Pumpui matkustaa: Sri Lanka, osa 3

Ladataan...
Pumpui

Reissusaagan tässä osassa fiilistellään rantaelämää, koetaan kuolemanpelkoa merivirran armoilla ja tavataan maailman suurin eläin.

Sri Lankan matkasta on pian yhdeksän kuukautta aikaa, joten lienee korkea aika tehdä viimeiset postaukset reissusta alta pois. Ensimmäiset osat kahden ja puolen viikon reppureissusta löytyvät täältä ja täältä.

Udawalawesta jatkoimme matkaa lopulta rannikolle. Sri Lankan julkinen liikenne on jokseensa päinvastaista kuin meillä: junat kulkevat tolkuttoman hitaasti ja bussit paahtavat viimeistä päivää. Matka rantakylä Tangalleen sujui pääasiassa istuinta ja Akin kättä naama valkoisena puristaen, sen verran reippasta ja muiden elämästä piittavaa oli kuskin vauhti. Bussia ei pysäytetty pysäkeille, vaan kaikkien kynnelle kykenevien (pois lukien imeväiset ja yli satavuotiaat) piti hypätä vauhdissa kyytiin ja pois. Itse jouduin poistumaan jo uudelleen kiihdyttävästä bussista heivaamalla Kajkani bussin ovesta ulos ja loikkaamalla itse perässä.

Fjällräven-tyttö matkustaa. Totepack no 1 on ollut luottoreissukassini jo vuosia, reissuun sain testiin Kajka-rinkan, johon ihastuin ikihyviksi.

Tangallessa vietimme muutaman päivän vain fiilistellen, rannalla kävellen ja kirjoja lukien. Koska olimme liikkeellä aivan sesongin lopussa, saatoimme vaellella rantaviivaa vaikka muutaman kilometrin ilman että ketään tuli vastaan. Välillä hiljaisuus tosin tuntui oudoltakin, onneksi eräänä iltana onnistuimme lyöttäytymään iloiseen, ruotsalaisista, ranskalaisista, saksalaisista ja srilankalaisista muodostuneeseen seurueeseen. Erityisesti mieleen on jäänyt hetki, kun ateriamme päätteeksi paikallinen kalastaja kysyi ruotsalaisilta, milloin näiden maassa on viimeksi ollut sota. Ruotsin pojat menivät hetkeksi hiljaiseksi, päättyihän Sri Lankan sisällissota vasta 2009. (Jos muuten olette menossa maahan, kannattaa lukea hieno kirja Still Counting the Dead, joka kertoi erinomaisesti sodan viimeisistä kauheista vuosista.)

Seuraavaksi tie vei Mirissaan, jossa pysähtymiselle oli yksi, varsin suuri syy: sinivalaat. Olin pienenä pakkomielteisen kiinnostunut merinisäkkäistä ja haaveilin valastutkijan urasta, mutta isoja mötkäleitä en ole vielä aiemmin päässyt näkemään luonnontilassa. Mirissan valassesonki osuu mukavasti yksiin turistikauden kanssa, joten merenelävien hämmästelyyn on turistilla hyvät mahdollisuudet (lisäksi moni operaattoreista tarjoaa valastakuun, eli jos onni ei ole myötä, pääsee mukaan seuraavan päivän retkelle). Olimme matkassa aivan turistisesongin päätteeksi, jolloin kylä oli jo puolityhjä ja retkien hinnat yli puolet huippusesonkia halvemmat, ja pulitimme reissusta (nouto hotellilta, breku, juomat, viiden tunnin paattiretki) noin 15 euroa per nokka. 

Lähdimme matkaan aamuseitsemältä. Reilun tunnin ajelun jälkeen bongasimme ensimmäiset delfiinit, jotka liikkuivat muutamankymmen yksilön laumoissa. Lopulta saimme kalastajilta tiedon, että sinivalaat tosiaankin ovat lähistöllä, ja pääsimmekin seuraamaan viiden valaan parvea pitkän tovin. Tunnustan, että itku lopulta tuli silmään, kun näin 25-metrisen valaan liukuvan sulokkaasti syvyyksiin. Yhtään julkaisukelpoista kuvaa elikoista en valitettavasti saanut. Retkioperaattorin valinnassa kannattaa suosia vastuullisuutta ja merieläinten suojeluun sitoutuneita yrityksiä, jotka eivät vie turreja aivan valaiden kylkeen kiinni. Hämmästeltävää valaissa kyllä riitti pienen etäisyydenkin päästä.

Tangallesta jatkoimme matkaa pitkin rantatietä Hikkaduwaan, tällä kertaa porvarityyliin tuktukilla. Hikkaduwasta valitsimme umpimähkään sen itäisimmän osan Narigaman, mikä osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi, sillä toinen puoli kylästä oli täynnä kaameaa betonikolossihotellia. Etsimme itsellemme pienen rantamajan ja otimme vajaan viikon verran melkoisen iisisti. Suoraan mökkimme edessä oli pieni surffikoju, jonka pitäjien kanssa ystävystyimme. Muutamanakin iltapäivänä pidimme sadetta kojulla kaljaa ja arrakkiviinaa juoden, chiliä särpien (yhden työntekijän äiti oli melkoisen hyvä kokki) ja surffikojun koiraa rapsutellen. 

Aivan kelpo kesämökki.

Hikkaduwa (ja lähiseutu) on yksi Sri Lankan suosituimmista surffipaikoista Arugam Bayn lisäksi. Meri alkaa maalis-huhtikuun taitteessa olla kuitenkin niin raffi ja merivirrat voimakkaita, että joinain päivinä uiminenkin oli rannalla kielletty, saatika aloittelijoita päästetty lautailemaan. Rannalla ei ole rantavahteja, vaan surffikojujen pojat kävivät välillä noukkimassa hädänalaisia ihmisiä pois. Itselleni meinasi käydä hassusti, kun vuokrasimme mahalaudan ja pelehdimme sillä aallokossa. Yhtäkkiä tajusin virran vievän minua hyvää vauhtia kauemmas, ja pääsy rantaan osoittautui melkoisen haastavaksi. Paniikki meinasi jo herätä, mutta onneksi Aki oli mukana. Minulla sentään oli mahalauta, jonka päällä levätä, mutta entisenä uimarina Aki onneksi jaksoi oman rantaanpyrkimisensä lisäksi rauhoitella minua ja auttaa pääsemään aaltojen armoilta pois. Hetken tuntui, että en koskaan pääsisi rantaan, kun aalto toisensa perään kaatui päälle, mutta lopulta iso aalto heitti minut lautoineni rantahietikolle, bikinitoppi päältä tippuneena suoraan rantabaarin eteen. Lopulta koko tapaus loppuhuipennuksineen nauratti. Surffaamaan lähdimme onneksi naapurikylään, tarkempaa kertomusta surffikoulusta löytyy täältä.

Reissuaamiainen on ihmisen parasta aikaa. Paitsi että kunnon kahvia oli vaikea löytää, joten siirryimme juomaan huomattavasti laadukkaampaa teetä.

Aika Hikkaduwassa vierähti nopeasti. Parasta antia Narigamassa olivat auringonlaskut, joita usein fiilistelimme baarin terassilta surffaajien menoa katsellen. Lopulta loma alkoi tulla päätökseen ja oli aika siirtyä viimeisellä bussikyydillä takaisin Colomboon ja lopulta kentälle.

Lähdimme Sri Lankaan vailla suunnitelmia ja ennakko-odotuksia, ja matka oli ihana. Edelleen muistelen lämmöllä törkeän hyvää ruokaa, vuoristoretkiä, sinivalaita, norsuja ja auringonlaskuja. Tätä kirjoittaessa matkakuume alkaa taas nousta sietämättömän korkeaksi. Pitänee taas ostaa lentoliput jonnekin, jotta elämällä tuntuu olevan taas suunta ja tarkoitus.

 

Share

Kommentit

Muistan hekotelleeni tätä yhteensattumaa jo viime keväänä, mutta yövyimme mieheni kanssa Hikkaduwassa tuossa samassa hotellissa pari viikkoa ennen teitä, tosin emme mökissä vaan taustalla näkyvässä talossa :) Myös reittimme oli samantyyppinen, joskin meillä päinvastainen kuin teillä. Maailma on niin kovin pieni ja hämmentävä!

Lotta Katariina
Pumpui

Hauska sattuma! Tosin kaikki tuntuivat kiertävän samaa reittiä myötä- tai vastapäivään :)

Arro (Ei varmistettu) http://pulisonkinaisesta.blogspot.fi

Eikää, ihanaa lukee tätä samalla ku sairastaa kolmatta päivää peiton alla. Tonne ois kyllä mahtava joskus päästä itekki :)

Lotta Katariina
Pumpui

Pikaista paranemista! Suosittelen Sri Lankaa lämpimästi, oli hyvä mesta tehdä kaikenlaista ja lööbata myös rannalla :)

Kommentoi

Ladataan...