkin valvoo kaikenmaailman hurupulvereiden sisältöjä.

honeychile

Hurupulvereiden valvonta on aika kinkkistä. Apteekissa myytävät homeopaattiset jne kasvirohdosvalmisteet kuuluvat lääkelainsäädännön piiriin ja tällöin se on katsottu turvalliseksi hyväksytyssä myyntitarkoituksessaan. Ravintolisät jne sen sijaan kuuluvat elintarvikelainsäädännön piiriin, eikä näitä ymmärtääkseni valvota niin tiukasti kuin lääkevalmisteita. 

Jokaisen oma valinta, mutta itse olisin tuosta ravihevosesimerkistä päätynyt juuri päinvastaiseen lopputulokseen :D 

Teemu Arina (Ei varmistettu) http://www.biohakkerit.fi

Kiitos Lotta mainiosta kirjoituksestasi.

Terveyshipsteri on mainio sana kuvaamaan joitakin biohakkereita. Osalle biohakkereista kyseessä on hipsterimäinen viihde, joillekin kyse voi toisaalta olla jopa elämästä ja kuolemasta. Meitä on moneksi, kuten on urheilunkin osalta harrastelijoita ja kilpaurheilijoita.

Tietyssä mielessä viihteelliseksi äityvä itsensä ylioptimointi on oire siitä, että ihmisillä on yllättävän paljon ylimääräistä aikaa. Maslowin tarvehierarkian perusteet on kunnossa ja jäljelle jää itsensä toteuttaminen. Täällä pohjolassa superfood-scene on ollut väestöön suhteutettuna varsin suurta. Veikkaisin, että se johtuu hyvästä elintasostamme. Kun asiat on muutoin kondiksessa ja ruokaa pöydässä, on aika alkaa pohtimaan mitä siinä lautasella oikeastaan on, missä se on kasvanut, miltä näyttää hivenaineprofiili? Meillä lienee poskettoman tylsää. Jos elisimme sellaisissa olosuhteissa joissa ruoka illallispöydässä ei ole itsestäänselvyys, sillä ei loppujen lopuksi olisi ensi alkuun väliä miltä sen rasva- tai aminohappoprofiili näyttää. Biohakkerointi, superfoodit ja muut hifistelyt ovat kärjistäen hyvinvointiyhteiskunnan ilmiöitä.

ps. 2.2 järjestämme "stressin biohakkeroinnista" seuraavan webinaarimme. Luvassa takuuvarmasti lisää hifistelyä aiheesta, josta lähes kaikki kärsivät tässä "hyvinvointiyhteiskunnassa" ;)

Lotta Katariina
Pumpui

Tuo on kyllä varmasti totta, että yksityiskohtiin ehtii keskittyä vasta kun jää löysää aikaa perusasioilta! 

Pitääpä taas seurata webinaaria, kiitos vinkistä :)

Jani Wahlman (Ei varmistettu) http://biohakkeri.blogspot.fi

Hyvä kirjoitus, Lotta. Inspiroiduin kirjoittamaan tästä kokonaisen blogitekstin: http://biohakkeri.blogspot.fi/2014/01/terveyshipsterin-tunnustukset.html

Terv. biohakkeriterveyshipsteri :)

Lotta Katariina
Pumpui

Mahtia, pitää käydä tutustumassa :)

Katina (Ei varmistettu) http://www.laihdutus.info/

Mielenkiintoinen kirjoitus ja ihan täyttä asiaa. Itse en oikein tiedä edes mitä mieltä olen tästä terveyshipsterismistä. Ymmärrän, että terveyttä on hyvä ajatella ja superfoodit ovat epäilemättä mahtavia ravintopommeja. Kuitenkin tuo "optimaalinen nauttimisajankohta omega kolmosille" on se, missä itse veden rajan. Mielestäni elämästä täytyy pystyä kuitenkin nauttimaan muutenkin kuin lisäravinteiden ja kuntoilun kautta ja, jos näitä asioita joutuu miettimään, niin henkilöllä tuskin on enää mitään muuta elämää.

Kommentoi