Ladataan...
Pumpui

Kodissani on siistiä, tilavaa, mustavalkoista ja mahdollisimman vähän tavaraa näkyvissä kirja- ja levyhyllyä lukuun ottamatta. Siis unelmissani.

Todellisuudessa kahden aktiiviliikkujan ja yhden jättiläiskissan kodissa näyttää tältä:

Kruununhakalaisen jugendtalon isot ikkunalaudat eivät oikein pääse oikeuksiinsa, kun niille on ladottu pahimmillaan jopa 5 paria nyrkkeilyhanskoja, useampia jalkasuojia, kypäriä ja niin edelleen. Eteisessä on lenkkareita ja FiveFingersejä. Jättiläismäinen pyykkiteline pullistelee nyrkkeilyshortseja, käsisiteitä ja verkkareita arkikledjujen lisäksi. Kuivauskaapista tippuu päälle hammassuojia ja juomapulloja. Makuuhuoneen nurkassa lojuu kaksi niin isoa treenikassia, että minä menisin komeasti niihin sisään. (Eikä edes mennä siihen, kuinka paljon kirjoja, lehtiä ja levyjä meillä on sortteeraamatta...)

Miksei kaupunkiasunnoissa voi olla kodinhoitohuonetta? Minkälainen ratkaisu edesauttaisi thainyrkkeilykamojen kuivumista JA näyttäisi inhimilliseltä? Mikseivät treenikamat materialisoidu tyhjästä, kuivina ja hyvänhajuisina, juuri ennen treenejä?

Jos olette onnistuneet ratkaisemaan treenin ja sisustuksen välisen ristiriidan molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla, niin kertokaa ihmeessä. Alkaa mennä hermot.

Sen verran sain sentäs komennettua, että mies ei saanut tahtoaan läpi ja ostettua meille kahvakuulia ja painonnostopenkkiä.

Share

Ladataan...
Pumpui

Osallistuin lauantaina aikuiselämäni ensimmäiseen juoksukisaan. Mitalihan sieltä tuli.

Tosin tässä kisassa kaikki kuudentoista kilometrin mittaisen radan ja sen 34 estettä suorittaneet saivat prenikat kaulaan. Yhtä kaikki olen kamalan ylpeä suorituksestani, vaikka aika kehnohko olikin.

En muista milloin minulla olisi ollut yhtä paljon lystiä kuin Extremerunissa. Jos siis lystinpidoksi mieltää sen, että juoksee hiki päässä ja maitohapot jaloissa poltellen Hakunilan urheilupuiston tappomäkiä ja niiden välissä kiipeää goljatin portaita, juoksee autonrengaskasoissa ja ryömii tunneleissa. Esteet eivät sinänsä olleet pahoja, paitsi neljä kertaa tapahtunut joen ylitys. Kuusiasteinen mutavelli, joka ennakkotiedoista poiketen ei ollut alle metrin syvää vaan reilusti uimasyvyistä, hyydytti kropan aika pahasti - ja teki vaatteista, kröhöm, mielenkiintoisen hajuisia.

Parasta kisassa oli itsensä voittaminen. Kunto kesti mitä mainioimmin vähäisestä treenimäärästäkin huolimatta, juoksutoverit olivat ihania, ja alkureitistä esteille kasaantuneista ruuhkista huolimatta tapahtuma oli hyvin järjestetty.

En ole ala-astevuosien jälkeen kilpaillut juoksemisessa, tai oikeastaan pahemmin missään. Vaikka menimmekin hitaahkosti ja jäimme solidaarisesti odottamaan jos toiselta aukesivat kengännauhat, pieni kilpailuhenki virisi. Ensi vuodeksi siirrytään siis kilpasarjaan ja otetaan tavoitteeksi puoli tuntia ajasta pois. Ja Helsinki City Triathlon kisattaisiin elokuussa... Hmm...

Share

Ladataan...
Pumpui

Otsikon kysymys on pyörinyt nyt aamulla mielessä. Kohta pitäisi lähteä Vantaalle. Siellä pitäisi selvittää 16 kilometrin juoksulenkki, jonka varrella on 34 estettä kiipeilyköysistä ja autonrenkaista ryömintätunneleihin ja joessa kahlaamiseen. Wish me luck.

&feature=related

 

 

Share

Pages