Ladataan...
Pumpui

Kyllä kelpaa puskea kinosten lävitse, kun on kunnon varusteet! Taas kerran on ruotsalainen ratkaissut elämäni pieniä suuria ongelmia.

Tänä syksynä päätin, että saa viime talvi olla viimeinen kerta, kun kiroan takinkauluksesta sisään puskevaa viimaa ja lunta. Koska luotan ruotsalaisten säätilaosaamiseen kuin kallioon, hankin talvitakiksi Didriksonsin Lindsey-parkan. Ja hyvä takki onkin! Pienemmillä pakkasilla takki menee mainiosti pelkän t-paidan kanssa. Tarpeeksi ison karvareunushupun suojissa oli melkoisen paljon mukavampi taivaltaa kaupungin halki kuin pelkällä pipolla.

Ja onhan se ihan kivan näköinenkin. Omani hankin Stadiumista, eikä hintakaan ole mahdoton hyväksi talvirotsiksi.

Muistelin tänään myös teinivuosien talvikokemuksia. Yksi päällimmäisistä muistoista on se, että aina oli varpaat jäässä ja lahkeet märät. Vaan eipä ole enää! Onneksi investoin keskellä kauneinta kesää Haltin outletista löytämiini supermukaviin Villach-kanadasaappaisiin. Kyllä kelpasi kahlata lumihangessa ja loskassa. Ulkomuotokin viehättää meikäläisen silmää enemmän kuin Sorelin malleissa. Ja hei, nämä sentäs olivat kotimaiset, eli talvivarustelussa ollaan Suomi-Ruotsi-ottelussa tasapisteissä.

Aikuisuuden yksi mittari on se, että on valmis uhraamaan osan tyylistään mukavuuden alttarille. Aluksi sitä miettii että tähänkö sitä on tultu, mutta oli minulla melkoisen tyylikkäämpi olo tänään kaupungilla kuin tennareissa ja minitoppiksissa luistelevilla kanssanaisilla.

Olisi kiva kuulla, millaisia luottotalvikamppeita teillä on. Etenkin kokemukset ultimaalisen hyvistä päähineistä ja hansikkaista otetaan ilolla vastaan.

 

Share

Ladataan...
Pumpui

Urheileminen on siitä ikävää puuhaa, että sen tiimellyksessä nousevat esiin kaikki ne ikävät piirteet, joita itsessään ei arvosta. Tällä viikolla olen huomannut olevani...

...kärsimätön. Kun en edisty mielestäni tarpeeksi nopeasti, turhaudun.

....huono noudattamaan ojeita. Kuuntelen ne kyllä, mutta sitten turhautuessani unohdan toimia niiden mukaan.

...henkisesti heikko. Kun jokin on vaikeaa, tekisi heti mieli luovuttaa.

...kohtuuton. Jos jokin asia on täysin vieras, teksisi ensin mieli jättää edes yrittämättä.

....ujo. Uudet treenikuviot Crossfit Central Helsingillä ovat jännittäneet ihan hervottomasti.

...kateellinen. Muiden täpäkkyys sapettaa, muiden käsittämätön ketteryys ja suorituspainot pistävät mielen matalaksi.

Mutta tiedättekö mitä? Urheilu tuo esiin myös parhaan puolen. Sen, joka tiedostaa edellämainitut tunteet, heivaa ne helvettiin ja käskee keskittymään omaan tekemiseen ja yrittämään ihan kunnolla.

Share

Ladataan...
Pumpui

Väittivät, että crossfit-salilta lähtiessä on onnellisempi kuin sinne mennessä. Ja oikeassa olivat.

Jos joku keksii lunttaamatta jutun lopusta mitä hemmettiä tämä kuva esittää, voin tarjota pullakahvit kun tavataan. Ei ole kuvaaminen tämän häseltäjän juttu, ei.

Kävin keväällä kokeilemassa crossfitiä Crossfit Central Helsingillä, ja tykästyin kovasti. Sali vain oli täysi, eikä uusia oppilaita otettu sisään. Sitten toissaviikolla sähköpostissa odotti iloinen yllätys: puolen vuoden jonotuslistalla roikkuminen kantoi hedelmää, ja pääsin on ramp -kurssille!

On ramp -kurssilla varmistetaan, että treenaaja pystyy hanskaamaan tekemisensä ja tutustuttaa noviisit mitä moninaisimpien liikkeiden maailmaan. Ja voi niitä liikkeitä oli monta. Viikonlopun aikana käytiin läpi perusasioita lukuisista kyykyistä, erilaisista leuanvedoista, kahvakuulatekniikasta, maastavedosta ja olympianostoista.

Voi jos olisin saanut yhtä hyvää oppia salilla joskus ammoin aloittaessani! Vaikka maastavetoa ja takakyykkyä onkin hinkattu regiimissä ties kuinka paljon, oli hyvä palata ihan perusteisiin tiukan valvovan silmän alla. Jokaisesta liikkeestä, oli se kuinka tuttu asia, löytyi taatusti korjattavaa. Ja hyvä niin. Nyt on paljon mietittävää ja parannettavaa.

Parasta antia oli kuitenkin kauan kaipaamani opetus olympianostojen ihmeelliseen maailmaan. Tempaus ja työntö ovat olleet haavelistallani jo pitkään, mutta ilman pätevää opastajaa en ole uskaltanut ruveta tempomaan. Tänään sain ensimakua siitä, kuinka huikeita nämä liikkeet ovat. En ole koskaan ennen pelännyt tehdä painonnostoliikettä. Vaikka kuormaa oli vain pelkän tangon verran, oikeasti kauhistutti ensimmäisen kerran viskata tanko suorille käsille ylös.

Jos viisi vuotta sitten joku olisi väittänyt, että suorastaan liikutun opetellessani klassista painonnostotekniikkaa, olisin nauranut päin naamaa. Mutta tässä sitä ollaan. Käsissä ei ole nahkaa eikä kropassa puhtia, mutta mieli palaa mennä huomenna harjoittelemaan lisää.

Vaikka pääpaino viikonlopussa olikin tekniikoiden ja koko crossfit-konseptin opettelussa, pääsimme toki lopuksi tositoimiin. Sunnuntai päättyi lystikkääseen harjoitukseen, jossa tehtiin 21-15-9-sarjana kahvakuulaheilautuksia ja yleisliikkeitä. Kauheaahan se oli tehdä kaikkiaan 45 kumpaistakin, mutta neljässä ja puolessa minuutissa ne sain tehtyä. Ja tulevaisuudessa toivottavasti entistä nopeammin. Jostain syystä hymyilytti, kun poljin sateessa kotiin.

Jos Crossfit Central Helsinki (Jätkäsaaressa) kiinnostaa, kannattaa ilmoittautua jonotuslistalle. Ja myös jos tekniikka kiinnostaa. Olisinpa tiennyt kaiken tämän jo salipuuhia aloittaessani!

Ja sitten selitys tuolle kauhealle kuvalle. Olin niin tohkeissani koko viikonlopun tekniikkakurssin, että en muistanut ottaa muita kuvia kuin tämän. Siinä esiintyvät jalkamerkit perus- ja kyykkyasennolle sekä olympiatanko, ja vuorossa on tempaus.

 

 

Share

Pages