Pumpui matkustaa: Sri Lanka

Pumpui

Vihdoin! Olen vatuloinut reissupostauksen koostamisen kanssa, mutta nyt päästään vihdoinkin vauhtiin matkakertomuksen kanssa. Pumpui matkustaa: Sri Lanka -edition tulee sisältämään kokemuksia niin vuoristosta kuin biitseiltä sekä tärppejä huolettomasti matkaamiseen ja fiksusti pakkaamiseen. Lähiviikkoina siis luvassa normaalin treenitauhkan välissä myös normaalia runsaammin reissuasiaa.

Mitä?

Parin viikon reppureissu Sri Lankan etelä- ja keskiosissa. 

Missä?

Colombo-Ella-Udawalawe-Tangalle-Mirissa-(Galle-)Hikkaduwa. Paikasta toiseen liikuimme pääosin junalla ja bussilla, ja kerran massikeisarifiiliksissä tuktukilla. Julkisilla liikkuminen on halpaa (välimatkat bussilla maksoivat 50 sentistä pariin euroon), joskin välillä ahdasta, hidasta, kuumaa ja semisti vaarallista, jos bussikuski kokee olevansa ralliautoilija eikä malta pysähtyä kunnolla pysäkille, vaan joudut heittämään rinkan ja itsesi vauhdissa ovesta ulos.

Milloin?

Maalis-huhtikuun taitteessa. Ajankohta oli mitä mainioin, sillä turistisesonki on loppumaisillaan, eli biitsillä riitti tilaa ja majoituksista pystyi tinkimään. Seurankipeille bilehaille ajankohta lienee jo liian hiljainen, mutta ennen kymmentä vuoteeseen menneille varhaiskeski-ikäisille juuri passeli. Etelärannoilla merenkäynti äityi kovaksi huhtikuussa, ja joinain päivinä uimista ei suositeltu hurjien aaltojen ja virtausten takia. Surffaus kotibiitsillä ei onnistunut, vaan jouduimme köröttelemään naapurikylään, jossa aallot olivat aloittelijaystävällisemmät.

Mitä oli mukana?

Mahdollisimman vähän tavaraa. Sain testiin Fjällrävenin 50-litraisen Kajka-rinkan, joka osoittautui erinomaiseksi reissurepuksi, kun tavaroitaan piti kanniskella kaduilla ja kulkuvälineissä, mutta päästä hyvin käsiksi tavaroihinsa majoituksissa. Lisää rinkka- ja tavarakokemuksia luvassa tuonnempana, pakkausajatuksia voi lukea täältä.

Paljon meni massia?

Kokonaisuudessaan reissuun kului reilut 1200 euroa per lärvi. Lennot haukkasivat budjetista puolet, muu sitten kului tien päällä. Emme ökyilleet, mutta emme myöskään hirveästi pihistelleet. Kävimme katsomassa norsuja safarilla, katsomassa valaita, surffikoulussa ja ajelimme tuktukilla, vaikka kävellenkin olisi päässyt. Sniidusti eläen pari viikkoa olisi keveästi mennyt vaikka neljälläsadalla, mutta me kermaperseet kaipasimme välillä ilmastointia, länkkärikahveja ja biitsicabanaa. Halvin ateriamme paikallisessa pikkukylän bussiaseman ruokalassa (kaksi kana-riisi-currysettiä ja kaksi kokista) maksoi vaivaiset 2,75 euroa, biitsillä samanlaisesta setistä sai pulittaa jopa kympin. 

Oliko kivaa?

No oli! Pari viikkoa hujahti kuin siivillä. Ruoka oli hyvää, aurinko porotti, paikalliset olivat mukavia. Sri Lanka sopii hyvin adhd-matkailijalle, joka kaipaa aktiviteetteja eikä malta olla paikallaan. Parissa viikossa ehti vaeltaa vuoristossa, nähdä jos jonkimoisia eläimiä, surffata ja lööbata biitsillä. 

 

(edit: muokkasin tekstiä selvyyden vuoksi, safarilla käytiin katsomassa norsuja ja ajettiin Jeepillä, ei suinkaan liikuttu norsukyydissä)

Share

Kommentit

minna

Näyttää muuten ihanalta reissulta, mutta norsusafarille iso miinus. Tsekkaa esim. tämä postaus ja linkit sen lopusta: http://tarinoitamaailmalta.com/turisti-joka-katkaisi-elefantin-selan/

Lotta Katariina
Pumpui

Hui, kauheaa! Me ei siis tosiaankaan ratsastettu fanteilla, vaan ajettiin hiljaa autolla niitä katsomaan luonnonsuojelualueelle. Ei tulisi mieleenkään lähteä ratsaille, eläinten olot on mulle kyllä sydäntä lähellä. 

Kommentoi