Pysyykö pää mukana treenissä?

Ladataan...
Pumpui

Harjoitus ei kulje, fiilis on poskellaan, kehitystä ei tapahdu... Treenaaminen on hämmästyttävän paljon kiinni korvien välistä.

Osallistuin eilen crossfit-harrastajien mentaaliseminaariin CrossFit Herttoniemessä. Vaikka aluksi olinkin hieman skeptinen, en voisi olla tyytyväisempi että menin mukaan. Seminaarin veti crossfittaaja, valmentaja ja psykologi Kaisa Varkila, ja kaksituntisen aikana pintaraapaistiin ajatusten, mielikuvien ja toimintatapojen vaikutuksia harjoitteluun ja kehitykseen.

Pään osuutta treenaamiseen ei tosiaankaan kannattaisi väheksyä. Onnistuminen ja edistyminen kun on kiinni myös siitä, mitä korvien välissä liikkuu eikä pelkästään siitä, mitä kroppa tekee. Itse olen viime aikoina kokenut melkoisia turhautumisen hetkiä tempauksen kanssa, eikä ongelma ole pelkästään fyysisellä puolella. Tuppaan ajattelemaan liikaa liikkeen eri osia, jolloin itse suoritus menee ihan pipariksi. Ja sitten alkaa kiukuttaa, mikä tekee tekemisestä kahta tahmeampaa.

Käsittelimme seminaarissa mentaalisia taitoja, vireystilaa, mielikuvaharjoittelua, ajatusten hallintaa ja itsetuntemusta. Kaikki Kaisan esittämät pointit soveltuvat erinomaisesti myös muuhun elämään kuin crossfit-treenaamiseen. Monissa kohdin kirosin sitä, että en jo ammoin sirkusaikoina tai kamppailulajeja harrastaessani tajunnut, kuinka paljon tekemisestä on kiinni siitä, mitä pollassa pyörii. 

 

Seminaarin paras anti itselleni oli ehdottomasti vireystilan säätelyä käsittelevä osuus. Minulla on taipumus olla treeneissä joko turhankin flegmaattinen tai sitten käydä ylikierroksilla, jolloin tekemisestä tulee silkkaa sohlaamista ja säätämistä. Kaisa antoi hyviä konkreettisia vinkkejä siitä, kuinka löytää ääripäiden väliltä se ihanteellinen vireystaso ja kuinka sitä voi säädellä yksinkertaisilla fyysisillä toimenpiteillä. Ihanteellisen vireystilan hakeminen ei tietenkään rajoitu vain treenaamiseen, vaan oppeja voi soveltaa myös muussa elämässä, kun tuntuu että on vähän vääränlaisessa moodissa senhetkiseen tekemiseen.

Kaksituntisen jälkeen päässä pyöri valtavasti asioita, joista osa oli tuttuja ja osa uusia. Kaisa pyysi meitä pisteyttämään asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka hyvässä jamassa mentaaliset taitomme ovat. Listalla oli taitoja kuten stressin hallinta, kommunikaatio, itsen johtaminen, motivaatio ja itseluottamus. Pienimmät luvut laitoin itselleni kohtiin, jotka liittyvät pitkän tähtäimen kehitystä hidastaviin asioihin, eli johdonmukaisuuteen ja johtamiseen. Olen usein sellaista sata lasissa -tyyppiä, joka haluaa tehdä kaiken täysillä koko ajan eikä malta odottaa pitkäkestoisia tuloksia.

Seminaari tuli ajallisesti melko hyvään saumaan. Olen tehnyt aivan liikaa töitä ja treenannut rankasti lepäämisen kustannuksella, ja kroppa ja mieli ovat kenkutelleet siihen malliin, että päätin suosiolla pitää treenittömän viikon ja pitää työtkin järkevissä määrissä. Lepo on tullut tarpeeseen, mutta tuntuu että viikko hissuttelua ei kuitenkaan riitä. Lienee hyvä että tajuaa tehdä toimenpiteitä tässä vaiheessa, mutta vielä parempi olisi jos ei aina tarvitsisi käydä itsensä kanssa tätä hidastaako vai kiihdyttääkö -kamppailua. Suuri kehityskohde tämäkin!

Kaisa muuten pitää kiintoisaa blogia, käykää tyyppaamassa täältä!

Tähän loppuun on pakko linkata ehkä kaikkien aikojen suosikkivideoni, mitä tulee motivaatiopuheeseen. Vapaaottelija Chael Sonnen on paitsi kova suunsoittaja, myös hämmästyttävän suuri ajattelija:

Share

Kommentit

Nina Enroth

Hei vaan hei, mitäs ne konkreettiset vinkit oli? 

Lotta Katariina
Pumpui

Hengittäminen oli ehkä konkreettisin. Kun pitää virkistyä, pitää hengittää nopeasti ja vähän puuskuttaen, kun taas pitää saada ylivireys pois, pitää syvähengittää. Fleguun oloon auttaa myös liikkuminen ja kaikki sellainen heiluminen, mitä näkee urheilijoiden tekevän ennen suoritusta. :)

Kommentoi

Ladataan...