Sananen naisellisuudesta ja lihaksista

Pumpui

Hajanaisia pohdintoja siitä, saako naisella olla lihakset.

Kirjoitin männä viikolla postauksen siitä, kuinka kroppani on muuttunut melko radikaalisti vuosien varrella. Kirjoitus ja vertailukuva vuosien 2008 ja 2014 välillä kirvoitti paljon kehuvia kommentteja, mutta myös kritiikkiä. Siitä, että en ole naisellinen.

Nimimerkki mies, 33 otti asiakseen tulla kertomaan oman mielipiteensä muodonmuutoksestani. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, toki, mutta mikä särähti korvaan oli se, että nimimerkin mielestä olin ennen-kuvassa paljon naisellisempi.

Kuka oikein määrittää sen, mikä on naisellista? Onko naisellisuudelle olemassa jokin universaali määritelmä, jota vasten nimimerkki kokee tarpeelliseksi leimata minut epänaiselliseksi? Minulle on se ja sama, olenko jonkun mielestä epäviehättävä tai vaikka tasapaksu, mutta epänaiselliseksi leimaaminen korpeaa. 

Jos oikein perusasioihin mennään, niin naisellisuus on varmaankin naisen biologisten ominaisuuksien toteuttamista. Eli siis sitä, että pystyy pykäämään kropastaan ulos lapsia ja mielellään pitämään niitä elossa. Tätä laajempaa universaalia naisellisuuden määritelmää en pysty keksimään, loppu on kulttuurin, kasvatuksen, mielipiteiden ja omien mieltymysten muovaamaa. Ja nykypäivänä hyvin laaja-alaista.

Googlailin hieman naisellisuutta ja naisellisuuden määritelmää, ja ensimmäisten tulosten joukossa tuli armoitetun ajattelijan Henry Laasasen ajatukset. Mies, 33, lienee Suomen virallisen katkerikon hengenheimolainen siinä, että naisellisuus on fyysistä heikkoutta, sievää käytöstä ja muuta kliseistä mamselli hädässä -kamaa. Tällaista versiota naisellisuuden määritelmästä en tosiaankaan täytä, enkä haluaisikaan.

Oma käsitykseni naisellisuudesta on hyvin erilainen. Minusta nainen on ensisijaisesti ihminen, ja ihminen toteuttaa ihmisyyttään kehittämällä itseään niin henkisesti kuin fyysisesti. Se, että ei jaksa nostaa kauppakassia, ei ole naisellista. Se on upean, toimivan ruumiinsa haaskuuta. Kropan voimistamisen ei pitäisi olla yksinomaan miehille varattu yksinoikeus. Jos olen voimaharjoittelun ansiosta hyvinvoivempi, itsevarmempi ja sinut kroppani kanssa, miten voisin olla epänaisellisempi kuin silloin, kun en pitänyt ruumiistani ollenkaan? Lisäksi voimatreeni lisää naisilla testosteronin tuotantoa, joka on tärkeä roolissa seksihaluissa, mikä palauttaa meidät takaisin tuohon naisellisuuden lisääntymisaspektiin. Liiallinen treeni voi toki vaikuttaa negatiivisesti kuukautiskiertoon ja lisääntymiskykyyn, mutta huoli pois, mies 33 v., sillä saralla minulla vörkkii erinomaisen hyvin.

Olisi hauska kuulla teiltä, armaat treenaavat naiset, onko teidän naisellisuutenne kyseenalaistettu urheilun takia? Miltä se on tuntunut, miten olette vastanneet? 

Kuva-arvoitus: mamselli hädässä vai ihminen seikkailulla?

Ps. Postasin ajatuksenvaihdon mies, 33:n kanssa myös blogin Facebook-ryhmään, missä se kirvoitti paljon naurua ja kommentteja. Ja epäilyjä siitä, että kyseessä onkin minua pokailemaan tullut pick up artist. Kannattaa käydä tykkäämässä Pumpuista naamakirjassa, jos kiinnostaa saada uutisvirtaan epämääräisiä kuvia ja treeniaiheista jorinaa!

edit: Lisääntymiskyky on ehkä naisellista puhtaan ja kylmän biologisesta lähtökohdasta. Mikään hyvä ja aukoton sekään mittatikku ei ole, enkä halua tällä kolmen pennin ajatusketjulla loukata ketään. Enkä halua muutenkaan että kukaan pahastuu ajatelmistani. Paitsi ehkä laasaslaiset. 

 

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Lasketaanko kyseenalaistamiseksi, kun äiti osti mulle miesten paidan? Voin ehkä pitää sitä tavoitevaatteena, jonka hihat pitää täyttää...

 

Ei mutta oikeesti, oon kuullut vaan 99% positiivista huomioita mun liikuntaharrastuksista. :)

Lotta Katariina
Pumpui

Äitisi oli varmaan vain vaikuttunut sun hartioista ja halus varmistaa että mahtuu vaatteet päälle jatkossakin :)

 

tiiti
ite puin

Ei, multa on vaan kysytty "jaksatko nostaa ton tangon itse?", kun piti nostaa tyhjä tanko räkkiin. Olen edelleen katkera.

Lotta Katariina
Pumpui

Mä olin muuttamassa kaveria, joka sanoi: "Meillä on neljä miestä muuttamassa, ja yksi niistä on Lotta." Olen edelleen ylpeä.

 

.. (Ei varmistettu)

Miksi olet ylpeä, että sut rinnastetaan mieheen? :D Mä en olis, olen nainen enkä halua kuulla olevani mies. Enkä halua kuulla näyttäväni siltä! :O hyi.

Eksyksissä elämässä

En ole koskaan harrastanut urheilua, mutta olen lihaksikas. Ikävä kyllä vielä toistaiseksi läski peittää ne... :D

Mutta kyllä ärsyttää kun valtaosan asenne on, että enhän olen heiveröinen ja taitamaton kaikessa, koska olen tyttö. Eihän tyttö voi osata esimerkiksi ruuvia kiristää, saatika sitten vääntää kättä! Sitten kun pääsee näyttämään voimansa ovat miesten reaktiot hämmästyneitä ja kunnioittavia. "Vau, sähän oot vahva nainen!" Ja sekin on typerää. Ei sen pitäisi nyt niin ihmeellistä olla.

Eksyksissä elämässä

Ja siis nimenomaan silloin kun näyttää olevansa vahva, ei olekaan enää nainen, vaan yksi jätkistä ja luullaan että lähden mukaan muiden mimmien vähättelyyn.

Lotta Katariina
Pumpui

Kuulostaa tutulta! Mä en tajua miten sitä voidaan pitää epänaisellisena tai miehekkäänä että osaa esimerkiksi vaihtaa sulakkeen tai kiristää ruuveja tai muuta? :D

Eksyksissä elämässä

Luultavasti monen mielestä naisen tehtävä maailmassa on pönkittää miesten egoa olemalla mahdollisimman avuton. Sorry boys, ain't gonna happen.

mh (Ei varmistettu)

Hah! Tasapaksu kroppa! Sinullako? Kyllä näin aika vähän liikkuvalla pötykällä on muuten paljon tasapaksumpi. Ja ois varmaan vaikka liikkuisinkin enemmän. Sekin voi johtua taas ihan ruumiinrakenteesta. Naisellisuuttakin on tasan niin montaa laatua kuin on naisia. Että sitä mä aina mietin kun tollaista tulee vastaan että miksi pitää edes kommentoida. Miksi on oikeus sanoa että näytät rumalta. Tai mikä se hyöty sille sanojalle on? Kyllä siitä nimittäin paha mieli tulee vaikka kuinka ei välittäisi mitä mieltä muut ulkonäöstä on.

FFFifi
Fitness Führer

Mulle ei kyllä kukaan ole suoraan sanonut (eikä varmaan kierrellenkään, tai sitten on kierrelty niin paljon että en ole tajunnut :D) mitään negatiivista lihaksikkuudesta. Tosin en mä tiedä miten paljon varsinkaan sellainen ihminen joka ei osaa katsoa edes huomaa, mussa kun on kuitenkin aika paljon rasvaakin :P

A. Sinivaara
Onnenpäivä

No kyllä ihan tuttavapiiristä huomautettiin, että näytän mieheltä joka on vetänyt mekon päälle. Ja että mitenkö reagoin? Poistamalla kyseisen ihmisen tuttavaluettelostani. Jossain se raja menee meikäläisenkin sietokyvyssä. Sen vielä siedän, että tuntemattomat mies33:t huutelee, mutta että tuttavat. Se on jotenkin ihan hirveän loukkaavaa.

Oon kuullut ja aika useastikin. Tuttavilta tulee kuitenkin yleenä sen ikävimmät. Vieraiden kommentit on helpompi ottaa olan kohautuksella. Yksi tuttavamies kerran ehdotti etten kävisi enää salilla kun oon siinä rajalla, että se nainen  musta lähtee ja musta tulee ruma. Ja tämä tapahtui aikana jolloin en edes vielä käynyt salilla. Kriisihän siitä seurasi.

Mut mitä vanhemmaksi oon tullut niin sitä hyväksyväisempi musta on tullut itseäni kohtaan. Kommentit ei enää satuta koska itse tiedän kuka olen. Ja kaipa se näkyy ulospäinkin se itsevarmuus koska kommenttien määrä on onneksi radikaalisti vähentynyt (lihasten määrä ei!) Eli itsetunto on ihan hyvä asia omata. Monet ihmiset vaan eivät osaa pitää mölyjä mahassaan. Ja harvinaisen usein se sanoja on kaljamahainen keski-ikäinen mies. Hänen kropassaanhan taas ei ole mitään vikaa. Eihän?

MariAho (Ei varmistettu)

En tiedä pitääkö kukaan sellainen mies blogia, jolla olisi sanotaanko vähän kärjistetysti joku naisellinen ajanviettotapa tai harrastus, mutta luulen ettei sinne tulisi ketään nainen33 huutelemaan että ihan naiselta näytät ja hanki lihaksia ja tee jotain miehekästä.
Aina sitä haluaisi luulla että ihmiskunnalla on toivoa kehittyä, mutta tällaisina hetkinä usko murenee taas vähän..

Lotta Katariina
Pumpui

Mä sain illalla viestin tähän postaukseen liittyen. Siinä oli vaikka mitä ikävää ja asiatonta, mutta tää kohta mua vähän pisti vihaksi: "Vaikka kirjoittaisit aiheesta joka vuoden päivä, ei se siitä miksikään muutu." Ai että pitäisi sitten olla hiljaa vai?

Ja tämä oli myös:  "jos sä pidät tällaista blogia, sä kerjäät tällaisia kommentteja." MITÄ HELVETTIÄ!!!!?????

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Mulle on huomauteltu useammin kuin kerran, että voisinko pukeutua "naisellisemmin". Hmmmmmm... en. :D

Eilisen lupaukset

Mun mielestä se tuoreempi kuva oli paljon sympaattisempi, mutta jos olisit muuttunut toiseen suuntaan, niin enhän mä vieraana ihmisenä tulisi kertomaan, miten aiemmin miellytit silmää enemmän O_o

 

Suvi K.
Sisunainen

Mä jäin miettimään tätä sun kommenttia. Tuntuu että jos joku on laihtunut hieman pyöreästä ihan kukkakepiksi, siihen on just helpompi tulla kommentoimaan että oot liian laiha, vähän pyöreä ois parempi. Saattaisin jopa itse sortua tähän. Pelottavaa!

Eksyksissä elämässä

Niin, jotenkin se tuntuu olevan hyväksyttävämpää arvostella laihuudesta. Tämähän on surullista etenkin sellaisten ihmisten kohdalla, jotka ovat luonnistaan erittäin hoikkia eivätkä liho vaikka söisivät mitä. Niille sitten hyvällä omalla tunnolla saarnataan että pitäisi saada lihaa luiden ympärille ja laihuus on rumaa.

Vierailija (Ei varmistettu) http://ottaanyjakastaa.blogspot.fi/

Mä olen kokenut, että urheilullisuutta pidetään positiivisena asiana. Ehkä rankin kommentti on ollut: ”oho, onpa likassa voimaa”.

Muualla olen törmännyt sukupuolirooleihin. Siihen että ei voi osata/tehdä jotakin sukupuolensa takia. Aika hämmentävää. Joutuvat miehetkin opettelemaan auton moottorinöljyn lisäämisen, käyttämään näppärästi moottorisahaa ja nostamaan punttia pitääkseen itsensä työkuntoisena. Opettelevat ne käyttämään pyykinpesukonettakin. Toisinaan ihan arkeen liittyviä perustaitoja pidätään epänaisellisena.

Jenni P. (Ei varmistettu) http://www.fitlandia.fi/blogit/puolet-jennin-elamasta/

Ihan naurettavaa tuo ihmisten arvostelu. Mun mielestä naiselliasia tai yleensäkin kauniita ihmisiä ovat sellaiset, jotka viihtyvät kehossaa ja ovat siihen tyytyväisiä. On sitten lihaksikas kroppa tai ei.

Ite en oo juurikaan saanut negatiivista kommenttia ulkonäöstäni, mutta oon aika varma siitä, että varmasti joidenkin mielestä mulla on liian isot lihakset. Sen oon vaan huomannut, että ihmiset kommentoivat herkemmin ulkonäköäni kun olen treenattu. Välillä se hieman ärsyttää, sillä KYLLÄ-tiedän omaavani lihaksikkaan vartalon. Tietysti kehuja on aina kiva kuulla, mutta välillä ihmiset eivät pääse sen yli, kuinka lihaksikas olen.

Suvi K.
Sisunainen

Mun blogissa vielä lisää juttua treenaamisesta, laihduttamisesta ja ulkonäöstä: http://www.lily.fi/blogit/mie-puntti-ja-paistinpannu/ulkonako-ennen-kaikkea

annepa (Ei varmistettu)

No ei suoraan lihaksista, mutta:
Katsoimme eilen Huvila & Huussi -ohjelmaa, jossa Lindströn ja Koponen uudistivat mökkiä. Mökissä oli sauna ja saunassa vanha Aitokiuas, joka oli musta ja ruosteessa. Sisustussuunnittelija Anita Koponen alkoi putsata kiuasta ja sanoi "tämä on sellainen tehtävä mitä naisetkin sitten voivat tehdä". No okei, ei ollut sanatarkka toisto, mutta kuitenkin. Silmäni pyöristyivät, pulssini nousi, hellu sanoi rauhallisella äänellä "raaauhoitu, raaaaahoitu" ja silitti rauhoittavasti. Mikä oli hyvä, koska jos raivo olisi päässyt päälle, olisi televisio ja sen mukana A. Koponen lentänyt ikkunasta pihalle. Että sellaisia tehtäviä naisetkin voivat tehdä.

Mielenkiintoista tämän hellun kanssa on, että hän ihailee minua koska olen vahva sekä henkisesti että fyysisesti (en nostele puntteja enkä edes vapaita painoja). Silti hän haluaa tehdä kaiken puolestani. Mm. pesukone piti siirtää kaverin kanssa - siis tämä kaveri on mies - koska "nyt oli kaveri paikalla siirtämässä". Nostin asiasta hirveän metelin tyyliin "et oo sattunu huomaan, että sulla on TÄÄLLÄ JOKA PÄIVÄ KAVERI TÄMMÖSIÄ HOMMIA VARTEN???" ja muutama kirosana päälle. Jos siis en pidä puoliani ja tee täällä asioita itse, vaikka väkisin, olen kohta sellainen avuton mamselli eli ilmeisesti "naisellinen" enkä edes jaksa tehdä asioita itse. Olivatkohan nämä muinaisaikojen avuttomat mamsellit avuttomia ja "naisellisia" siksi, koska heidän ei annettu tehdä mitään itse joten heidän lihaksensa eivät kehittyneet tarpeeksi eivätkä he sitten jaksaneetkaan tehdä mitään itse? Maalaisemännäthän nyt eivät olleet avuttomia, koska he tekivät!
Huhu mikä paasaus. Jatkan asioden tekemistä, nostelemista ja kantamista itse. Kiitos ja anteeksi.

Hymyileoletupea

Voi perskules - aloitin juuri Crossfitin. Nytkö sitten muutun mieheksi?!? Vieläkö ehtis perua... 

eviela
NOT A Wonderland

Naisellisuus on sitä, kun nainen toteuttaa itseään ja elää elämäänsä itselle sopivallaan tavalla siten, että se tekee hänet onnelliseksi ja itsevarmaksi. On siis hyvin yksilöllistä mitä naiseus on eikä sitä voi mielestäni kovin tarkkaa määrittää. Kuka tykkää mistäkin, kenelle se on mitäkin. Mielestäni se, että joku kokee olevansa naisellinen tavalla, mitä minä en ehkä mieltäisi naiselliseksi ei tarkoita tai poissulje sitä, etteikö hän olisi yhtä naisellinen kuin kuka muu tahansa nainen.

Mutta näin omana mielipiteenäni: olet kyllä naisellinen, pyhpah vastalauseille!

tiia_

Urheilun takia ei ole naisellisuuttani kyseenalaistettu, mutta lyhyen tukan, laihuuden (lue: pienirintaisuuden), meikkaamattomuuden ja liiallisen housujen ja toppaamattomien rintsikoiden käytön takia kylläkin. Jep, olen varmaan laasaslaisten pahin painajainen. Sen olen toki kuullut, että "sähän olen yllättävän vahva siihen nähden, että olet tollanen ruipelo". :)

Hymyileoletupea

Mä sain miehiltä tosi paljon negatiivista "palautetta", kun leikkasin pitkän tukkani lyhyeksi. Joku jopa tarjoitui maksamaan pidennykset, että saan pitkän tukkani takasin. Buah hah haa!!! Eipä paljoa kiinnosta. Tykkään lyhkäsestä tukastani älyttömästi. Jos se ei miellytä miehiä ja oon sen takia jonkun mielestä epänaisellisempi, niin pitäköön tunkkinsa :) 

edgybeauty
Edgy Beauty

Muistaakseni ei ole bodaamisesta tullut ikinä mitään negatiivista palautetta, pari kertaa joku miespuolinen kaveri yllättynyt kädenväännössä, kun ei mua voitakaan ihan niin helposti :D poikaystävä joskus sanoi, että niin kauan kun et käyte steroideja (eli näytä ihan niinkun mieheltä furreal, luokkaa 

, hän on tyytyväinen :D totesin että kuule, jos mä haluun olla sellainen, niin teen itestäni sellaisen, mutta oon tällä hetkellä ihan tyytyväinen! Ei oo tullut valitusta sen jälkeen. 

Naisellisuus on ihan sitä mitä kukin itse haluaa. Jos koet olevas nainen, niin etköhän sä sitten ole. Huolimatta tissien koosta tai lantion leveydestä

Julio (Ei varmistettu)

Poimintoja:

"Minusta nainen on ensisijaisesti ihminen, ja ihminen toteuttaa ihmisyyttään kehittämällä itseään niin henkisesti kuin fyysisesti"

"Naisellisuus on ihan sitä mitä kukin itse haluaa"

"Mun mielestä naiselliasia tai yleensäkin kauniita ihmisiä ovat sellaiset, jotka viihtyvät kehossaa ja ovat siihen tyytyväisiä"

"Naisellisuus on sitä, kun nainen toteuttaa itseään ja elää elämäänsä itselle sopivallaan tavalla siten, että se tekee hänet onnelliseksi ja itsevarmaksi"

Poiminnat tuntuvat edustavan yleisesti kommentoijien käsitystä (tai paremminkin käsityksettömyyttä) naisellisuudesta. Huomaatteko, etteivät em. latteudet varsinaisesti määrittele mitään ominaisuusrypästä vaan tekevät koko "naisellisuus"-käsitteen tyhjäksi ja sisällöttömäksi? Eikö olisi järkevämpää vaan myöntää että kys. termillä on jokin suhteellisen vakiintunut joskin joustavahko käyttötapa ja sisältö? Tuntuu hivenen ristiriitaiselta, että kommentoijat pitävät loukkaavana jos eivät koe mahtuvansa "perinteiseen" naisellisuuden muottiin ja samalla kuitenkin yrittävät väittää, ettei koko muottia itse asiassa ole edes olemassa vaan naisellisuus on mitä kukin itse haluaa.

Miehekkyyden perinteinen muotti on melko jäykkä ja selkeä. Harva mies kuitenkaan väittää, ettei kys. muottia ole olemassa tai pitää ongelmana sitä, jos ei mahdu kyseiseen muottiin kaikkien ominaisuuksiensa osalta.

MariAho (Ei varmistettu)

Poiminta:

"Miehekkyyden perinteinen muotti on melko jäykkä ja selkeä. Harva mies kuitenkaan väittää, ettei kys. muottia ole olemassa tai pitää ongelmana sitä, jos ei mahdu kyseiseen muottiin kaikkien ominaisuuksiensa osalta."

Nyt keskusteltiinkin ensisijaisesti naisellisuudesta, ei miehekkyydestä. Kyllä olen valmis älähtämään jos jotain miestä haukuttaisiin jonkun "naisellisen" harrastuksen tähden. Ja luulen että yhtälailla miehet loukkaantuisivat jos heitä alettaisiin joidenkin ULKOISTEN seikkojen takia "ämmittelemään". Eikä se muotti ole yhtään sen enempää jäykkä tai selvä kuin naisellisuuskaan. Toivon myös että tähän maahan ei kasva enää yhtäkään sukupolvea joka on sillä mielellä että: "Mies ei ole oikea mies jollei ole käynyt armeijaa!" Yhtä kapeakatseista kuin: "Nainen ei ole nainen jos ei ole synnyttänyt lapsia!"

Naisellisuus ja miehekkyys ovat kuitenkin ennenkaikkea henkisiä ominaisuuksia. Vaikka esim. transvestiitit korostavat näitä puolia pukeutumisella aika ajoin, ei se poista sitä tosiasiaa että suurin osa heistä on tyytyväisiä omaan sukupuoleensa.

Piti vähän järjestellä ajatuksia, mutta toivottavasti pointti tuli selväksi.

Lotta Katariina
Pumpui

Minusta kukaan keskustelija ei ole pitänyt ongelmana omalta kohdaltaan sitä, että ei mahdu perinteiseen naisellisuuden muottiin. Vaan ongelma enemmänkin on, että tuo kapea-alainen naisellisuuskäsitys on edelleen joiltain osin voimissaan. 

Minusta naisellisuutta, miehekkyyttä tai ihmisyyttä ei pitäisi rajata johonkin "ominaisuusryppääseen" johon viittaat, koska tässä piilee juuri määrittelyn ongelma: jos määritellään että nainen on empaattinen ja mies voimakas, suljetaan ulkopuolelle vähemmän empaattiset naiset ja vähemmän väkivahvat miehet.

Lisäksi mä en sekoittaisi "naisellisuuden" tai "miehekkyyden" käsitettä "viehättävyyteen" ja siihen mistä itse tykkää. Jos mä pidän pitkistä, voimakkaista ja lujatahtoisista miehistä, se on mun preferenssi, ei mun määritelmä siitä, millaisia miesten tulisi olla.

Mies (Ei varmistettu)

"jos määritellään että nainen on empaattinen ja mies voimakas, suljetaan ulkopuolelle vähemmän empaattiset naiset ja vähemmän väkivahvat miehet."

Miten niin suljetaan ulkopuolelle? Ja mitä väliä sillä on jos joku suljetaan jonkin ominaisuuden ulkopuolella? Mikä ongelma on siinä että jokin muotti on kapea?

Ei loukkaamattomuus tai rauha ole lähtökohtaisesti mikään arvo johon tulisi pyrkiä.
Loukkaantukoot.

Kulttuurimarxilaiset eivät millään voi hyväksyä sitä että jotkut ihmiset ovat parempia ja toiset huonompia. (Se ei tarkoita että tietäisimme ketkä ovat)
Valtavan suuri sokea kohta heidän alitajunnassaan, kun sen enempää pippelit eivät nouse miehekkäistä naisista kuin vaot kastu naisellisista miehistä. (>>koska mun miespuolinen kaverin kaveri tykkää miehekkäistä naisista niin siksi olen väärässä>>)

Tämä älyllinen epärehellisyys mahdollistaa kulttuurimarxilaisen toivon historian vapautuksesta. Kunhan muutetaan ihmisten asenteita ja Wanhoja Pahoja tapoja niin sitten ihmiset vapautuvat. Paskat sanon minä, mutta antaa sosiaalivasemmiston kriittisten teoreetikkojen runoilla ja todeta musta valkoiseksi. Hormonit puhukoot omasta puolestaan.

AnnieRouva (Ei varmistettu)

"Ei loukkaamattomuus tai rauha ole lähtökohtaisesti mikään arvo johon tulisi pyrkiä."

Ehkä hirveintä kuraa mitä olen koskaan kuullut, mutta kuvastaa hyvin kommentoijan arvomaailmaa. Eikö tätä maailmaa kannattaisi nimenomaisesti kehittää kohti sitä, että ihmiset osaisivat olla loukkaamatta toisiaan ja elää rauhassa sellaista elämää kuin kukin kokee mielekkääksi elää (toisia riistämättä)?
Onko se "lähtökohtainen arvo" siis jossain siellä, että "perinteiset" käsitykset esimerkiksi eri sukupuolten edustajista pysyvät samanlaisina kuin 50 vuotta sitten?
Kyllä tässäkin keskustelussa kaikki ovat tietoisia siitä, mitä nämä perinteiset suuntaviivat ovat, ja varmaan suurimmaksi osaksi siitäkin, mikä sitä omaa venettä keikuttaa, mitä seksuaaliseen viehätysvoimaan tulee. En todellakaan sanoisi, että ihmisillä on sokea kohta.

Maailma muuttuu, eskoseni. Kyllä sinulle varmasti löytyy nainen, joka täyttää tarpeesi perinteisestä kumppanista. Ja hän tulee varmasti olemaan iloinen siitä, että on löytänyt perinteisiä arvoja hänen kanssaan jakavan kumppanin.
Minä kun en haluaisi oman kumppanini olevan jotain sen tähden, että häneltä odotetaan asioita - lihaksikkuutta, jämäkkyyttä, miehekkyyttä tai mitä ikinä. Haluan tuntea kumppanini sellaisena kuin hän on, ja toivon hänen voivan olla sitä minun seurassani, kuten itsekin toivon voivani olla juuri se joka olen. En kaipaa kenenkään muotteja tai määritelmiä naisellisuudestani. Toivon myös näin varmistavani, että olen kumppanini kanssa samoilla linjoilla siitä, mitä (yhteiseltä) elämältämme haluamme.

Eikö määritelmät ole tehty ihmisiä varten, eikä ihmiset määritelmiä? Mihin siis tarvitsemme näitä määritelmiä, jotka sulkevat ulkopuolelle? Ihmisen jatkuva tarve arvostella ja roolittaa? Kenelle ja miksikä hyödyksi sellainen oikeastaan on? Siksikö, että ahdasmieliset voisivat rajoittaa itseään ja elämäänsä ja siten tuntea marttyyrista ylemmyyttä kaikkiin niihin nähden, jotka viis veisaavat näistä ikiaikaisista rooleista?

Julio (Ei varmistettu)

"Minusta kukaan keskustelija ei ole pitänyt ongelmana omalta kohdaltaan sitä, että ei mahdu perinteiseen naisellisuuden muottiin"

Okei. Mutta kuitenkin monella tuntuu olevan voimakas tarve määritellä itsensä naisellisiksi ominaisuuksistaan riippumatta Ts. esitetään poimintojeni kaltaisia latteuksia, joiden tarkoituksena tuntuu olevan sen mahdollistaminen, että kuka hyvänsä voi kokea itsensä naiselliseksi. Naiselliseksi itsensä kokeminen näyttää siis olevan naisille enemmän tai vähemmän merkityksellistä. Mutta jos naisellisuudelta poistetaan kaikki objektiivinen sisältö ja kukin käyttää käsitettä mielensä mukaan, ei käsitettä oikeastaan ole enää edes olemassa.

Pointti:

Miksei naisellisuuden käsitteen sisällöllisen tyhjentämisen sijaan mieluummin myönnetä, että sillä on jossain määrin yhteisesti jaettu merkityssisältö, jonka mukaan tietyt ominaisuudet ovat enemmän naisellisia ja tietyt vähemmän naisellisia ja sen jälkeen todeta, ettei sillä ole mitään merkitystä, jos jollain sattuu olemaan vähemmän niitä tyypillisesti naisellisina pidettyjä ominaisuuksia?

"Minusta naisellisuutta, miehekkyyttä tai ihmisyyttä ei pitäisi rajata johonkin "ominaisuusryppääseen" johon viittaat, koska tässä piilee juuri määrittelyn ongelma: jos määritellään että nainen on empaattinen ja mies voimakas, suljetaan ulkopuolelle vähemmän empaattiset naiset ja vähemmän väkivahvat miehet"

Toi on ongelma ainoastaan siinä tapauksessa, että pidetään jotenkin välttämättömänä että kaikki voivat pitää itseään yhtä naisellisina tai miehekkäinä. Mä en ymmärrä mistä se tarve kumpuaa (noin kovana) ja miks sen takia pitäis teeskennellä, ettei naisellisuudella tai miehekkyydellä ole mitään vakiintuneita merkityksiä.

"Jos mä pidän pitkistä, voimakkaista ja lujatahtoisista miehistä, se on mun preferenssi, ei mun määritelmä siitä, millaisia miesten tulisi olla"

Niin mutta just tollasten preferenssien kautta niiden käsitteiden sisältö lienee alunperin syntynyt. Valtaosa miehistä on tykänny tietyn näköisistä ja luontoisista naisista ja valtaosa naisista on tykänny tietyn näköisistä ja luontoisista miehistä ja sitten "naisellisuus" ja "miehekkyys" on saanu sisältönsä näiden vastakkaisen sukupuolen tyypillisesti arvostamien ominaisuuksien perusteella. Sama pätee edelleen. Sukupuolet haluaa toisiltaan tyypillisesti tietynlaisia asioita ja käsitys naisellisuudesta ja miehekkyydestä muovautuu näiden tyypillisten toiveiden perusteella. Vaikka jengin preferensseissä on eroja, niin on ihan selvää että tietyt ominaisuudet on paljon arvostetumpia ku toiset ja ne "stereotyyppiset naisellisuuden/miehekkyyden ihanteet" syntyy näiden eniten arvostettujen ominaisuuksien perusteella.

Noh, jos olen oikeassa tuossa yllä, niin ei ehkä ole niin ihmeellistä, miksi naiset haluavat välttämättä pitää itseään naisellisina ;)

Miia_pau
Kolmas linja

No nyt on kyllä todettava, että olen aika samoilla linjoilla tämän kommentin kanssa. Siis musta on edelleen verrattoman pösilöä mennä kenenkään blogiin huutelemaan kannanottoja kirjoittajan koetusta naisellisuudesta tai sen puutteesta. Tästä huolimatta on ihan totta, että naisellisuuden (ja miehekkyyden) yleisesti koettu määritelmä on aika kapea (ja minusta enimmäkseen sitä paitsi negatiivinen), mutten oikein tiedä, miten tarkoituksenmukaista sen uudelleenmäärittely on. Ennemminkin toteaisin, että mitä juuttaan väliä on, miten naisellisena tai epänaisellisena joku tuntematon tyyppi minua pitää. Ei mun esim. ole mitenkään tarvis saada olla "naisellinen nainen". 

Toinen juttu on sitten se, että aletaan rajoittamaan tekemisiä "naisten" ja "miesten" puuhiin tai esittämään yksilöistä oletuksia pelkästään näiden yksilöiden sukupuolen perusteella, se nyt on erinomaisen typerää puuhaa. Esim. tuo mies, 33 ilmeisesti olettaa, että sukupuolesi perusteella sinun on oltava kiinnostunut, mitä joku tuntematon mies sinusta ajattelee. 

Disclaimerina vielä, että naisellisuus ei ymmärtääkseni ole naiseuden synonyymi. Eikä varsinkaan kauneuden, haluttavuuden tai mielenkiintoisuuden. Tuttavapiirissäni on kasapäin kauniita, mielenkiintoisia, seksikkäitä ja kivoja naisia, joita en kutsuisi naisellisiksi naisiksi. Itse asiassa suurin osa tuttavapiirini naisista on tällaisia. Sen sijaan heidän naiseuttaan en lähtisi kyseenalaistamaan. Kaikki real women are/have x on jäätävää paskaa, ja jos  mies, 33 olisi tullut kertomaan, että ethän sinä taida olla nainenkaan kun olet antanut epäkkäittesi kasvaa, olisin minäkin vetänyt jonkinasteiset pultit :)

Lotta Katariina
Pumpui

Hyvä Miia!

 

tiia_

Tässä oli kyllä tosi hyviä pointteja. Mä huomaan käyttäväni sanaa "naisellinen" vain juurikin sellaisissa asiayhteyksissä, joissa pilkataan sanaan yleisesti liitettyjä määreitä. En koskaan käytä sanaa ilman sen tarjoamaa kliseistä, rajaavaa merkityssisältöä. 

AnnieRouva (Ei varmistettu)

Mun mielestä tässä keskustelussa tulisi huomioida sanojen valta. Sanat ja käytetty kieli yleensä muokkaavat todella voimakkaasti sitä ajatusmaailmaa, joka meillä on.

Sen tähden, vaikka tunnustamme "naisellisuuden perusmääritelmän", meidän pitäisi pyrkiä laajentamaan sitä, ja keskustella sitten nimillä kaikista niistä merkityksistä joita sanoille annetaan. Jos naisellisuuden perusmääritelmän annetaan olla, eikä sitä pyritä muuttamaan, sen merkitys kielessä jatkuu yhtä epätasa-arvottavana kuin se nytkin on.
Sukupuoliero ei varmastikaan ole häviämässä, mutta siihen liittyviä arvoja tulee pukea sanoiksi, arvottavaan kielenkäyttöön tulee puuttua, jotta esimerkiksi alentavat merkitykset saataisiin siitä kitkettyä.

Esimerkiksi jääkiekossa puhutaan, että joku pelaa "neitikiekkoa", jota pidetään ei-taitavana tai varovaisena tai jollain tavalla huonompana kuin muuten. Vaikka on "pikkuasia" naputtaa sanan merkityksistä, tässäkin annetaan naiseudelle ja neitiydelle erittäin negatiivinen merkitys, joka sitten siirtyy ajatuksiin ja kielenkäyttöön.

Naapurinsetä lähetti kyläjuhlia koskien minulle sähköpostin, jonka hän aloitti sanoilla "moi söpö". Olen aikuinen nainen, enkä kaipaa kenenkään määritelmiä itsestäni, ellen erikseen kysy. Vaikka setä varmaan yritti olla tuttavallinen, niin vähän överiksi meni, eikä tuota mulle mitenkään sellaista kokemusta, että juhlan organisaattorina, tasavertaisena aikuisena olisin osa keskustelua. Tämä on läheistä sukua tytöttelylle, sillä erotuksella, että tässä on menty ulkoisiin seikkoihin, mitä arvostan erittäin vähän.

Sanoilla on voimaa, eikä sitä voi sivuuttaa, vaikka haluaisi.

KJG (Ei varmistettu)

Eksyin tänne muualta :) Vilkaisin pikaisesti tuon viittaamasi edellisen postauksesi, enkä näe miesmäisyyttä. Mutta - piti sanomani se, että olen aina ihmetellyt tätä. Koska mikäpä ei olisi sen miehisempää kuin ns. pötkömäisyys eli se, että ei ole vyötäröä, vyötärön ja lantion suhdetta. Katsellaanpa mitä suomalaiselle naiselle on tapahtunut viime vuosikymmeninä. Niin, vyötärö on hävinnyt ja yhtä pötköä on iso osa, liekö sitten tullut karkista tai siideristä vai muuten vaan evoluution muokkaamaa :D Tämä harvemmin sinänsä kyllä pistää kenenkään silmään kun puhutaan miehisistä merkeistä. Minusta se on, mutta en tarkoita tätä sillä, etteikö jokainen saisi olla sellainen kuin on, en huolehti keistään muista kuin omasta ulkonäöstäni :)

Ja ehkä hieman hymyilyttää, että juuri Suomessa me ihmettelemme miehistä ulkonäköä. Jos kriittisesti tarkastellaan, niin suominainen ei nyt ole keskimäärin naiseuden perikuva. Olen itse nainen.

mikaelaaaah (Ei varmistettu)

Mitä on naiseuden perikuva? Puhutko nyt siitä median muokkaamasta naiskuvasta? Siitä pitkästä, hoikasta, ruskettuneesta, isorintaisesta blondista vai siitä vähärasvaisesta, kurvikkaasta, isorintaisesta treenatusta nöpönenaisestä brunetista?
Tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat, mutta kuuluuko tosiaan naiseuteen olemus joka vie mahdollisimman vähän tilaa, keho joka vaatii vahvemman apua ja lanteet jotka kertovat hyvästä lisääntymiskyvystä?
Ytimenä mun mielestä tässä on se, että toisin kuin miehillä, "huonomman" näköinen mies on kuitenkin jotenkin samalla viivalla arvostuksen ja jopa menestyksen kanssa kuin se "paremman" näköinen, naisilla näin lähtökohtaisesti ole. Se kuka viehätyy mistäkin ei tähän oikein kuulu.

jyrik (Ei varmistettu) http://www.luonnoskirja.net/

Naisellisuuskäsite on varmaankin melkoinen sekoitus subjektiivisuutta ja joitain (epämääräisiäkin) yleisiä tottumuksia (esim. miten naiset mediassa on totuttu esittämään). Aika vaikea tehdä varmaan mitään tarkkaa rajausta. Se on niin sidoksissa aikaan ja kulttuuriinkin, ei kai ole mitenkään harvinaista tai edes kovin kaukaista että "työhön kykenevän" näköistä naista on pidetty oikein naiseuden ihanteena, aikoina jolloin perheen tai yhteisöjen vauraus on ollut voimakkaasti sidoksissa fyysisen työn tekemiseen. Oma seksisminsä tietty siinäkin että puolisoa on valittu kuin työkonetta.

Mutta voiko lihaksikas olla nykypäivänä naisellinen? Voi. Huh että voikin. Tosin tämä nyt on vaan oma subjektiivinen kokemukseni.

Kommentoi