Ladataan...
Pumpui

Varmat kevään merkit, top 3: katupölykeskustelu, koirankakkakeskustelu, fillari. Uljas Musta, luottoratsuni, on palannut teille. Mikä vapauden tunne!

Ratsu on tullut kotiin! Pyöräilyvaatteet eivät tosin olleet ihan optimaaliset, kun olin tulossa suoraan töistä...

Tein kerrankin oikein ja vein fillarin huoltoon ennen pahimpia ruuhkia (tai no, että vein huoltoon ylipäänsä on saavutus sinänsä, aikaisempia ratsuja olen kohdellut hieman kaltoin...). Action Factoryssa tehtiin pientä kiristelyä ja säätöä, ja kyllä kelpaa ajella.

Kevään ensimmäisessä ajelussa on aina mukana pientä jännitystä. Etenkin kun suhaa suoraan Telakkakadun ruuhkaliikenteeseen. Nopeasti ne liikennesäännöt, käsimerkkien näyttämiset (ei siis pelkän keskarin vaan kääntymissuunnan, toim. huom.) ja muut kommervenkit kuitenkin tulivat mieleen, ja mieli palaa pitkille lenkeille.

Pyörä on ehkä yksi kivoimpia asioita, joita ihminen voi omistaa. Kuten joku saattaa muistaakin, ryhdyin fillariaikuiseksi viime vuonna, ja syksyllä vielä myin cruiserinkin pois. Vielä olisi hakusessa enemmän kaupunki- ja kauppa-ajoon tarkoitettu mankeli, mieluusti etutarakalla varustettu. Sitten olisi ihmisen tuplasti hyvä. Vinkkejä kivoista yksinkertaisista ns. kännipyöristä otetaan vastaan. Saisikohan Jopoon etutarakan?

ps. V-käyrätutkimus päättyi tänään talven kanssa sopivasti samaan aikaan. Luovutin laitteet oikeastaan ilolla pois, on suorastaan huojentavaa olla miettimättä omaa stressitasoaan jatkuvasti. Kertoilen lisää jahka saan tuloksia nähtäville!

Share

Ladataan...
Pumpui

Olisi valetta väittää, etteikö kuntoiluinnostukseni taustalla olisi terveydellisten seikkojen ohella ulkonäöllisiäkin tarkoitusperiä. Urheilu nimittäin tekee joistakin ihmisistä käsittämättömän kauniin näköisiä. Sitä voi sitten tällainen tavallinen persjalkainen tallukka salilla kohkatessaan toivoa: että jonain päivänä se terveys, urheilullisuus ja yleinen hehkeys puskee ulos niin kirkkaana, että sillä, miltä oikeasti näyttää, ei ole oikeastaan mitään väliä.

Kuvassa ei valitettavasti ole minä vaan crossfit-urheilija Camille Leblanc-Bazinet.

Ja vielä toinen todiste:

Kuvassa ei edelleenkään ole minä, vaan tämä hehkeä nuori nainen on vapaaottelija Ronda Rousey.

No, ei kai se auta kuin purra hammasta ja urheilla vähän lisää. Ja ehkä käydä solariumissa. Bikinikausi pitää nimittäin avata ensi viikolla virkistyspäivän nimissä. Vai onko "pasty white" kauden kuumin sävy, onhan?

Share

Ladataan...
Pumpui

Osaisiko joku kertoa minulle, miksi vielä nykypäivänäkin naiset on urheilumainoksissa ihan megadaijuja?

Mainoksen mukaan Ilta-Sanomien juoksukoulussa naiset ilmeisesti opetetaan juoksemaan tuolla lailla sievistelevästi.

Meinasi aamukahvit purskahtaa nenästä kun näin oheisen juoksukoulun mainoksen lehdessä tänään. Miehet askeltavat reippahasti ja dynaamisesti eteenpäin, ja nainen sipsuttaa tyyliin, josta ainakin meidän ala-asteen jumppamaikalta sai huutia. Tytöt eivät juokse kuin tytöt, vaan tytöt juoksevat kuin ihmiset.

Sama homma Stadiumissa, kun jäin katselemaan kassan takana pyörivää mainosvideota. Mies hakkaa ja potkii säkkiä taidokkaasti ja thainyrkkeilytekniikan kannalta oikein. Nainen taas lyö pistareihin ihan tollosti, eikä edes kovaa. Sitten hypitään yhdessä narua, ja sitten mies punnertaa. Nainen ilmeisesti ei.

Tällaista tekniikkanatsia toki kiukuttaa, että naisten on ilmeisesti lupa tehdä jumppansa ihan perseelleen, oli sitten kyse mainoksista tai tosielämän salista. Tekniikka on miesten höpsötyksiä, naiset jumppaavat eivätkä suinkaan urheile, hui kauhistus. "En mä osaa punnertaa", valittaa moni nainen. Ei se hemmetti soikoon vaikeaa ole, laitat varpaat ja kämmenet lattiaan, pidät kropan suorassa ja laitat lihakset tekemään töitä.

Naisten nykyaikainen kamppailuvarustemerkki ilmeisesti suosii edelleen 1800-lukuhenkistä drunken boxing -tekniikkaa. Ja korkkareita.

 

Share

Pages