Parisuhdeurheilua

Pumpui

On visu ero, treenataanko yhdessä vai treenataanko yhdessä.

Käytiin vähän salilla pullistelemassa Jukan kanssa. Sori apea dude taustalla, tulit vahingossa kuvaan. Ihan ei vielä mun hartiat peitä koko kuva-alaa.

Meillä on mainion Jukan kanssa yhteinen harrastus, thainyrkkeily. Ja yhteisellä harrastuksella tarkoitan sitä, että satumme treenaamaan samaa lajia (tosin minä Jukan esimerkkiä aikoinaan seuraten). Voimme mennä ja tulla samaa matkaa, käydä samoissa treeneissä, tervehtiä toisiamme jos tulemme suoraan töistä. Mutta auta armias jos treenaisimme yhdessä.

Siitä ei tulisi mitään. Paitsi ehkä riitaa ja kriisi.

En ole ikinä ymmärtänyt niitä pariskuntia, jotka väen vängällä harjoittelevat yhdessä. Meillä tietysti tuo kokoero haittaisi kummankin kehitystä, mutta en edes haluaisi että treenaisimme kahdestaan tavoitteelliseesti. Siinä sekoittuisivat turhaan monensuuntaiset intressit. Vähän vieraampien kanssa sitä myös osaa toimia tolkullisesti vaikka treeni olisi mennyt niin pieleen että tekisi vain mieli itkeä ja mennä kehän alle häpeämään.

Toisaalta yhteinen harrastus hitsaa yhteen. Ainakin se on parisuhteelle hyväksi, että toista edes vähän kiinnostaa, miten polvipotkut tänään menivät tai minkälaiset käsisiteet sitä ostaisi seuraavaksi.

Ajoittaiset salitreenit ja juoksulenkit ymmärrän myös. Mutta on siinäkin koettelemusta, että tuo lievästi besserwisserismiin taipuvainen siippa tulee antamaan rakentavaa palautetta kesken suorituksen omien touhujensa lomasta. Tai siinä, että saa kesken viimeisen jalkaprässisarjan lakonisen kommentin "Jos noita teet vielä vähän aikaan niin on turha niistä pillifarkuista haaveilla." Hauskaahan se on salilla urpoilla kaksistaan. Mutta ei siinä lihakset aina pääse kasvamaan, jos joutuu olemaan sekä sali-Make että tyttöystävä samaan aikaan.

Mites te muut? Otatteko siipan mukaan kuntoilemaan vai annatteko olla rauhassa omien harjoitteidensa parissa? Koetteleeko yhteinen harrastus parisuhdetta vai pysyykö treenatessa lempikin kuosissa?

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kätevässä emännässä on ollut viime viikkoina tosi hilpeä (sinkun mielestä) tulkinta pariskunnan yhteisestä urheiluharrastuksesta. Vaikkakaan en usko, että kukaan nainen on niin vaikia ja valittava.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Me käydään salilla yhdessä, samoin aamu-cardiolla ja pyöräilemässä. Salilla treenit menee yleensä samaa tahtia ja peesataan toisiamme ja lepopäivätkin on yleensä aina samaan aikaan. Meillä tämä toimii kivasti ja spekulaatiot on aina kovat niin treenin aikana kuin sen jälkeenkin :) Treenaaminen on meidän laatuaikaa yhdessä :)

Chispa De Yoga (Ei varmistettu)

kääk! osaan niin kuvitella Miehen lakonista huumoria. Outs. :))

Vierailija (Ei varmistettu)

Käydään poikaystävän kanssa sillon tällön yhdessä salilla, ja joskus harvoin juoksulenkillä. Salitreenit ei tuota mitään ongelmia, tosin tehdäänkin yleensä salilla ihan omaan tahtiin omia juttujamme, niin ei ole edes sitä ongelmaa että toinen olisi siinä vieressä koko ajan huomauttelemassa tekniikoista yms...

Yhteisille juoksulenkeille suostun kyllä harvemmin kuin siippa haluaisi. Siippa on urheillut läpi elämänsä, minä taas vähän myöhäisherännäinen. Näin ollen meillä on vähän erilaiset käsitykset mukavasta juoksulenkistä... Hän haluaa juosta lujaa ja pitkään, ja nauttii siitä. Mulle taas juoksulenkki on se pakollinen paha, pelkkä suoritus. En pysty juoksemaan samaa vauhtia kuin siippa, varsinkin kun joudun lyhyemmillä jaloillani pinkomaan kaksi askelta poikaystävän yhtä askelta vastaan. Ärsyttää käydä yhdessä juoksemassa, kun juostessa mulle sopivaa tahtia ei poikaystävä edes saa hikeä pintaan, samalla kun itse puuskuttaa henkihieverissä vieressä. Sitten tulee fiilis, että oonpa mä säälittävä tapaus tohon toiseen verrattuna, oon vaan sille lenkillä riippakivenä. Niin ja nolottaa tietty olla punanen ja hikinen, kun toinen näyttää olleen vaan kevyellä kävelylenkillä...

Lotta Katariina
Pumpui

Kuntoero voi tosiaan aiheuttaa ongelmia parisuhdeliikunnassa, jos toinen juoksee turbovauhtia :D

Juuri kun pääsin sanomasta että parempi treenata erikseen kuin yhdessä, lupasin tänään lähteä Kisahallille nyrkkeilemään ja painimaan miehen ja kavereiden kanssa...

Miia_pau
Kolmas linja

Minä melkein näkisin, että lajinvalinta vähän ratkaisee. Jossain just kamppailulajeissa ja miksei vaikka juoksussakin koko-, voima- ja kuntoero voi epäilemättä aiheuttaa ongelmia (sekä treeniin että mahdollisesti sen seurauksena myös parisuhteeseen). En tiedä, kun en ole kokeillut.

Sen sijaan sanoisin, että meidän yhteislaji, siis kiipeily, sopii kyllä hyvin "parisuhdeurheiluksi". Parin tarvitsee joka tapauksessa varmistamaan, mut itse kipuaminen on kuitenkin yksilösuoritus, jonka voi tehdä omaan tahtiin. Kohta katotaan, mites toi pyöräily sopii meille, luulis reilun kuudensadan kilsan aikana selviävän :D

Lotta Katariina
Pumpui

Miia: Miulla meinaa aina välillä mennä hermo meidän parisuhdepyörälenkkeihin kun Jukka polkee niin saamarin lujaa etten meinaa pysyä perässä.. Mutta toivotaan että teidän reissu ei kauheasti parisuhdetta koettele :D Ehditäänhän me vielä näkemään ennen teidän matkaa?

 

Chispa De Yoga (Ei varmistettu)

Minkäköhänlaista olisi jooga parisuhteessa, jos siis molemmat olisivat intohimoisia yogeja? :)

Lotta Katariina
Pumpui

Toivottavasti seesteistä! :D

Chispa De Yoga (Ei varmistettu)

joo, oisse lystiä jos blokit ja matot lentelisi.

Miia_pau
Kolmas linja

Meillä onkin nyt ajotietokone ja ajateltiin tähdätä semmoseen 15 km/h leppoisaan vauhtiin, joten kummankaan ei pitäis voida polkee kauheeta kyytiä :D Saa nyt nähdä!

Lähestyn asiasta tarkemmin vaikka tuolla facebookissa, mutta illat on aika työntäyteiset, sen sijaan lounastapaaminen vois olla aika pop? Lähtö on aikaisin la-aamulla (jee! lomalomaloma!!).

Saara Ilona (Ei varmistettu)

Kerran ollaan poikaystävän kanssa kahden vuoden aikana käyty yhdessä juoksemassa ja sekin jäi lyhyeen kun mulla meni pasmat ihan sekaisin.. kolmen kilometrin jälkeen aloin kävellä enkä suostunut enää juoksemaan kun en osannut keskittyä tai relata. Kumma kyllä, niiden parin kaverin kanssa joiden kanssa oon jokusen kerran juossut ei samaa fiilistä oo tullut.. Mulle juoksu on omaa aikaa poissa yhteiseltä reviiriltä. Tila, missä ei tartte ajatella ketään muuta. Aamen.

Lotta Katariina
Pumpui

Saara Ilona: Mulla on kanssa välillä vaikeaa treenata miehen kanssa. Se on jotenkin niin erilaista kuin kavereiden kanssa, mikä on vähän outoa.

Kommentoi