Tajusin miksi juoksen

Pumpui

Tänään lenkillä tajusin muutaman tärkeän asian. Ensinnäkin: en pidä lainkaan lenkillä käymisestä. 

Sen sijaan haluan lähteä jonnekin. Haluan mennä ulos, haluan kulkea matkaa, olla retkellä, ja siihen jalkaisin kulkeminen on usein paras keino. 

Ahaa-hetkeni kahden eri elementin välillä on kieltämättä ristiriita. Olen varmaan tiennyt tämän jo pitkään, mutta tänään sairasteluputken päättäneellä lenkillä tajusin sen vihdoin kunnolla. Aluksi oli mälsää, sillä ajattelin olevani lenkillä. Katselin kelloa, tsekkasin sykkeet ja kilometrit ja kaikki tuntui jokseensa tahmealta. Sitten annoin olla ja vain nautin lähimetsikköjen keväästä. Törmäsin koiranulkoiluttajaan, jonka piskejä jäin paijaamaan ja samalla sain aimo annoksen lisäinfoa lähiluonnosta: kuinka golfkentän vieressä on nähty liito-orava, missä kohdasta puroa kannattaa bongailla kaloja, missä puissa tikka pesii. Alkuun hermostutti jäädä hengailemaan tuntemattoman kanssa, mietin koko ajan sitä kuinka huonolta tällaiset hitaammat pätkät näyttävät kilometriajoissa. Sitten annoin mennä, juokseminen muuttui puhtaaksi iloksi, tunsin outoa yhteenkuuluvuutta maailman kanssa ja lopulta kilometriajatkin olivat ihan kelvolliset. 

 

Kaikkein parhaissa juoksuissa ei ole ollut oikeastaan kyse juoksusta vaan jostain ihan muusta. Puolimaratonit ja muut ovat olleet ihan kivoja, mutta parasta on ollut silloin, kun juokseminen itsessään on ollut toissijaista. Kun on ollut retki, maisemat ja päämäärä. Silloin ajalla, tahdilla tai suorituksella ei ole mitään väliä.

Olen haaveillut ultramatkojen juoksemisesta, mutta tämän unelman toteuttamisen aloittamista estää juurikin se, että en oikeastaan haluaisi juosta niitä peruslenkkejä päivästä toiseen. Aina kun ei pääse vain juoksemaan mielettömiä vuoristolenkkejä tai edes tetsaamaan kiireettä kotimetsissä keskellä aurinkoisinta päivää. Mistä löytäisi myös innon juosta myös surkealla kelillä ja kaupungissa?

 

 

 

Share

Kommentit

Eeeeeeeeeeeee (Ei varmistettu)

Valitset vain sellaisen reitin, jossa talot ovat mahdollisiman lähellä tietä, ja sellaisen ajan, jolloin ihmiset eivät ole vielä vetäneet verhoja ikkunoiden eteen. :D

Olen itse jättänyt kellon ja muut tekniset härpättimet kotiin aina silloin, kun tuntuu että motivaatiota ei ole nimeksikään. Olen vain juossut omaan tahtiin ja kotiin tullessa vilkaissut kellosta että kauanko meni. Jää vähän parempi fiilis ja tulee ehkä lähdettyä toistekin, kun ei stressaa numeroista... :)

Lotta Katariina
Pumpui

Nerokas idea! Mä muutenkin tykkään kyylätä ihmisille sisään niin tässä yhdistyy monta hyvää asiaa :D

Uusi Alku

Mussa on vähän samaa vikaa. Ei kyllä huvita yhtään jolkottaa aina samoja polkuja, vain "juoksemisen ilosta" eli ei varmaan yllätä, jos sanon vinkkinä: vaihtele reittejä. Aikoinaan ryhdyin juoksemaan juurikin siksi, että pääsen nopeammin pidemmän matkan. Kävellen olisin ehtinyt näkemään ympäristöstä ehkä kolmanneksen kuin juosten ehdin.

Lotta Katariina
Pumpui

Juu, reittejä vaihtelemalla saa kyllä helposti variaatiota. Oon joskus miettinyt että menisi bussilla jonnekin ja juoksisi takaisin! 

Lemmi

Hyviä oivalluksia! Tällä saralla on mullakin paljon vielä oppimista. Lenkkeily voisi olla paljon hauskempaa jos hieman hölläisi. Olen muuten ihan huippu onnellinen, kun kaupungin vaihdoksessa tuli kaupanpäälisinä ihan mieletön määrä uusia erilaisia lenkkimaastoja mielin määrin! Rupesi Lohjalla ne kaksi samaa lähi reittiä (joiden alku kaiken lisäksi oli sama :'D ) vähän tympimään vuosien mittaan ja usein siksi juuri ei kauheasti himottanut lähteä juoksemaan. 

Lotta Katariina
Pumpui

Muuttamisessa on mahtavaa kun pääsee löytämään uusia reittejä! 

Kommentoi