Uskalluksesta ja telmimisestä

Ladataan...
Pumpui

Jokaisen aikuisen pitäisi päästä vähintään kerran kuukaudessa patjoilla pehmustettuun huoneeseen leikkimään.

Kävin eilen kavereiden kanssa Kisahallilla painimassa ja nyrkkeilemässä. Vaikka kamppailutreeni lystiä olikin, oli kaikkein hauskinta päästä riehumaan pehmeälle tatamille ja hyppimään paksulle patjalle. Kun heittää puolivolttia pää lattiaa hipoen ja kaatuilee käsinseisonnasta miten sattuu, tajuaa kuinka fyysisesti rajoitettua elämää sitä loppujen lopuksi viettää arjessaan. Ei tule kieputtua, oltua pää alaspäin tai edes kuljettua muualle kuin suoraan eteenpäin.

Rajoitteet sitten näkyvät uskalluksen puutteena. Itsesuojeluvaistoksi sitä aikuiset kutsuvat. Älä tee kuperkeikkoja, rupeaa pyörryttämään ja niskaan voi sattua. Varo ettei paikkoja mene poikki. Ettei tule mustelmaa jota toimistovaatteet eivät peitä. Onneksi hetken aikaa epäröityään minunlaisestanikin arkajalasta kuoriutuu suurtelmijä.

Aikuisen elämässä on ihan liian vähän puuhatilaa. Pehmustettuja pelmuamispaikkoja ja tilanteita, joissa ei-tavoitteellista kieppumista ei katsota pahalla!

Lukion viimeisellä luokalla oppilaskunta vuokrasi abeille pomppulinnan. Ihan vain huvikseen. Mikä riemu siitä syntyikään, kun sai hyppiä linnassa ilman sosiaalista paheksuntaa ja pelkoa jalkojen alle jäävästä pikkuväestä.

Pomppulinnoja aikuisille! Tatameja toimistoihin! Pallomeriä baarien sijaan! Sitä täällä kaivataan, ei tylsiä ryppyotsaisia aikuisjuttuja.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ois niin huippua päästä pomppulinnaan! Ja mä rakastan noita hoploppeja sun muita, mihin voi mennä muka vahtimaan jonkun tutun lasta! Siis pääsee itse laskemaan mäkeä, kiipeämään telineissä ja putkissa ym. Ahhhh niin ihanaa! :D

Lotta Katariina
Pumpui

Miksei Hoplopissa vois olla lapsettomien aikuisten vuoroja?? :D

Hear Hear!

Mä niin yhdyn tähän!  Mua on aina vähän jopa ärsyttänyt se, että jostain kumman syystä ihmisten pitäis kuopata lapsenmielisyytensä, halu pitää hauskaa fyysisesti ja jopa innostus omia mielenkiinnonkohteita kohtaan, kun tulee joku tietty numero ikävuosiin. Tarkoitan siis viimeisellä esimerkiksi sitä, että sitä pidetään aika usein vähän outona, jos aikuiseksi luettu ihminen kehtaa vaikka fanittaa jotain. Mihin ne tunteet nyt minnekän katoais, keinotekoista peittää tuollaisai piirteitä vain siksi, että se "ei ole sopivaa".

uunotar (Ei varmistettu)

Samaa mieltä! :) Tekisi mieli aloittaa akrobatia tai vastaava, mutta en vielä ole löytänyt Helsingistä aikuisille sopivaa aloittelijoiden ryhmää. Vai ajaisikohan capoeira saman asian, hmm.

Lotta Katariina
Pumpui

Kiisa: Totta, aikuiset saavat fanittaa korkeintaan urheilujoukkuetta, yksilöurheilijan ihailukin mielletään jotenkin kummalliseksi :D

Uunotar: Siitä vaan sirkukseen! Circus Helsingillä on aikuisryhmiä ainakin. Mua entisenä sirkustyttönä kiinnostaisi kanssa palata joskus vanhoilla päivillä, tosin akrobatiassa ja tällaisessa en  ollut ikinä hyvä, vaan keskityin enemmän jongleeraamiseen ja tulihommiin. :)

Kotikaupungissa

Uunotar, ainakin muutama Helsingin voimisteluseuroista järjestää aikuisille omia telinevoimisteluryhmiä, joihin on jopa jonoa kiinnostuneista! Mun piti mennä viime syksynä, mut ehkä tänä vuonna saan toimittua riittävän ajoissa :)

Nicole (Ei varmistettu)

Mäki kannatan aikuisten telmimispaikkoja!!
Löysinkin itseni sanomasta "Haluan tärkeään työhön jossa on kuitenkin leikkihuone"
Harrastan cheerleadingia, leikitään ja treenataan erikseen, silti sattuu ja nauretaan päälle.
On toisinaan outo olo kun on tottunut olemaan mustelmilla, tulla naamalleen lattialle tai tekemään muille mustia silmiä kun on itse laittanut kehonsa äärimmilleen - se hetki kun kävelet kaupungilla ja kaveri sanoo "varo kun sä tiput kohta autotielle siitä tienreunalta"
Kohta mulla on mun nuorempiin joukkuelaisiin 7 vuoden ikäero mut emmä voi lopettaa harrastusta missä kilpaillaan verisesti mut lämmitellään kissahiirihipalla joka nauramisella lämmittää vatsalihaksetkin!

Kommentoi

Ladataan...