Tasapainottelua

Pumpui

Viikonlopun huolettoman köllöttelyn ja porsastelun jälkeen arki iski naamalle oikein huolella.

Töissä oli mahdoton kiire, piti hoitaa ties jos minkälaisia omia juoksevia asioita, flunssa alkoi hiipiä. Jostain oli pakko joustaa, ja se oli muutaman päivänä treenaaminen. Kun oli painanut töissä ylipitkää päivää, ei paukkuja enää riittänyt muuhun kuin kävelylenkkien tekoon. Onneksi on koira, niin ei tunne itseään ihan niin keski-ikäiseksi töpötellessään menemään pitkin kotiseutuja.

Joskus nuorempana pidin "työn ja muiden asioiden tasapainottelua" vain jonkinlaisena laiskuuden tekosyynä, helppona verukkeena asioista sluibaamiselle. Miten sitä ei muka jaksaisi kaikkea!

Helppoahan se oli sanoa, kun vielä jaksoi hillua eikä ollut toimintakyvytön zombi muutaman huonosti nukutun yön jälkeen. Muistan jopa, kuinka jossain välissä päätin nipistää systemaattisesti pari tuntia unista, että ehtisin tehdä kolmea kivaa duunia opiskelujen ohella, säilyttää sosiaalisen elämäni ja ehtiä välillä vähän jumpallekin. Hahaa, eipä onnistuisi enää!

Kävin tällä viikolla lounaalla Uimamaisterin kanssa, ja ajauduimme antaumukselliseen keskusteluun aiheesta. Vaikka onkin lapseton, on elämän eri palikoiden yhteensovittaminen haastavaa. Ihannetilanteessa olisi ura, joka tarjoaa haasteita mutta ei niele liikaa aikaa ja resursseja. Treeni olisi tavoitteellista, mutta aikaa jäisi muillekin harrastuksille ja puuhille. Ja kaiken tämän jälkeen olisi vielä energiaa annettavaksi parisuhteeseen, perheelle ja ystäville. Ei aina se simppelein yhtälö. Niin, ja nukkuakin pitäisi. Muutaman huonosti nukutun yön jälkeen olo on jo aivan hirvittävä. Eli ei ainakaan lähdetä tasapainottelemaan enää siitä, että nipistetään vapaaehtoisesti unista kuten joskus nuorena ja ilmeisen väsymättömänä.

Tänään päätin, että työnteko saa tältä viikolta loppua ihmisten aikaan jo torstaina. Skippasin duunikemut ja lähdin nostelemaan rautaa. Mikä euforian ja itsemääräämisoikeuden tunne! Kotiin päästyä tuntui, että pystyi taas antamaan muillakin elämänaloilla vähän enemmän. Näemmä sitä hakeutuu tasapainon luokse takaisin vaistomaisesti heti kun vain tilanne sen mahdollistaa.

 

ps. Katsokaa tuota avokadoa. Saako tuollaisesta reklamoida?

edit: korjasin kavalkadin kirjoitusvirheitä ja lisäsin puuttuvia sanoja. Näemmä ei vielä ihan täysillä pelimerkeillä pelata hässäkän jälkeen.

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Sun ois pitänyt kääntää tuo avokado voitoksi ja hyvinvointiblogata avokadon kivien voimaannuttavasta vaikutuksesta. Tai jotain.

Lotta Katariina
Pumpui

Olisi todellakin pitänyt hyvinvointiblogata! Kirjoittaa jotain siitä kuinka ihminen on kuin avokado: ehkä päällisin puolin täydellisen kypsä, mutta ei voi tietää millainen kivi siellä sisällä piileksii. Ja jotain tsemppaavia ajatuksia :D

Tai sitten olisin kirjoittanut siitä, kuinka avokadon kiven voi syödä. En oo kyllä kokeillut.

Ana (Ei varmistettu)

Totta, niin totta..
ja sitten kun tähän edelliseen lisää itse vielä sen, että elää aktiivisen koiran kanssa yksin, niin arkipäivät typistyy heittämällä työ-lenkit-ruoka-uni-ketjuksi. Haaveissa: etätyöt / palkka josta maksaa koiralle päivähoidot.

Lotta Katariina
Pumpui

Meillä onneksi koira käy miehen mukana töissä joka päivä, niin se saa yleensä tarpeeksi virikettä töissä eikä vaadi niin paljon tekemistä iltaisin. Mutta kyllä siitäkin huomaa, jos ihmisillä on ollut kiirettä töissä eikä se ole riehunut tarpeeksi, niin kyllä aikamoinen narunvetoralli alkaa kotona...

Kommentoi