Sananen tavoitteista

Pumpui

Olen huomannut käyttäväni sanaparia "tavoitteellinen treenaaminen" runsaasti. Mutta mitä ihmettä se tarkoittaa omalla kohdallani?

Hyvä kysymys. Täytyy tunnustaa, että välillä en oikein tiedä. Tietenkin treenaan sen takia että se on hauskinta mitä tiedän, koska haluan olla vahva, ketterä, liikkuva ja niin edelleen. Mutta onko minulla konkreettisempia tavoitteita?

Moni on kysynyt, olenko harkinnut kilpailemista. Kyllä olen, mutta sitten on iskenyt realismi. Tiedän olevani vielä taidoiltani vajaa ja turhan heikko kilpaillakseni. Välillä leukailen tähtääväni vajaan kymmenen vuoden päässä häämöttävään yli 40-vuotiaiden sarjaan, josko siihen mennessä olisin tarpeeksi hyvä. En usko että ihan vuosikymmentä tarvitsee venailla, mutta tällä hetkellä en koe olevani valmis kisaamaan - myös siksi koska haluan tietenkin pärjätä enkä mennä nöyryyttämään itseäni jäämällä hännänhuipuksi. Katsotaan, katsotaan. 

Vaikka suuri tavoite onkin vielä hämärän peitossa, välitavoitteita on enemmän kuin tarpeeksi. Sen kuin katsoo niitä osa-alueita, joilla lägää eniten, ja alkaa tehdä listaa siitä, mitä ja miten asioita pitäisi lähteä parantamaan. 

Nyt syksyllä aion keskittyä etenkin yläkropan voiman lisäämiseen ja hallinnan parantamiseen. Vaikka niin kutsutut some-epäkkääni massiiviset ovatkin, on yläsektorilla reilusti työstettävää. Regiimiin lisätään siis normitreenien lisäksi runsaasti leuanvetoja, toes to bareja, valakyykkyjä ja kaikkien aikojen eniten vihaamiani rengasdippejä. Yäk. Etenkin rengasdippien tekeminen kiinnostaa yhtä paljon kuin asbestin lisääminen aamupuuroon. Mieluusti tekisin maveja ja juoksuwodeja päivät läpeensä, sillä niissä pärjään ja niiden tekemisestä iloitsen - koska pärjään niissä. Sitäkin enemmän pitäisi siis keskittyä heikkouksiinsa ja ikäviin liikkeiisin, jotta niistäkin tulisi joskus tulevaisuudessa mielekkäitä.

Henkisellä puolellakin riittää petrattavaa. Ensimmäinen tavoite on lopettaa treeneissä pillittäminen, mikä on onnistunut erinomaisesti tähän saakka. En ole vetistellyt edes tempaustreeneissä! Lisäksi työn alla on kehittää henkistä kovuutta, kykyä saada kropasta irti enemmän kuin mitä pää haluaisi antaa myöden. 

Olen treenaamiseni suhteen melkoinen realisti, ja välillä varmaan valmentajan mielestä myöskin pessimisti. En usko pystyväni siihen, mihin saatan hyvinkin pystyä. Tietenkin on hyvä suhteuttaa tekemisensä omaan elämäntilanteeseen ja taustaan eikä verrata itseään vaikka ammatikseen treenaaviin parikymppisiin painonnostajiin, mutta omia lähtökohtia ei pitäisi käyttää myöskään tekosyynä sille, että ei yrittäisi hitusen enemmän. Oma helmasyntini taitaa olla ikään vetoaminen: "Olen ihan liian vanha oppimaan (lisää vapaavalintainen vaikea asia tähän)" on ehkä typerintä mitä voi itselleen uskotella. Muillehan moinen puppu ei varmasti uppoa alun perinkään. Siksi yksi välitavoite on myöskin lopettaa nihkeily ja siirtää siihen kuluva energia yrittämiseen ja onnistumiseen.

Mitenkäs te? Oletteko asettaneet itsellenne uusia tavoitteita täksi syksyksi? Millaisia ne ovat?

 

Share

Kommentit

HeidiNK
Elämänmeno

Hah, juuri tänään sivusin aihetta :D http://www.lily.fi/blogit/elamanmeno/asenne-kohdillaan

Mä oon päättänyt lopettaa ton nössöilyn, siinä tavoite: yritä edes, senkin pelkuri! (=minä siis :D)

Ps. Rengasdipit on saatanasta. Oma henkilökohtainen ennätykseni on yksi (1) kappale! Miten se voikin olla niin vaikeeta. Ja kuulassa nyt aika usein vahvistetaan kyseisiä lihaksia. Joku steppilaudalta dippailu pumppitunnilla on noitten jälkeen naurettavan helppoa :D

Lotta Katariina
Pumpui

Joo dipit laudalta ja renkailta on ihan eri luokkaa :D

Tsemppiä nössöilyn lopettamiseen! ;)

Suvi K.
Sisunainen

Mä en saa edes tavallisia dippejä ilman kevennystä. :o

Mutta asiaan, tän hetken tavote on toki tervehtyä ja päästä taas yleensäkin treenaamaan, mutta sitten kun pääsen treenaamaan haluaisin oppia eniten ketteryyttä ja kehonhallintaa (lue: kaikkia cooleja temppuja kuten käsilläseisonta tai köyttä pitkin kiipeäminen) ja erityisesti yläkroppaan lisää voimaa. :)

HeidiNK
Elämänmeno

Mäkin haaveilen käsilläseisonnasta, mutta missä sitä vois harjoitella salaa? Ja mistä lähteä liikenteeseen, jos ei yhtään osaa? :)

Suvi K.
Sisunainen

Ei sitten mitään hajua. :D Jos joku tietää vastausen niin mäkin kuulisin mielelläni. Oisko esim. pystypunnerrukset mitä? Siis samalla idealla kuin ylätalja -> leuanveto??

Lotta Katariina
Pumpui

Käsilläseisonta on mun mielestä enemmänkin taito- kuin voimaliike. Siihen on olemassa oikein hyviä progressioita, esimerkiksi tällaisia: http://www.nerdfitness.com/blog/2013/10/24/how-to-handstand-better-than-luke-skywalker/ Eli pelkästään lihaksia vahvistamalla sitä ei opi. 

Sitten kun on tottunut olemaan pää ylösalaisin, alkaakin se ikävin vaihe, eli tasapainon hakeminen. Olin yhdellä akroleirillä, jonka opettaja sanoi että häneltä meni kässärin oppimiseen vuosi, jonka aikana hän harjoitteli joka päivä 10 minuuttia. Eli ei se ihan hetkessä tule :D

 

HeidiNK
Elämänmeno

Toi linkki oli huippu! Tänään lähtee ekat treenit!!

JuiSSi (Ei varmistettu)

Parannettavaa:
- liikkuvuus yläselkään, jotta mm tempaus onnistuisi, OHS menee jo! :)
- rengasdippejä menee jonkun verran, MU ei vielä vaikka laitoin sen tälle vuodelle tavoitteeksi
- kippileuat ei, muuten kyl sekä vasta/myötäotteella. Vastaotteella 10, myötäotteella peräti 3. :)

Ja tietty aina pitää saada lisää lihasta. :)

Lotta Katariina
Pumpui

MU on mullakin jossain todella todella kaukaisessa horisontissa :)

villenkulma
Villenkulma

Hyvää pohdintaa. :) Itse olen myös mietiskellyt tavoitteellisen treenaamisen merkitystä. Mielestäni sen ei tarvitse tarkoittaa että harjoittelisi kilpailuja varten, vaan sitä että riittää halua kehittyä ja parantaa ominaisuuksiaan, halua poistua sieltä mukavuusalueelta. Itse olen kaupungin vaihdon vuoksi toistaiseksi crossfit-tauolla, mutta samoja juttuja tulee silti harjoiteltua. Syksyn aikana haluaisin parantaa kokonaisvaltaista kehonhallintaa, jotta voisin nostaa enemmän ja esimerkiksi oppia kävelemään käsillä.

Boxillamme pidetyssä mentaaliseminaarissa kehoitettiin kirjoittamaan ylös niitä asioita joiden kokee estävän omaa kehitystä, esim. "en jaksa vetää leukoja, koska olen liian ruipelo", tai "tempaukseni on huono, koska minulla ei ole liikkuvuutta". Ylöskirjoitetut heikkoudet voi kaivaa esiin vaikka puolen vuoden tai vuoden päästä jolloin huomaa, että leuat sujuvat jo tai pienempi kuminauha riittää ja tempauskin on kehittynyt. Tuo on todella hyvä keino buustata omaa treeni-intoaan, koska toisinaan kehitystä ei huomaa tai osaa arvostaa, kun tuntuu että pitäisi vain koko ajan pystyä parempaan.

Jenna

Ps. Kohtasin blogisi vasta nyt. Mielenkiintoisia juttuja, tulen varmasti palaamaan postauksiisi. :)

Tee (Ei varmistettu)

Olen huomannut olevani ehdottoman "tavoitteellinen treenaaja" enkä osaa nauttia treenaamisesta samalla tavalla ilman selkeitä tavoitteita. Tavoitteet muuttuvat jatkuvasti ja monesti ne ovat pieniä, kuten juosta tietty matka nopeammin kuin aikaisemmin tai jaksaa useampi toisto jotakin liikettä tietyllä painolla kuin aiemmin. Välillä tavoitteilla taas on taipumus kasvavaa valtaviksi itsensä ylittämisiksi. Johtunee siitä että olen huomannut aina välillä pystyväni vähän parempaan kuin mitä alunperin olin kuvitellut, ja niinpä asetankin joskus tavoitteita naiivin idealistisesti; aloittelen tällähetkellä elämää triathlonin maailmassa oltuani hyvä juoksemaan jokusen vuoden ja nyt haluan suorittaa Ironman kisan vuonna 2016. Varmasti aivan hullujen puuhaa suurimman osan mielestä, mutta hitot, miksi ei? En yhtään tiedä pääsenkö sinne asti mutta haluan ainakin laittaa kaiken likoon ja yrittää niin penteleesti. Jos kömmin kisoissa kontallani maaliviivan yli juuri ennen 16 tunnin rajaa niin olen elämäni suurin voittaja ja itseni idoli! Sitä ennen on kuitenkin tiedossa esimerkiksi maraton-kisa keväällä ja pitäisi varmaan oppia myös esimerkiksi kroolaamaan...

Lotta Katariina
Pumpui

Siistiä, tsemppiä ironmania kohti! 

ramin (Ei varmistettu) http://randomfire.fierymill.net

Ymmärrän hyvin tavoitteellisen treenaamisen ilman (suunnatonta) halua kisata. Itse tiesin jo CrossFittiä aloittaessani tammikuun alussa, että todennäköisesti tulen treenaamaan vahvoilla tavotteilla. En koskaan osaa vain tehdä jonkun muun ohjeiden mukaan, vaan jatkuva oppiminen ja opiskelu ovat pakkomielle. Ja sama pätee myös treenaamiseen. Jotenkin kahjosti tuli vuoden alussa todettua, että vuoden päästä pitää ensimmäisen bar muscle-upin onnistua. Siksipä sitä tulee tehtyä WODien lisäksi aktiivisesti leukoja ja rengasdippejä jotta lihakset kehittyisivät. Ja koska DU:t vaivaavat, niin on tässä pieni pää myös keksinyt että nekin pitää saada sujumaan ja siksi hyppynaru on jo liiankin tuttu.

Ainakin omasta mielestäni selkeät ja saavutettavat tavoitteet ovat treenamisen mielekkyyden kannalta olennaisia. Toki omaa kehitystä voi ja pitääkin seurata ja saada onnistumisen tunnetta kehittymisestään, mutta tavoitteet antavat päämäärän mitä kohti pyrkiä. Ja se tavoite voi nimenomaan auttaa sen mentaalipuolen kanssa - etenkin jos tavoite liittyy niihin omiin heikkouksiin. Kyllähän minäkin mielelläni maveja teen kun ne sujuvat melkoisillakin painoilla. Siksi se MU on oma tavoite - se on kaukana mukavuusalueestani.

Kommentoi