Projekti Notkea Lotta, osa 2: Salapoliisihommissa (+ alennusta urheiluhieronnasta)

Pumpui

Projekti Notkea Lotta on ollut käynnissä pitkin alkuvuotta. Ajatuksena on käydä antaumuksella kroppani jumikohtien ja heikkouksien kimppuun. Verstas Helsingin Mika on laittanut minut näyttämään liikkuvuuttani, käännellyt ja väännellyt minua ja testannut, mitkä paikat tuntuvat kaipaavan erityistä käsittelyä.

On ollut mahtavaa käydä urheiluhieronnassa säännöllisesti eikä vain silloin, kun on auttamattoman jumissa. Mika on tehnyt eräänlaista salapoliisintyötä selvittäessään, missä isoimmat ongelmakohtani sijaitsevat ja kuinka niitä pitäisi käsitellä, jotta treeniin saadaan lisää tehoa ja kroppaan liikettä. Paitsi että olen maannut Lönnrotinkadulla vanutettavana, olen tehnyt kiltisti kotona jumppaliikkeitä ja liikkuvuusharjoituksia ongelma-alueille. 

Annetaan Mikan sanoa muutama sana siitä, mistä oikein kropassa kiikastaa ja mihin pitäisi kiinnittää huomiota:

Mitään kipuja tai särkyjä ei ole ollut niin levossa kuin liikkeessäkään, mikä on jo puoli voittoa. Olkapään liikuvuus on muuten ihan ok, mutta ei se ihan nivelen normaalia liikerataa ole. Eli nivelessä liikettä olisi, mutta lihakset ottavat ensin vastaan. Suurin ongelma oli kuitenkin lihasten ja liikkeiden hallinta, ei välttämättä niiden kireys. 

Liike ja sen puute ovat yleisimpiä ongelmia, kun tehdään liikkeitä joihin ei liikkuvuus riitä (tähän olen itsekin syyllistynyt). Tällöin kehitys loppuu nopeasti, ja ennemmin tai myöhemmin rikkoo itsensä. Lihas on heikoimmillaan äärivenytyksessä, joten huonolla liikkuvuudella tehdyssä vaativassa liikkeessä mennään aina äärivenytykseen, jossa paine kasaantuu jänteille ja nivelille. Yleisesti treenataan vain lihaksia ja jätetään jänteet, nivelet ja muu tukikudos huomioimatta, joihin kohdistuu suurin osa rasitusvammoista. Tukikudoksen uusiutuminen ja palautuminen on reilusti hitaampaa kuin lihaskudoksen.

Omasta kokemuksestani crosfittaajien suurin ongelma on levon puute. Ensiksi tehdään liian kovalla intensiteetillä, jolloin yleensä jokin paikka hajoaa. Sitten sitä ei millään malteta kuntouttaa kunnolla. Lihas-, tuki- ja luukudoksen uusiutuminen vie väistämättä tietyn verran aikaa, jota ei voi millään tavalla nopeuttaa. Joten kannattaa kuunnella omaa kehoa ja pitää välillä pidempiäkin totaalilepojaksoja (mikä ei toki tarkoita sohvalla istumista).

Liikkuvuuden lisääminen on hidasta ja pitkäjänteistä touhua. Tämä johtuu sidekudoksesta, joka uusiutuu noin 6 kuukaudesta eteenpäin. Eli teoriassa 6 kuukauden harjoittelulla on mahdollista huomata kehitys, sillä kudos on siinä ajassa täysin uusiutunut. Tässä ei ole oikotietä onneen.

Niin, oikotietä onneen ei ole näköpiirissä, mutta parannusta on jo tapahtunut, kiitos hieronnan ja harjoitusten. Olen myös tajunnut kiinnittää entistä enemmän huomiota olkapäihini ja niiden asentoon treenissä, mikä osaltaan sekin edesauttaa ongelmien korjaamista. Olisi ihana sanoa, että kertakäynnistä kaikki ratkesi, mutta sellaista elämä ei taida olla, vaan tarvitaan paitsi osaavaa apua myös omia harjoituksia ja tahtotilaa asioiden fiksaamiseen.

Mika on mahtava tyyppi ja voin lämpimästi suositella hänen vastaanottoaan. Sainkin kunnian tarjota teille alennusta ensikäynnistä Verstas Helsingillä! Kun mainitset olevasi blogin lukija vastaanotolla, saat 10 euron alennuksen ensikäynnistä toukokuun loppuun! Erinomaisen kilpailukykyinen hinnasto ja ajanvaraustiedot löytyvät firman kotisivuilta

Yhteistyössä Verstas Helsinki

Share

Kommentit

sinisiipi
Seikkailu Aasiassa

Olipas hyvä postaus aiheesta! Hyvä tietää, että liikkuvuus voi parantua noin puolessa vuodessa, itse kun yritän parhaillaan saada jäykkiin lonkkiin lisää liikettä. Sen lisäksi yritän parantaa jalkaterän lihaksistoa, mikä vaatii myös rutkasti kärsivällisyyttä ja paljon toistoja. Tällaisista postauksista saa tsemppiä omaan "puurtamiseen". Pitää pitää kropasta huoli, ettei se hajoaisi :)

Kommentoi