Ruokaa sielulle vai ruumiille?

Pumpui

Oikein syöminen on hirvittävän yksinkertaista. Paperilla. Oikeassa elämässä se on välillä ihan rehellistä itkua ja hammasten kiristystä.



Välillä sitä osaa syödä järkevää lounasta: tofu-pähkinäsalaattia ja avokadoa.

Rakastan ruokaa vielä enemmän kuin rakastan treenaamista. Harmillista vain, että lämpimät tunteeni kohdistuvat usein epäterveellisiin ja isoissa määrissä kamalan lihottaviin ruokiin. Tiedän kyllä osapuilleen, millaista ruokaa pitäisi syödä, kuinka usein ja millaisissa määrissä, mutta toteutuksen kanssa on niin ja näin.

Makasin tänään alkuillasta sohvalla itkua tuhertaen. Olo oli nuhju ja tokkurainen, harmitti, kiukutti ja väsytti ilman sen kummempaa syytä. Kauppaan lähteminen, tiskien tiskaaminen ja kissan ruokkiminen tuntui jo ajatuksen tasolla kammottavalta. Hetken asiaa pohdittuani hoksasin, että syy oli yksinkertaisesti siinä, etten ollut syönyt lähestulkoon kahdeksaan tuntiin. Treenivapaa päivä oli onnistunut jallittamaan muutoin niin tunnollisen välipalanpuputtajan, enkä ollut tajunnut salaattilounaan jälkeen syödä yhtään mitään.

Ruokatietoa on saatavilla valtavasti, mutta sen soveltaminen käytäntöön on jo aivan eri asia. Jokaisen kroppa ja ruoantarve on vielä erilainen, joten ulkopuolisen on mahdotonta määrätä täydellistä regiimiä. Oma kroppani - ja samalla pääkoppani - on vuosien mukaan onnistunut viestimään, että se tarvitsee kunnon aamiaisen, aikaisen lounaan ja välipaloja. Näinkin yksinkertaista regiimiä on välillä vaikea noudattaa, saati että tajuaisi vielä katsoa ravintonsa sisältöä.

Olen yllättävänkin onnistuneesti pysynyt uudessa lounasjärjestyksessä: aina kun mahdollista, kotoa lounasta ja mieluiten salaattia. En nimittäin luota kurinalaisuuteeni ulkona syötyjen lounaiden suhteen: jos en puputtaisi päivästä toiseen omia eväitä, vetäisin naamaani Ysibaarin kanapastaa joka päivä.

Jos teillä on vinkkejä tahi kokemuksia siitä, kuinka järkevän ruokailun saisi pysyväiseksi osaksi elämäänsä, otan vinkkejä kiitollisna vastaan.

 

 

Share

Kommentoi