Sananen motivaatiosta

Pumpui

 

Olen tällä viikolla käynyt kirjeenvaihtoa erään lukijan kanssa (Terkkuja, T!) motivaatiosta ja sen puuttumisesta.

T. treenaa crossfitiä, mutta on törmännyt totaaliseen motivaatiovajeeseen:

"Olen tätä yrittänyt kelata mielessäni, että mistähän moinen voisi sitten johtua. Toki aika paljon treenasin alkuvuodesta, ja sillä on varmaan osavaikutuksensa mutta en oo kyllä varsinaisesti kyllästynyt lajiin, päin vastoin kehitystä tapahtuu kyllä koko ajan ja joka päivä oppi jotain uutta."

Aloin miettiä, mistä oma motivaationi koostuu, ja tulin kehittäneeksi keskusteluissamme hyvin keittiöpsykologisen kaksivaiheisen motivaatiojärjestelmän. Sen mukaan motivaatiota on kahdenlaista: henkistä ja fyysistä. 

Fyysinen motivaatiopula aiheutuu siitä, että kroppa ei siedä treeniä ja ilmoittaa siitä henkisenä nahkeutena. Vaikka elimistömme ja pääkoppamme melkoisen hieno systeemi ovatkin, ovat sen viestit meille usein melko karkeita: kremppaa, mälsää fiilistä, kiukkua. Fyysistä motivaatiota voi lähteä parantamaan ruumistaan kuuntelemalla. Kokeile pientä treenitaukoa, harjoita lisää kehonhuoltoa, varmista että syöt ja nukut tarpeeksi, muuta treenitapaasi omalle mätisäkillesi sopivaksi.

Henkinen motivaatiopula taas liittyy siihen, mitä aineetonta treenistä saa irti. Sosiaalinen kanssakäyminen, onnistumisen elämykset ja urheilun päätä selvittävät vaikutukset ovat usein tärkeä osa motivaatiota, mutta yhden tai useamman puolen muuttuminen voi vaikuttaa heikentävästi motivaatioon.

Motivaatiopulan lähdettä voi olla vaikea paikallistaa, sillä ihminen on siitä vänkä psykofyysinen kokonaisuus, että fyysinen lägäys saattaa näyttäytyä henkisenä flegmaattisuutena tai liika henkinen kuormitus fyysisenä väsymyksenä. Jos kamppailet motivaatiopulan kanssa, mieti ensin kunnolla, mistä se voisi johtua ja lähde purkamaan vyyhtiä sen kautta. Lepääthän tarpeeksi? Onko muu elämäntilanne liian hektinen rankalle treenille? Treenaatko oikein tai oikeaa lajia?

Omalla kohdallani isoin motivaatiopula iski noin kaksi vuotta sitten. Yhtäkkiä kamppailulajit eivät enää maistuneet, ja päätin pitää taukoa tatamilta. Puolisen vuotta haahuilin sekalaisen salitreenin ja säheltämisen parissa, ennen kuin pärähdin crossfitiin. Aika ei tuolloin vain ollut oikea painimiselle, mutta nyt olen huomannut mieleni palavan entistä tiheämmin kamppailun pariin. Motivaatio crossfitin suhteen on kuitenkin äärimmäisen korkealla, ja treeni maistuu äärimmäisen hyvin. 

Kiitos T. ajatustenvaihdosta! Ja kauniista sanoista, täällä oli skribentti aivan liikutuksen tilassa kun luin tämän kohdan: 

"Olen sinun blogin se kommentoija, joka aloitti crossfitin melkeinpä pelkästään blogisi innoittamana, ja halusin ihan näin henkilökohtaisesti vielä kiittää kaikista niistä hyvistä postauksista. ... oot mun crossfit-inspiraatio edelleen, nautin sun blogin lukemisesta paljon enemmän kun muista aiheesta kirjoitetuista."

Jo pelkästään noiden sanojen ansiosta kaikki tämä kirjoittaminen on ollut vaivan arvoista ja enemmän. Se jos mikä motivoi.

(Motivaatioksi voinee käydä myös se, että voi pitää kuvan havainnollistamaa paitaa koska se on totta! Uusi treenipaita löytyi Reebokin Christmas Abbott -mallistosta. Fotogeenisyyden aste korreloinee suoraan jumpan rankkuuteen: clean & jerk -treeniä, etukyykkyjä ja siihen päälle 1 km juoksu/1 km soutu/200 double under. Pahoittelut. Oman elämänsä fitnessmalli ei aina ole, no, kovin mallimainen :D)

Share

Kommentit

AnneL (Ei varmistettu) http://somethingaboutmypassion.blogspot.com

Hyvä kirjoitus. Mua on vaivannut jo vuoden päivät motivaatiopula kaikkea liikkumista kohtaan. En oo tehnyt yhtään mitään, vaikka alkuvuodesta kyllä lähti hyvin salilla käyminen vauhtiin. Nopeasti sekin innostus sitten jostain syystä lakkasi.. ja sekös sapettaa. Tuntuu, ettei mitään motivaatiota liikkumiseen yksinkertaisesti vaan löydy enkä oikein ymmärrä, että miksi. Kaikkea on kokeiltu ja mikään laji ei tunnu maistuvan. Olen tuhoon tuomittu sohvaperuna! Koiran kanssa tulee lenkkeiltyä päivittäin mutta muuta liikuntaa ei juuri saa ja siitä johtuen sitä varmaan on koko aika niin väsynyt, kun ei tule tehtyä mitään. Väsy = ei jaksa liikkua, mutta kun ei liiku = on väsy. Kamala noidankehä.

Lotta Katariina
Pumpui

Tuo noidankehä on kyllä ikävä, ja mitä pidempään sen piirissä on, sitä vaikeampaa sieltä on päästä pois.

Millaisia tavoitteita sulla on liikkumisen suhteen? Jotkut pystyvät liikkumaan pelkästään sen "hyvän fiiliksen" innoittamana, mutta moni tarvitsee jotain konkreettisempaa: voimatason kasvua, kropan koostumuksen muutosta, tietyn juoksumatkan... Mulla oli kanssa puolen vuoden tavoitteeton salihöntsäilykausi, eikä mistään oikein tullut mitään, kun ei ollut selkeitä mittareita eikä tavoitteita määriteltynä.

AnneL (Ei varmistettu) http://somethingaboutmypassion.blogspot.com

Tavoitteena olis varmaan päästä vaan ihan sellaseen kondikseen että jaksaa nostella muutakin kuin koirankeksejä ja kävellä rappuset vitoseen ilman että pitää matkalla levätä 3 kertaa. Ehkä mä en sitten ole tosiaan asettanut tarpeeksi tarkkoja tavoitteita johon pyrkiä, kun sitä on kuntoillut vähän "ilman päämäärää" ja sillä asenteella että kunhan nyt kunto kohenee.

Ja niinhän se vielä on, että mitä pitempään sitä makaa sohvalla mutustelemassa sipsejä, niin sitä hankalampaa sieltä on päästä pois ja liikkeelle!

Kommentoi