Viikkosuunnitelmista ja yhden asian säännöstä (+ kirja-arvonnan voittajat)

Pumpui

Hyvää maanantaita ja huomenta, tyypit! 

Tänään aamulla pohdiskelin jostain syystä kahvin äärellä strukturoitua elämää ja oman elämän aikataulutusta. Minulla on tapana viikon alussa suunnitella seuraavien päivien kulkua melkoisen pitkälle: mitä minäkin päivänä tapahtuu ja monelta.

Olen joskus aikaisemminkin kertonut, kuinka tähtään siihen että normaalipäivänä ei olisi perushommien (työt, ruoanlaitto, kotihommat, perheaika) lisäksi kuin yksi meno kunakin päivänä, oli se sitten treeni, isomman kaavan kaupassakäynti tai vaikka ylimääräinen duunikeikka tai kavereiden näkeminen. Tämä yhden asian sääntö ei ole mikään ehdoton ohjenuora, vaan ennemminkin tottumusten luoma tapa pitää huolta omasta jaksamisesta ja siitä, että päivät eivät mene liian täysiksi. Minulla on ollut menneisyydessä paha tapa ahmia liikaakin tekemistä, ja pahimmillaan elämä on ollut melkoista stressipalloa, kun päivätöiden lisäksi hoitanut useampaa vaativaa freelance-projektia, pyörittänyt blogia, treenannut ja viettänyt sosiaalista elämää. 

Yhden asian periaate toimii viikkosuunnitteluni apuvälineenä. Jos viikolla on luvassa erikoisohjelmaa, tiedän ajoittaa lepopäivän tuohon päivään ja suunnitella treenit ja muut menot muille päiville. Normiviikon lepopäivälle on hyvä sopia viikon iso kauppareissu tai ohjelmaa miehen kanssa. Etäpäivinä tiedän pyytää koiran jäämään kanssani kotiin, niin teemme pidemmän lenkin keskellä päivää. Jos menen vasta yhdeksäksi töihin, bloggaan aamuseitsemältä ja säästän illan muihin puuhiin. Ja niin edelleen. 

Näin sanoiksi puettuna järjestelmä ja suunnittelu kuulostaa jotenkin kauhean ja jopa ilottoman pragmaattiselta. Käytännössä tämä lienee ihan normaali tapa jäsentää arkeaan, ainakin kaltaiselleni struktuurista ja rutiineista nauttivalle ihmiselle. Tunnistatteko itsessänne samanlaisia piirteitä, vai onko jokainen koittava päivä vielä täysi mysteeri?

Kiitos muuten kaikille Särkymätön juoksija -kirjan arvontaan osallistuneille! Aivan mielettömiä treenitavoitteita, yritän ruotia niitä vielä myöhemmin tarkemmin. Onnetar suosi tällä kertaa nimimerkkejä Kipinätär ja Noppaaja. Tarkkailkaa sähköpostejanne! 

Nyt kiskon viimeiset kahvitilkat naamaan, nappaan treenikassin ja lähden töihin. Tehokasta viikkoa!

 

Share

Kommentit

Suvi K.
Sisunainen

Kyllä mäkin teen aina suurinpiirtein suunnitelmia vähintään pari päivää etukäteen: millon menen yliopistolle, millon luen tai kirjoitan kotona, millon on mitäkin treenit ja millon ehtii parhaiten käydä kaupassa ja laittaa ruokaa jne. :)

Lotta Katariina
Pumpui

Olisinpa ollut näin suunnitelmallinen yliopistoaikoina! Silloin katsoin kalenterista että ai kappas, huomenna pitääkin palauttaa essee, menenpä ensin kuitenkin salille ja baariin ja kirjoitan sen sitten yöllä :D

Karuselli

Täällä myös struktuurin ystävä. Musta tuntuu, että kun "pakolliset" hommat on hyvin suunniteltu ja aikataulutettu, niin sellainen vapaa hengailukin siellä väleissä tuntuu jotenkin ihanammalta ja elvyttävämmältä. Ehkä jotenkin ansaitultakin.

Jos koko elämä olisi sellaista epämääräistä vellomista, niin luulen, etten saisi oikein mistään mitään irti. Tykkään siitä, että rytmit vaihtelevat jokseenkin järkevästi ja perustellusti: että asiallisilla hommilla ja velvollisuuksilla, ja toisaalta vapaa-ajalla ja huililla on selkeät rajat, alku ja loppu.

Olen ehkä ollut edellisessä elämässäni preussilainen. :-) Mutta en sentään suorita vapaa-aikaani, vaan silloin osaan kyllä ottaa ihan rennosti. Toisaalta mulle on ominaista pitää vapailla ja lomillakin kiinni esim. tietyistä, melko säntillisistä ruoka- ja unirytmeistä. Voin sillä tavalla parhaiten, todettu on.

Lotta Katariina
Pumpui

Preussilaisuus kunniaan! Mä tykkään myös pitää tietyistä rutiineista kiinni vapailla, etenkin nukkumaanmenoajoista, ruokahommissa tosin sitten lipeän :D

Kommentoi