Tissit Tallinnasta!

Ladataan...
Pumpui

Uskon, että jokikinen nainen tässä yhteiskunnassa on ainakin puolileikillään haaveillut kauneusleikkaukseen menemisestä. Minä ainakin olen, monta kertaa.

Otsikosta kenties tuli turhan raflaava. En siis ole hakemassa tissejä Tallinnasta, kaikille tutuille ja äidille tiedoksi vaan! Mutta aina välillä tekisi mieli.

Istuttiin tänään lounaalla työkavereiden kanssa ja juteltiin laihdutuksesta (miespuolisten kollegoiden iloksi, sori vaan!). Puheeksi tuli se, että jos on geneettistä taipumusta läskin kertymiseen tiettyihin paikkoihin, sitä ei enää ihan peruskuntoilulla ja järkevästi syömällä saa aina pois. Minusta on kuvia siltä ajalta, kun painan 45 kiloa. Minulla on niissä ihan samanlainen pömppömaha kuin nykyäänkin, vaikka painan nyt osapuilleen 12 kiloa enemmän. Mitä jos tuo löllerö navan alla ei lähdekään megajumpalla ja kaloreita karttamalla? Sitten kyllä haluan rasvaimuun.

Olen pääosin sinut oman kroppani kanssa. Olen hyväksynyt sen, että minulla on kummallisen mallinen nenä, lyhyt kaula ja vain 162 senttiä vartta. Pientä hienosäätöä kuitenkin välillä kaipaan. En haluaisi olla mikään luuviulu, mutta tämä flädä on kertynyt mielestäni ihan vääriin paikkoihin. Tissejä ei mainittavammin ole, ja kaikki "naisellinen pyöreys" kertyy kivasti vatsanseudulle ja jenkkakahvoiksi. Treenaamalla olen saanut käsivarret, pohkeet ja selän juuri mieluisen näköiseksi, mutta keskivartaloläski on ja pysyy. Välillä houkuttelisi vaihtoehto, että syömisen hillitsemisen sijaan menisikin herra Nordströmin klinikalle, löisi taalat tiskiin ja sanoisi "ottakaa mahasta pois ja pistäkää ylijäämä rinnan seudulle".

Ei siinä kai mitään, Tallinnassa tehdään kai ihan hyvää jälkeä huokeampaan hintaan, yksi tutun tuttu sai ihan vetävän näköiset daisarit sieltä. Mutta osaisiko sitä lopettaa yhteen kertaan? Kun kerta niin helpolla saisi mahasta ylimääräisen pois, tulisiko houkutus ottaa vähän isommat tissit, pienentää nenää, korostaa poskipäitä, siloitella ryppyjä ja ottaa vähän täytettä huuliin? Sitten yhtäkkiä tajuaisi näyttävänsä Joan Riversiltä, tosin ilman yhtä mittavaa rahapussia.

En kyllä tiedä edes uskaltaisinko mennä. Ajatus yleislääkärille menemisestä saa kädet tutisemaan ja yöunet kaikkoamaan päiviksi. Uhkakuvat pieleen menneistä operaatioista kylmäävät, ja kuvat huonoista tuloksista vääntävät jo näin leikillään leikkausta harkitsevan vatsaa. Ehkä minä pistän nekin rahat matkustamiseen ja salikortin uusimiseen. Jos ei ne pari viimeistä flädäkiloa kaikkoa luonnollisin keinoin, niin ei kai sitten auta mikään.

Menisittekö te kauneusleikkauksiin? Vai oletteko jo käyneet? Vai oletteko luonnollisuuden ja "näillä mennään kun ei oo muutakaan" -koulukunnan kannattajia?

(kuva Mtv3)

Share

Kommentit

päivikki (Ei varmistettu)

Nyt sanon, etten menisi. Mutta kymmenen vuoden päästä mielipiteeni voi olla jo muuttunut ja leikkaukset arkipäiväistyneet ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Lotta miten sä oot voinu painaa noin paljon vähemmän kun sä näytät nytkin niin pieneltä :O. Ohops. Vatsasta on hankalin saada rasva pois, stressi ja huono ruokavalio on ainaki sellaset jutut mitkä ei auta asiaa yhtään. Eli stressitön elämä, puhdasta ruokaa joka ei sisällä liikaa viljatuotteita tai muuta turvottavaa, lepoa paljon ja liikuntaa päälle!Eiköhän se siitä :).

Täytyy sanoa että ei, en ole kyllä koskaan miettinyt kauneusleikkaukseen menoa vaikka kriisejä kaiken aikaa onkin. En keksi oikein mitään mitä mä leikkauksella saisin paremmaks..pidemmät jalat :P? Heh. Ja hei, vaikka menis leikkauksella poistattaan jotain flädejä niin kukaan ei takaa etteikö ne samat rasvat tulis takas muutamassa kuukaudessa. Salikortti on hyvä hankinta ja matkustaminen vielä parempi sijotus. -Mirka-

Lotta Katariina
Pumpui

Voi olla, että kasvonahan kiristäminen alkaa muutaman vuosikymmenen jälkeen kiinnostaa aiempaa enemmän :)

Ksenia (Ei varmistettu)

Heitän sinua kahdella sentilläni (ja karsealla anglismilla), olen nimittäin miettinyt tätä asiaa kovasti.

Minusta on kauhean surullista kuulla kun kaunis nainen puhuu halveksivasti omasta kehostaan. Se tuntuu kuuluvan naisena olemiseen: lähes kaikilla on joku osa itsestään jonka he leikkauttaisivat, jos olisi rahaa tai uskallusta. Minusta siinä mennään vaan perse edellä puuhun.

Miksi masuni pitää olla litteä ja peppuni piukka? Miksi tissini eivät ole koskaan tarpeeksi isot? Miksi minä en kelpaa sellaisena kuin olen? Mistä kohtaa leikatan pois se tunne, että olen liikaa, tai liian vähän? Epäilen, että vaikka inhokkiruumiinosani (sattumoisin minulla myös maha) olisi äkkiä täydellinen, en silti olisi kokonaisuudessaan sen tyytyväisempi kehooni. Löytäisin jonkun muun osan, jota pelin kautta mielikuvaleikkelisin. Koska ensi askel on otettu, olisi aina vaan helpompi mennä uuteen leikkaukseen, ja taas uuteen.. Kuulin tutkimuksesta, jonka mukaan suuri osa kauneusleikkauksen läpikäyneistä menee uuteen leikkaukseen. Minun ei ole vaikea uskoa sitä.

Kauneusleikkaukset ovat myös vaarallisia. Minusta ihmiskehoa ei pidä altistaa turhille leikkauksille, sillä niihin sisältyy iso riski esimerkiksi tulehduksille ja muille komplikaatioille. Lisäksi rintaimplantit menevät helposti ns. vituiksi, ja niitä joudutaan korjailemaan. Se on tosi suuri riski.

Olen tullut siihen tulokseen, että kestävämpi ja terveempi tapa päästä ulkonäkökomplekseista, on tutustua kehoonsa ja opetella rakastamaan sitä. Minusta on ihanaa, että minulla on tällainen hassu ja uniikki kroppa. Sillä on ihan omat erityispiirteensä ja mikä tärkeintä, se on _minun_. Sen sijaan että surisin mahaani, voisin opetlla esimerkiksi tykkäämään siitä että se on pyöreä ja ihan hurjan naisellinen. Vain läskiä sisältävää pyllyä voi hytkyttää lempibiisin tahtiin. Kehoa pitää tietysti huoltaa, ei se mene sillee, että antaa lössähtää vaan, lisää suklaata! Hyvinvoivasta kehosta on helpompi tykätä.

Se hyväksyminen ja luoja paratkoon, rakastaminen, ei kyllä tule helposti, mutta toivottavasti tulee. Lisäksi tulevaisuudessa voin ehkä opettaa omalle lapsellenikin millaista on tykätä itsestään juuri sellaisena kuin on.

Minä en lähde kuitenkaan kertomaan kellekään, mitä heidän pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Voihan olla, että jonkun elämää kauneusleikkaus parantaisi huomattavasti. Minusta kauneusleikkauksiin suhtaudutaan useimmiten pikaparannuksena ongelmaan, joka ei ole kosmeettinen.

Lotta Katariina
Pumpui

En kyllä usko että ikinä uskaltaisin mennä mihinkään kauneusleikkaukseen, luoja paratkoon hyvä jos uskallan tavalliseen lääkäriin mennä :D

Onko ihmiset ennen olleet tyytyväisempiä kroppaansa, vai onko flädästä ja vääränkokoisista ruumiinosista voivotteleminen yleistynyt sen myötä, kun korjauskeinojakin on keksitty? Ehkä "kauneuden" hakeminen lääkäristä tuntuu ihastuttavan helpolta vaihtoehdolta salilla huhkimiseen verrattuna. Tai eihän monia plastiikkakirurgin korjailemia paikkoja edes pysty luonnollisin keinoin muokkaamaan.

Mun mielestä kroppa on pääosin jänskä ja kunnioitettava järjestelmä, ja tuntuu tosi siistiltä kun huomaa lihasten kasvavan tai jonkun asian muuttuvan. Joinain päivinä taas vanha mätisäkki tuntuu niin hajoamisalttiilta masinilta, että sen mieluusti korvaisi koneella, jos se olisi mahdollista :DDD

Mari K.

Mää olen miettinyt tekotissien hankkimista. Ennen raskautta ja varsinkin nyt raskauden jälkeen. En siksi, että tissit olis mihinkään raskauden / imetyksen jälkeen muuttuneet, ihan samanlaisiksi ne on palanneet, mutta kun sai imetyksen aikana pientä fiilistä siitä, miten näteiltä pari kokoa isommat näyttäisivät. 

Mä luulen, etten tekotissejä kävisi hankkimassa kuitenkaan, en vaikka miten kauniilta näyttäisivät (oikeesti ai että sitä oloa, kun raskausmaha oli kadonnut, sai korkkarit ekaa kertaa jalkaan ja oli maidosta isot tissit, olin niiiiiin seksikäs!). Ehkä sitten, kun rupeaa oikeasti rupsahtamaan tai sitten kun on päättänyt, että lapsenhankinnat oli nyt tässä. Toistaiseksi mulla on kuitenkin ajatuksena hankkia vielä toinen lapsi jossain vaiheessa, ja sitä ennen en ainakaan tahdo leikkauksia. Ylipäätään, olisi kiva voida imettää seuraava lapsi pidempään kun Eeviä, ja jos maito loppui jo leikkelemättömänäkin kesken, se varmaan loppuisi entistä herkemmin leikeltynä ja silikonit tiellä. :D Siks toiseksi se kuppikoko saattaisi olla ihan vähän turhan suuri sitten maidosta turvonneiden rintojen kanssa :D 

dahlia
Pain in the ... back

Mä ymmärrän kauneusleikkaukset, jos on oikeasti joku haitta kuten liian isot rinnat tai iso näkyvä arpi tms. Muuten en usko, että itse turvaudun koskaan muunlaiseen kauneuskirurgiaa. En pidä kaikista ruumiinosistani, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa, ja elämässä on paljon merkityksellisempiäkin asioita kuin kapeat reidet. Ainakin mulla selkäkipu vie kaiken huomion niin, että en jaksa huolehtia tissien koosta. Lisäksi leikkaus on oikeasti tosi radikaali teko keholle, enkä halua altistaa itseäni komplikaatioille vain turhamaisuuden tähden.

Musta tuntuu lähinnä pahalta, kun melkein päivittäin kävelen Tiina Jylhän salongin ohi. Ne kai tarjoaa myös muunlaista "kaunistumista" kuin leikkauksia. Mutta ärsyttää, kun siinä tv-ohjelman mainoksessa lukee, että "kauneus ei ole katoavaista" ja ne kaikki ihmiset siinä kuvassa on oikeasti tosi rumia. Niistä näkee, että ne on olleet ihan nättejä ennen, mutta nyt näyttää ihan luonnottomilta liian korkeine poskipäineen ja liian tiukkoine silmäkulmineen. 

Lotta Katariina
Pumpui

Dahlia, mäkään en oikein ymmärrä sitä Tiina Jylhän näkemystä kauneudesta. Semmoinen kestohämmästynyt/kestomaaninen ilme on tosi karmiva!

Droopy (Ei varmistettu)

Mikäli silmäluomeni joskus lurpsahtaisivat kestoväsymyksen näköisiksi makkaroiksi, voisin harkita ylimääräisen ihon poisnipsaisua. En haluaisi näyttää 24/7 väsyneeltä, jos olisin oikeasti pirteä - siinä olisi sellainen ristiriita oman olon ja olemuksen välillä. Naururyppyjä en pyyhkisi pois, nehän vaan kertoo ilosta :). Muuten mennään näillä mitä on saatu, ja onneksi melkein joka päivä sitä jopa osaa iloita oman kehon hauskoista kohdista.

Mari K.

^ Hei tosta tuli muuten joo mieleen, että saattaa meikäläinen lähteä vanhempana leikkauttamaan noita silmäluomiani. Omalla äitilläni ne ainakin rupes laskeutuu niin, ettei meinannut enää nähdä kunnolla. Omat luomet (siis onkohan ne edes luomet, nuo tuossa kulmakarvojen alla enivei :D) on kanssa saman näköiset, kuin äitilläni ennen, ja saattavat lähteä samanlailla laskeutumaan / roikkumaan. Näin ollen siis joo ihan käytännön syistä lähden sitten niitä leikkauttamaan, jos niikseen menee. 

 

Ja kyllä itse asiassa eräs kaveri kävi juuri pienentämässä rintansa, kun oli niin selkäkipuja ja näin. On moiset ihan ok. musta, ja vaikka ne kauneusleikkauksiksi luetaan, mä en jotenkin nää niitä moisina, musta ne menee enemmänkin leikkauksiin terveyden puolesta ym. :D

morsmaikku-81 (Ei varmistettu)

En jaksaisi ihan pienestä puukkoon juosta, mutta vauvavuosi muutti asennettani kauneuskirurgiaan. Kun kilot lähtivät raskauden jälkeen liian nopeaan ja silmäpussit alkoivat valua kohti polvia, päätin, että jos ei univajeen korjaus tuo ehostusta kasvoihin, teen sille jotain. En tunnistanut enää peilikuvaani ja vanhenin vuodessa silmämääräisesti 5-8 vuotta. Muutos oli valitettavasti pysyvä. Olen liian nuori nahankiristykseen, mutta joidenkin fyllinkien ottaminen kiinnostaa (niihin paikkoihin joista liha kasvoista lähti). Enkä voi sanoa rakastavani enää korkeaa otsaani joka on suurien laineryppyjen peitossa.

Mielestäni kasvojen kauneusleikkaus on silloin onnistunut, kun potilas näyttää levänneeltä, kuin hyvän lomamatkan jälkeen. Sain hirveän haukkuryöpyn kun kahdelle vanhimmalle kaverilleni avauduin tyytymättömyydestäni kasvoihini ja aikeistani tehdä jotain pientä (ja ne täyteainepistokset eivät oikeasti ole edes mitään kirurgiaa, ne aineet muuttuvat sokeriksi ja katoavat ihosta puolessa vuodessa). Olin loukkaantunut ja pettynyt heidän reaktioonsa. Pienten lasten äiteinä he olisivat voineet ymmärtää tilanteeni jos olisivat halunneet ja luottaa arviointikykyyni sen verran että tajuavat etten ole todellakaan muuttumassa Frankensteinin morsiameksi. Mutta näissä asioissa ei ymmärrystä heru keneltäkään ellei kommentoijalla ole täsmälleen samoja tyytymättömyyden aiheita samasta kohtaa kroppaa. Kavereittenikin äänekkäästä paheksunnasta oli rivien välistä kuultavissa, että jos minä olin tyytymätön naamaani niin eivätkö hekään saisi olla tyytyväisiä omiinsa? Tai että arvostelenkohan kaikkia naisia yhtä ankarasti kuin itseäni? Minua ei kiinnosta muiden naamataulut, omani kanssahan tässä joutuu elämään. Mutta jos rehellisiä ollaan niin ei kuukausien valvominen ole vielä mielestäni yhdenkään näkemäni naisen tai miehen kasvoja kaunistanut.

Kaikki osaavat aina luetella listan julkkisten nimiä, joille kauneusleikkaukset ovat menneet överiksi. Mutta kukaanhan ei tiedä niistä tavanomaisista leikkauksista, jotka ovat niin hienovaraisia ja onnistuneita että ihminen näyttää edelleen itseltään, vain ikäistään hieman freesimmältä.

Jos on ollut aina suht tyytyväinen ulkonäköönsä ja vasta joidenkin radikaalien elämänmuutoksien tuomat merkit saavat harkitsemaan kauneusleikkausta, ei ole mielestäni kovin suurta vaaraa että leikkaaminen lähtisi lapasesta, ts. että sitä keksisi jatkuvasti lisää korjailtavaa. Itse ainakin osaisin ottaa jalat alleni jos plastiikkakirurgi ehdottelisi minulle mitä minussa olisi paranneltavaa (näitä näkee Jenkeissä), kenelläkään muulla ei ole oikeutta kommentoida sellaisia asioita. Mutta jos joku kohta kehossa herättää vihaa ja kroonista tyytymättömyyttä itseään kohtaan vuodesta toiseen, on ehkä aika tehdä sille jotain.

vierailija (Ei varmistettu)

Hei morsmaikku-81, pakko vinkata: Method Putkiston kasvokoulu-kirjasta on itselleni ollut apua kun silottelen näitä otsaan kertyneitä murhejuonteita huimassa 27-vuoden iässä. Olen harjoitellut vasta parisen viikkoa, mutta nassuni ainakin tuntuu paljon paremmalta ja mielestäni näytänkin hehkeämmältä.

Ja samoin kuin liikunta saa oman ruumiin tuntumaan ihanammalta, tekee se sen myös naamalle (vaikka onkin silmäpussit - tai siis niin se toimii ainakin mun kohdalla)

P.S. Botox voi ainakin pitemmän päälle jopa heikentää kasvojen lihaksistoa, ainakin jos tähän kanadalaistutkimukseen on uskominen: http://www.jbiomech.com/article/S0021-9290%2807%2900507-6/abstract

ja sama lehtikielellä: http://www.nydailynews.com/lifestyle/2010/12/07/2010-12-07_botox_injecti...

Vierailija (Ei varmistettu)

Vähn vanhempi juttu jo, mutta pakko kommentoida. En tiedä menisinkö. Jos jotakin haluaisin korjauttaa niin hampaat, tissit ja nenän. Se on jo aika paljon :D Hampaat on keltaiset luonnostaankin ja aika rumat, tissit aivan olemattomat oli painoa 50kg tai 60kg ja nenässä on "kyömy". Olen kuitenkin vasta vähän yli 20 ja en ainakaan tämän ikäisenä vielä lähtisi korjauttamaan mitään. Minua myös mietityttää tuo, että osaisinko lopettaa itseni parantelun...

Kommentoi

Ladataan...