Tapojen muodostamisesta ja valintojen vähentämisestä

Pumpui

Miten hyviä tapoja muodostetaan? Miten huonot tavat voi kitkeä pois? 

Suhtaudun hyvin skeptisesti kaikenlaiseen oma-apukirjallisuuteen, mutta Gretchen Rubinin kohdalla olen tehnyt poikkeuksen. Onnellisuusprojekti oli oikeasti kiva kirja, jossa onnea lähdettiin etsimään arkisista tavoista ja teoista eikä mistään yksisarvisenkelihuuhaasta tai aarrekarttojen näpertelystä. Vieläkin vaikuttuneempi olen oikeastaan ollut Rubinin Tee siitä tapa -opuksesta, jota olen lukenut aina iltaisin ennen nukkumaan menoa (varmasti pitkäikäisin tapani, jota olen noudattanut nelivuotiaasta heti kun opin lukemaan: nukkumaan ei mennä ilman pientä lukuhetkeä). 

Yksi pinttyneimmistä tavoistani. Lue iltaisin, lue montaa kirjaa samaan aikaan. Onneksi yöpöydän virkaa toimittaa tukeva designklassikko!

 

Tapojen muodostaminen on pohjimmiltaan sitä, että valintojen määrä elämässä vähenee. Tämä oli merkittävä ahaa-elämys itselleni kirjaa lukiessa. Olen melkoisen penseä omaksumaan uusia hyviä tapoja, mutta niiden omaksumisesta tulee helpompaa, kun niillä on jokin konkreettinen hyöty (muukin kuin se syy miksi tavan olen halunnut muodostaa). Laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen hyötyy tällaisesta tavanmuodostusmallista merkittävästi. Alla muutamia hyviä esimerkkejä. 

Olen ihminen, joka käy innolla jättimäisten projektien kimppuun, mutta jolle pienet rutiininomaiset tehtävät tuntuvat välillä liian massiivisilta aloittaa. Hyvänä esimerkkinä treenikassin pakkaaminen. Mangun ja märisen väsyneisyyttäni ja tehtävän kolossaalisuutta mieluummin vartin, ennen kuin saan itseni laittamaan palkkarit ja trikoot reppuun aamua varten jo illalla. Tämä on tietenkin järjetöntä, sillä treenikassin pakkaamiseen menee illalla maksimissaan kaksi minuuttia, kun taas aamulla kiirepäissään homman hoitamiseen menee kymmenen minuuttia ja unohtuneiden kamojen riski vähintäänkin triplaantuu. Nyt voin jo toiveikkaan varovaisesti sanoa, että kassin pakkaaminen illalla alkaa olla jo lähes automaattinen tapa. Samalla valitsen seuraavan päivän duunivaatteet (mikä säästää tolkuttomasti aikaa aamusta!) kun kerran olen vaatekaapilla ja laitan aamun vitamiinit ja aminohapot pöydälle valmiiksi, kun samasta kaapista löytyvät myös valmiiksi miehen miksaamat palkkarijauheet (joiden neroudesta lisää täältä).

Lisäravinteet ovat muuten jälleen yksi tavan muodostamista vaativa asia. Jos en laita pillereitä illalla valmiiksi pöydälle, joudun aamulla valitsemaan, otanko vitskuni vai en. Ja kun kyseessä on valinta, voi hyvinkin olla, että nappulat jäävät purkkiin, koska vaivalloista ja ikävää. Näin on taas yksi turha valinnan paikka poistettu arkirutiineista. 

Valinnan mahdollisuuden eliminointi pätee myös huonoihin tapoihin. Lopetin aikoinaan tupakanpolton melkoisen kivuttomasti (kertoilinkin asiasta aikoinaan tässä postauksessa) - pääosin. Välillä kuitenkin lipsahdin takaisin röökipolulle. Vaarallisinta oli, kun olin baarikeikkaa varten ostanut topan tupakkaa, polttanut muutaman, ja jemmannut loput eteisen lipastoon. Siitä sitten oli turhankin helppo käydä hakemassa yksi savuke illalla. Ja toinen seuraavana iltana. Ja sitten tekikin mieli tupakkaa jo iltapäivällä. Paras keino tämän tavan muuttamiseen? Eliminoidaan valinnan mahdollisuus, eli ei tupakkaa asunnossa. Edelleenkin saatan polttaa muutaman joskus ulkona ollessa tai reissussa, mutta en muista milloin viimeksi olisin kotioloissa tupakoinut. 

Rubinin kirjaa tavatessani olen ruvennut tarkkailemaan kaikkia toimiani valintojen näkökulmasta. Ajatus siitä, että voisi säästää elämänsä kaistanleveyttä tärkeämpiin asioihin valintojen määrää karsimalla, kiehtoo kummasti. Ihan ehkä siihen en ryhtyisi että kaapissa olisi vain yhdensorttisia vaatteita valintojen helpottamiseksi, mutta pieniä juttuja on helppo tehdä ilman, että näyttäisi siltä että elämässä vallitsee saksalainen kuri. 

 

*Kirjan sain Kustannusosakeyhtiö Nemolta. Aloituskuvassa näkyvät lenkkarit sain Merrelliltä

Share

Kommentit

sup (Ei varmistettu)

Tämän ostan miehelle. Jospa loppuis se soittelu aamuisin 'missä mun lompsa on, missä on auton avaimet, missä mää oon?'

Lotta Katariina
Pumpui

Suosittelen lämpimästi! Mä olen kyllä meillä se joka on aina "missä bussikortti?" "missä kännykkä?" "missä silmälasit?" :D

jennajohannasi
Pirtti

Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta! Mä olen aina sellainen etukäteisvalmistelija, laitan usein päivän vaatteet ja ruokatarvikkeet astioita myöten valmiiksi riviin pöydälle edellisenä iltana. Teen näin jotta muistaisin (esimerkiksi ottaa vitamiinit), saisin aikaiseksi (esimerkiksi vihersmoothien teko tuntuu vähemmän työläältä jos kaikki ainekset odottaa valmiiksi aseteltuna) ja koska vihaan kiirettä. Etukäteisvalmistelu on tärkeä tapa myös lähihoitajan työssä. Lisäksi kuvittelisin olevani luonteeltani hieman neuroottinen.. :D

Lotta Katariina
Pumpui

Tuo etukäteisasettelu on oikeasti aika kätevä tapa! Etenkin jos pitää aamulla ruveta pilkkomaan jotain smoothieaineksia, niin ei kyllä onnistu :D 

Kieppis (Ei varmistettu)

Välillä työ- ja treenivaatteiden sekä eväiden laittaminen valmiiksi etukäteen tuntuu työläältä mutta näin varmistan, että evääksi päätyy jotain fiksua ja aamulla ei tarvitse väsyneenä stressata kamojen laitosta. Olen myös alkanut harrastamaan esim. smoothien tekemistä kahdelle aamulle kerralla, eväiden ja vaatteiden viemistä töihin jo etukäteen pidemmäksi aikaa kun repussa vain sattuu olemaan tilaa. Vie lopulta vähemmän aikaa kuin jos tekisi kerralla eväät vain yhdelle päivälle jne. Välillä kyllä rassaa olla talouden ainoa ennakoija, siinä päätyy helposti ruoka- ja kauppalistan suunnittelijaksi. Toinen alkaa miettiä "tarviskohan käydä kaupassa" siinä vaiheessa kun tulee treeneistä kotiin hikisenä ja väsyneenä.

Lotta Katariina
Pumpui

Kauppa-asioiden suunnittelu vaatii kyllä paljon itsekuria, mutta helpottaa elämää kummasti kun ei tarvitse nälkäisenä treenien jälkeen aina mennä kauppaan arpomaan että mitä muuta haluaisi syödä kuin Pätkiksiä :D

Mullakin on tapana laittaa urheiluvarusteet valmiiksi, tulee lähdettyä helpommin kun ei tarvi muuta kuin ottaa reppu matkaan. Samoin laitan edellisenä iltana seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. Tosin mä olen aamulla niin koomassa etten edes katso onko pinossa mun laittamat vaatteet vai onko jälkikasvu tehnyt käytännönpilan ja vaihtanut jotain ihan muuta tilalle. Jonka luonnollisesti huomaisin liian myöhään...

Lotta Katariina
Pumpui

Mahtava jekku :D

Suvi K.
Sisunainen

Jostain oon lukenu kanssa, että aivoille on jotekin helpompaa toistaa tuttua kaavaa kuin poiketa siitä. Tämä voi johtaa fiksuihin juttuihin (iltapäivällä tiettyyn aikaan alkaa automaattisesti tehdä treeneihin lähtöä) tai vähemmän fiksuihin (pukuhuoneessa on pakko päästä vakikaapille, vaikka jotkut #¤%@ hölmöt olis levitelly tavaransa just sen eteen). :D

Illalla asioiden valmiiksi laittaminen on kyllä muuten maailman kätevin tapa; tänään aamulla olin ihan hukassa kun en eilen muistanutkaan tehdä aamupalaa valmiiksi! :o

Lotta Katariina
Pumpui

Jep, ihan varmasti säästää aivoista kapasiteettia kun tulee selkärangasta iso osa jutuista. Mieti jos joka päivä pitäis miettiä kaikki asiat uusiksi! 

Marjorie of LOVE

Pitääkin lukea tuo. Tykkäsin myös onnellisuusprojektista!

Lotta Katariina
Pumpui

Suosittelen! Sopii hyvin myös pätkissä luettavaksi.

Pax
Liikehdintää

Kiitos vinkistä! Onnellisuusprojekti aiheutti ärtymystä (juu, itse tietää parhaiten mistä tulee onnelliseksi, mutta on se välillä kamalan työlästä). Tapa-kirja on edelleen kesken, mutta yksi isoista ahaa-elämyksistä oli se, että jonkin tekeminen pitäisi itsessään olla palkinto. Kun olen aina ihmetellyt näitä "laihdutuskuurin jälkeen palkitsen itseni mässäilemällä", että eihän se voi toimia. No, itse en laihduta enkä myöskään kauheasti mässäile. Mutta siis, hyvin käytännönläheinen tuo Tee siitä tapa -kirja, ja veikkaan että se auttaa tässä omassa onnellisuusprojektissakin. :)

Lotta Katariina
Pumpui

Niinpä! Eipä mistään varmaan tule tapaa jos siihen suhtautuu kauheana kärsimyksenä josta saa palkinnon jossain välissä :)

 

 

Kommentoi