Variaatiota treeneihin

Ladataan...
Pumpui

Haluttuun lopputulokseen voi olla monta hauskaa tietä.

Reilu kuukausi jo takana crossfit-apukoulua eli treenaamista koutsini JP:n valvovien silmien alla. Kehitystä on tapahtunut, kroppa tuntuu päivä päivältä pystyvämmältä ja voimakin tuntuu tarttuvan.

Henkilökohtainen valmennus ei ole meillä mitään "Sali-Make tulostaa sulle tästä geneerisen kahdentoista viikon mittaisen kolmijakoisen ohjelman" -meininkiä, vaan ohjelma on luotu nimenomaan allekirjoittaneen heikkouksien parantamiseen, mikä on sekä mahtavaa että kauheaa. Yhtäältä on toki hienoa että vihdoin pääsee kunnolla ongelmiensa kimppuun, mutta toisaalta menestyksen tunteiden kanssa on hiljaisempaa, kun joutuu aina vain tekemään asioita joissa on todella kehno. Onnistumisen kokemuksia tulee koko ajan, mutta miksikään supersuorittajaksi ja lahjakkaaksi sitä ei itseään tunne hinkuttaessaan muille päivänselviä juttuja kuntoon.

Treenaaminen on myös ollut oudon hauskaa, vaikka fokus onkin ollut kaikessa missä olen todella huono ja heikko. JP on sisällyttänyt ohjelmaan kaikenlaista puuhaamista, joka rikkoo yläkropan tiukan voiman ja takaketjun aktivoimisen lisäämiseen tähtäävien voima- ja apuliikkeiden toistelua viikosta toiseen. Tällä viikolla treenattiin overhead-stabiiliutta yllä olevassa kuvassa näkyvällä viritelmällä. Olen kanniskellut 40 kilon hiekkasäkkejä, vetänyt kelkkaa ja viihdyttänyt kanssatreenaajia ties minkälaisilla kikkailuilla.

Moni valittelee, että salilla treenaaminen on tylsää. Ja varmasti se onkin, jos tästä iäisyyteen on tiedossa maanantaisin jalkaprässiä, keskiviikkoisin hauiskääntöä ja lauantaisin pystypunnerrusta, ja ainoa variaatio on joidenkin viikkojen tai kuukausien saatossa nostettava painomäärä. Olin aikoinaan itsekin sitä mieltä, että salilla käyminen on tylsää, kun dusasin geneeristä ohjelmaa ilman tavoitteita ja mielikuvitusta. Siksikin tuntuu mahtavalta ulkoistaa päätöksenteko osaaviin käsiin ja jättää itselleen se helpoin osa, paikalle raahautuminen ja ohjelman noudattaminen ja tulosten raportointi.

Ja ai niin arvatkaas mitä? Kyykkäsin perjantaina ensimmäistä kertaa luoja ties kuinka pitkään aikaan! Säälittävä kympin limppu käsissä, mutta kyykkäsinpä silti. Kyllä täältä joskus vielä noustaan! On kiinnostava päästä sitten joskus taas kokeilemaan, paljonko rauta nousee, kun vihdoin saadaan takaloosteri mukaan liikkeiden tekemiseen! 

 

 

Valmennusprojektistani voit lukea lisää täällä:

Apukoulutason crossfittaaja
Meet the coach
Että sellainen treeniviikko

 

 

Share

Kommentoi

Ladataan...