Pyöräilystä, pelosta ja periaatteista

Ladataan...
Pumpui

Fillarimatka kotiin sujui tänään tavallista surumielisemmissä merkeissä. Pysähdyin toviksi katselemaan Töölössä kuolleen pyöräilijän muistoksi tuotua kummituspyörää. En tuntenut pyöräilijää, en voi ymmärtää miksi autoilija ajoi tahallaan tämän kumoon. Vaikkei kauhea tapaus koskenutkaan minua henkilökohtaisesti, kosketti ja koski se minuakin.

Aamulla tuntui, että moni autoilija oli erityisen varovainen ja huomioi kaksipyöräisillä kulkevia liikenteessä poikkeuksellisen paljon. Jos muuta hyvää tällaisesta tragediasta ei synny, niin toivottavasti edes se, että kaikki ajattelevat liikenteessä muita hitusen aikaisempaa enemmän. Toivottavasti huomaavaisuus kantaa vielä silloin kun uutisointi tapauksesta loppuu.

Tiedän monia ihmisiä, jotka välttelevät kaupungissa pyöräilyä, koska heitä pelottaa. Vaikka pyöräilen joka päivä, minuakin pelottaa välillä. Pyöräilystä en kuitenkaan suostu luopumaan. Enkä voisikaan, sillä pyöräily on sekä raha- että aikataloudellinen valinta, ainoa järkevä keino päästä suhaamaan kodin, työpaikan ja treenien väliä. Mutta se on myös periaatekysymys. Mitä enemmän minua pelottaa, sitä sinnikkäämmin koen velvollisuutta pyöräillä, jotta joskus ne aremmatkin liikenteenkäyttäjät uskaltavat tulla mukaan. 

Pelottavimmat tilanteet liikenteessä syntyvät niissä kohdissa, joissa kenellekään ei tunnu olevan täysin selvää, miten ja mihin suuntaan kukin on menossa: pyöräteiden yhtäkkisissä katoamisissa (vanha stadilainen sanonta: loppua kesken kuin Helsingin pyörätie), ajoradalle/ajoradalta siirtymisissä, huonoissa ratkaisuissa kaikkien kannalta. En varsinaisesti nauti ryhmittyessäni bussien lomassa ja autojen valoistalähtökiihdytystä häiriten, mutta jos en halua taluttaa neljää viimeistä korttelia töihin, niin on vain tehtävä. En haluaisi madella kevyen liikenteen väylällä turisteja väistellen, mutta siinä minun on ajettava. En jaksaisi aina huomautella jalankulkijoita siirtymään pois pyöräkaistalta, mutta joudun niin tekemään liikennemerkkien ja selkeiden merkitsemistapojen puuttuessa tekemään. Uskon, että sääntöjen selkeyttämisellä ja eri liikennemuotojen kaistojen entistä selkeämmällä erottelulla päästään jo pitkälle.

En kannata vihanlietsontaa liikenteenkäyttäjien kesken, uuvatteja ja muista välittämättömiä typeryksiä löytyy niin jalankulkijoiden, fillaristien, mopoilijoiden kuin autoilijoiden joukosta. Esitin jo keväällä Pikainen kysymys hitaille pyöräilijöille -postauksen yhteydessä toiveeni kaikille liikkujille, jotka ovat hieman uudelleenmuotoiltuna alla:

Rakas fillaristi: Näytä käsimerkkejä kääntyessäsi. Noudata liikennesääntöjä. Älä aja jalkakäytävällä. 

Rakas jalankulkija: Seuraa muuta liikennettä, älä älypuhelintasi. Älä juokse autojen ja pyörien eteen. Noudata edes hiukan ennalta-arvattavaa kulkusuuntaa. Jos seisot keskellä pyöräkaistaa ja pyöräilijä soittaa sinulle kelloa, älä huuda/pui nyrkkiäsi/katsele ylöspäin (oikeasti, mitä sieltä taivaalta on oikein tulossa?). 

Rakas autoilija: Seuraa muuta liikennettä, älä älypuhelintasi. Opettele risteyksiin liittyvät väistämissäännöt. Kunnioita ajoradan kanssasi jakavaa pyöräilijää. Älä pysäköi pyörätielle.  

Ja mikä tärkeintä:

 Vaikka kuinka vituttaisi liikenteessä, ethän tapa kanssakulkijaasi?

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Hyvä kirjoitus! Mun mielestä liikenteessä (kuten monessa muussakin asiassa), turvallisuuden kannalta tärkeintä on a) yhteiset pelisäännöt, b) toimiva kommunikaatio ja c) näiden kunnioittaminen. Niinkun sanoit, hankalia tilanteita tulee, kun ei tiedetä minne toinen on menossa tai kuka väistää ketä, ja molempia näkee Joensuunkin liikenteessä lähes päivittäin. 

Lotta Katariina
Pumpui

Se on pahinta, että ei pysty ennakoimaan yhtään mihin kanssakulkijat ovat menossa. Yksi päivä mun edellä fillaroi tyyppi, joka koko ajan vilkuili vauhkona taakseen ja ajoi kiemurrellen. Ounastelin että se saattaisi haluta kääntyä, mutta milloin ja kumpaan suuntaan, sitä ei voinut päätellä. Ajoin lähemmäs ja huusin että voisitko näyttää kenties jos aiot kääntyä ja kumpaan suuntaan, ei siitä uskaltanut mennä ohi kun oli joku random-generaattori käynnissä :D

Toi on kyllä vaarallinen tie. Itse olen joskus ylittänyt Paciuksenkatua vihreillä valoilla pyörällä ja kääntyvä autoilija on TÖÖTÄNNYT ja meinannut ajaa päälle suojatiellä kävelevien jalankulkijoidenkn päälle. En ole edes Oulussa kohdannut tuollaista. Joko ei ollut liikennesäännöt tiedossa tai ei vain keskittynyt liikenteeseen. Seuraan myös työmatkoilla ratikasta Mannerheimintien liikennettä ja hirvittävän moni autoilija käyttää kännykkää ratissa :/

Lotta Katariina
Pumpui

Joo, moni autoilija ei tunnu malttavan päästää kännykkää käsistään, tai vähintäänkin se kaivetaan esiin liikennevaloissa... Yksi päivä seurasin ilmiötä kun madeltiin autolla Vihdintiellä. Lähes kaikki selasivat kännykkää ajaessaan, yksi tyyppi jopa pelasi ajaessaan iPadilla jotain peliä!

ikkiam
LUOMA

Word!

Olen miettinyt kirjoittavani samasta aiheesta. Asun Oulussa, joka on kuulu hyvistä pyöräteistään mutta myös vihaisista autoilijoista, vaarallisista suojateistä ja runsaslukuisista pyörävarkauksista.

En tiedä miten ihmiset saisi ymmärtämään ja noudattamaan liikennesääntöjä. Tuntuu, että moni jalankulkija ja pyöräilijä eivät edes tunne sääntöjä. Hmm. Kansallinen jalankulku- ja pyöräkoulu?

Ja tuosta kellon soittamisesta: Harmittaa, että ihmiset eivät ymmärrä että kellon soitto tarkoittaa: "Hei, täältä tulee pyöräilijä, joka ei halua ajaa päällesi". Tuntuu, että koska "Minä saan seistä missä haluan ja sanoa mitä vaan (sananvapaus, huom!)", myös kello koetaan uhkaksi ja itsensä loukatuksi kokeminen täysin oikeutetuksi. Arhg!

Nimim. Muutaman kääntymään opettelevan pyöräilijä-mummon kaatumaan saanut pyöräilijä, joka joutuu joka päivä varomaan ettei jää punaisia päin ajan auton alle.

Lotta Katariina
Pumpui

Kello on joillekin todellakin uhka. Viime kesänä oli hilkulla, etten tarkoituksella ajanut opetusmielessä yhden uuvatin päälle: pariskunta kävelee selkeästi merkityllä pyöräkaistalla, soitan jo kauempaa kelloa että ymmärtäisivät siirtyä vieressä kulkevalle kävelijöiden puolelle. Nainen siirtyy saman tien jalankulkijoiden puolelle, mies pysähtyy ja jää uhmakkaasti seisomaan kädet levällään. Kun olin melkein kohdalla, edelleen kelloa rinkuttaen, ukko huutaa "eikö siinä sun pyörässä v***u ole kääntyvä ohjaustanko!". Hetken harkitsin ajavani päin, mutta täräytin sitten semivaarallisesti kanttauksesta alas ajoradalle (kun en päässyt jalankulkijoidenkaan puolelta ohi kun rouva seisoi, tässä vaiheessä äärimmäisen nolostuneen näköisenä, sillä puolella).

annepa (Ei varmistettu)

Ei, kello ei ole uhka (vaan mahdollisuus, höhö) vaan aivan mahtava tapa ilmoitta esim. koirakolle, että nopeammin liikkuva suhaaja on tulossa ohi. Kiitän!

Lotta Katariina
Pumpui

Amsterdamissa ja Kööpenhaminassa fillareissa on melkein aina sellainen todella ystävällisen kuuloinen kello. Varmaan sen takia että siinä ei ole aggressiivinen ääni vaan lempeä :D

annepa (Ei varmistettu)

Lisäys: otin taannoin Helsingissä koiran kanssa kulkiessani tavaksi kiittää rinkuttavaa pyöräilijää. Siis aidosti iloisesti, ei tyyliin "no v***u kiitti".

Vaihdoin sittemmin paikkakuntaa. Eipä tarvi enää kiitellä :(

Lotta Katariina
Pumpui

Kuinka monella tavalla kellon rinkutuksen voikaan tulkita :D

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mä pyöräilen työmatkat ja vaikka siitä vain pieni pätkä on sellaista, että joudun ajamaan autojen seassa niin kyllä mua pelottaa. Varsinkin, kun viime perjantaina olin vähällä jäädä bussin alle (tai siltä se ainakin tuntui). Ja pyörätiellä sain hiljattain osakseni keskarin heiluttelua ja ilkeitä kommentteja eräältä jalankulkijalta, kun kehtasin tosiaan rimpauttaa sitä kelloa. 

Lotta Katariina
Pumpui

Bussien keskellä on aina kuumottavaa!

Mua pelottaa eniten ne oman elämänsä Lance Armstrongit. On pinkeet pyöräilyasusteet, kypärät, ajolasit ja systeemit. Aivot ja liikennesäännöt on vaan jätetty kotio. Tuolla mennään tuhatta ja sataa ja huudetaan muille, jotka ei osaa lukea heidän ajatuksiaan. Luulisi että kilpapyöräilyä olisi helpompi treenata muualla kuin keskikokoisen kaupungin keskustassa.

Lotta Katariina
Pumpui

Jep, maantiepyörä ei ehkä ole se paras väline ruuhka-aikaan keskustassa... Mua ärsyttää erityisesti suhaajat, joiden on ihan pakko kaahata päin punaisia koko ajan ja jotka odottavat että muut väistävät niitä eivätkä ne muita. Ajan itsekin suht kovaa vauhtia, mutta yritän ohittaa turvallisesti ja ystävällisesti.

KatjaKoo (Ei varmistettu)

Aivan pakko tähän sanoa, että justiinsa noin! Tänään juurikin työmatkalla yksi wannabe-Lance meinasi ajaa alle (tai ehkä ennemminkin päälle..?). Siis siten, että ellen olisi just ja just ehtinyt itse jarruttamaan ja tipahtamaan pyörän selästä jaloilleni, niin oltais vedetty kunnolla yhteen. Sen verran oli Lancella vauhtia, että sairaalassa oltais molemmat törmäyksen jälkeen varmasti käyty, jos olis enää henki pihissyt. Pro tulee, vapiskaa - stana. Ja kyllä, se oli Lance joka väärin ajoi ja sääntöjä rikkoi, mutta eipä se lohduta siinä vaiheessa, kun olet asfaltissa iho auki.

Lotta Katariina
Pumpui

Oman elämänsä Lancella on yhtä paljon palleja kuin oikealla Lancella - jos ei kirjaimellisesti niin ainakin kuvaannollisesti :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Tosi hyvä kirjoitus Lotta!

Tampereella kanssa näkyy näitä oman elämänsä Lanceja, jotka kaahaa vuorotellen pyörä-, kävely ja autotiellä, mikä vaan parhaiten sillä hetkellä sopii, ja ajaa esim. alamäestä suoraan punaisia päin. Että vähän voisi kyllä katsoa mihin menee ja millä vauhdilla.

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos! Tuo poukkoilu mua ärsyttää suunnattomasti. Tänään näin yhden kaaharin, joka vaihtoi ajoradalle ja ohitti yhden jo vilkkua näyttävän ja hitaasti oikealle kääntyvän auton oikealta puolelta (itse oli siis menossa suoraan) ja näytti keskaria kun autoilija kehtasi töötätä...

hasukki (Ei varmistettu)

Hieno kirjoitus ja täyttä asiaa.

Tuo kännykkäjuttu on ollut viime aikoina esillä melko paljon. Poliisin mukaan kännyköitä räpläävät alkavat olla liikenteessä isompi ongelma kuin rattijuopot. Mua hirvittää, että mm. rekkakuskit ovat jääneet toistuvasti kiinni puhelimen näpelöinnistä, nimenomaisella ajoneuvolla tulee tunnetusti hyvä lommo pikkuautoon. Ketuttaa, että nykyään jokainen minuutti pitäisi jotenkin "käyttää hyväksi", aina pitäisi olla hirveästi tavoitettavissa ja mielellään ajatellaan siinä samalla pelkkää omaa napaa..

Lotta Katariina
Pumpui

Kiitos! Kännykkäriippuvaisuus on kyllä liikenteessä melkoinen riski. Rekkakuskit eritoten pelottaa, mutta kyllä se myös ärsyttää kun fillaristit tai kävelijätkin näpläävät luurejaan ilman että ollenkaan huomioivat ympäröivää maailmaa. Kai siellä on jotain niin akuuttia menossa Facessa tai Snäppärissä että on pakko henkensä kaupalla päivittää :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kunpa vielä kävelijät ja pyöräilijät ymmärtäisivät, että sieltä auton ratista näkee niin kovin rajallisesti ja havainnosta jarrupolkimeen voi olla sekunninosan pidempi matka kuin puskista keskelle tietä. Olen lyönyt otsani tuulinlasiin useammin kuin kerran, vaikka kaikki tarkkaavaisuuteni on ollutkin liikenteessä ja nopeus asiallinen. En haluaisi osallistua kenenkään hengenlähtöön.

Lotta Katariina
Pumpui

Kaikkien pitäisi kokeilla liikkua muiden välineillä, avaa hyvin silmiä sille miten oma liikkuminen näkyy muille. En ole vuosikausiin liikkunut oikeastaan lainkaan henkilöautolla, mutta nyt kun olen autoillut, olen tajunnut kuinka vaikeaa autoilijan on välillä ennakoida muiden kulkuvälineiden menoa ja juurikin tuota että mitä autosta oikeasti näkyy.

Monella on sellainen harhaluulo, että kuorma- tai rekka-autosta on hyvät näkymät. Joo kyllä, suoraan eteenpäin, mutta jos ajat pyörällä siinä etukulman tuntumassa ja päätät ajaa keulan edestä, niin kuskilla ei ole mitään mahdollisuuksia väistää. Terkkuja mieheltä kuorma-auton ratin takaa.

Lotta Katariina
Pumpui

Jep, pitäisi joskus mennä istumaan itsekin sinne ohjaamoon niin tajuaisi kunnolla mihin sieltä näkee. Välillä etenkin jalkaisin tulee puikkelehdittua vähän turhankin vaarallisesti rekkojen välistä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse en autotielle suostu siirtymään. Ajan varovasti jalkakäytävällä ja jos tilanne vaatii talutan pyörää kunnes on taas hyvin tilaa polkea. Vihaisia huutoja ja tahallaan eteen koko leveydeltä tulevia sattuu tielle toisinaan, mutten niistä hirveemmin välitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Samoin. Minä ja mun mummomankeli pysytään pois isommilta autoteiltä. Pelottaa liikaa autojen seassa :(

Lotta Katariina
Pumpui

Ajoradalla ajamista kannattaa harjoitella ensin rauhallisemmilla kaduilla ja sitten siirtyä vilkkaammille teille uskalluksen karttuessa. Parasta toki olisi että pyöräilyinfraa kehitettäisiin niin että ei tarvitsisi ajaa autojen ja bussien seassa kauhean usein! 

Kommentoi

Ladataan...